Blogi Velmu Unto Muut koirat Rölli † Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Juhannusviikonloppu

24.6.2014
Torstaina pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme "talonvahdin" hommiin poikien kanssa. Oikeastihan talonvahtia lähinnä kaivattiin kukkien kastelun vuoksi, mutta sitä ei tarvinnut jostain syystä kovin paljoa harrastaa. Otto lähti jo perjantaina pois, joten saimme olla kahdestaan Santun kanssa sunnuntai-iltaan asti. Mitä meidän viikonloppuumme sitten sisältyi? Ei paljoa. Hihnalenkkejä ihmisten ilmoilla, kapulatreenejä, pyöräilyä, juoksemista, metsässä samoilua ja kirjojen palautusta. Niin ja tietenkin loikoilua.








Uutta lookkia

17.6.2014
... niin koiralle kuin blogiinkin. Ehkä tämä taas hetken menettelee, kummassakin tapauksessa. 


Eilen tosiaan otin operaatiokseni pienen valkoisen trimmaamisen. Monta viikkoa olin trimmaamisen kanssa jo jahkaillut, kunnes vihdoinkin tartuin tuumasta toimeen. Santustakin oli varsin mukavaa pönöttää pöydällä, kun samalla sai katsoa parvekkeen kaiteen ylitse ja tiirailla kävelytiellä näkyvää vilinää ja vilskettä... Niin, siis, koko trimmauksen aikanahan parvekkeemme ohi kulki ehkä viisi koiraa, että sellainen hurja väenpaljous. :D 

Koirasta lähti melkein kassillinen karvaa ja ei kyllä ihan näytä siltä.  Lopputulos näyttää lähinnä siltä, että on vain kammattu karvat suoriksi. Pääosin siistiytyminen tapahtui jälleen sormivoimin nyppimällä. Rullaaminen on kyllä taito, jonka haluaisin oppia, jotta koira pysyisi aina jossakin kuosissa. Kovaa kyytiä ollaan menossa taas räjähtäneeseen versioon ja se ei jostain syystä houkuttele ollenkaan. Kinttukarvojakin saisi nyppiä vähän ahkerammin ja partaakin pitäisi lyhentää jotenkin. Sitä en raaski kuitenkaan nyppiä.


Otollekin kuuluu ihan hyvää tilanteeseen nähden. Tällä kerralla murheenkryyninä on virtsatietulehdus. Ensimmäinen antibiootti ei tehonnutkaan tarpeeksi hyvin ja kävimme eläinlääkärissä torstaina uudelleen. Virtsanäyte jäi viikonlopun ajaksi tarkempiin viljelyihin ja tänään saimme uuden antibiootin. Kuuri kestää puolitoista viikkoa ja siitä noin viikon päästä menemme uuteen testiin ja lisäksi ottamaan verikokeet, ettei taustalla ole mitään vakavampaa. 

Touko-kesäkuu

13.6.2014
Nyt olisi taas kännykkäkuvia tarjolla toukokuulta ja kesäkuulta. Aika paljon tulee kuvattua räpsittyä kännykälläkin, kun se sattuu aina olemaan matkassa mukana, vaikka kamera ei olisikaan. Tänä viikonloppuna vietämme molempien koirien kanssa hiljaiseloa, sillä Santulla oli tänään fysioterapia ja Otto on jälleen kipeänä. Agilitytreenit jäivät siis tältäkin perjantailta väliin, mutta Santtu on viime aikoina tehnyt niin kivasti, että ehkei sen kanssa pieni tuumaustauko ole pahitteeksi. 

1. Hieno herra valkea lähdössä luonnetestiin. Tulikin tuosta kuvasta mieleen, että olisi taas trimmauksen aika... 2. Toukokuussa saimme nauttia monista kauniista illoista tultuani koulusta 3. Treenien jälkeen hallilta. Santtu oli ihan super tuolla kerralla, vaikka yhden lentokeinun tekikin. 4. Käy se metsässä kulkeminen paljain jaloinkin. 


1. Seuran kisoihin lähdössä töihin. Nämä vaativat aivan liian aikaisia herätyksiä minulta, joten aamukahvi sujahti kitaan sujuvasti samalla, kun heitin koiran pihalle. 2. Epiksissä ensimmäinen sijoitus 3. Paikkamakuutreeniä 4. Metsäretki sateisena päivänä


1. Olimme viime viikonlopun talonvahtipuuhissa. Pojatkin nauttivat, kun saivat olla koko päivän ulkona. Näillä näkymin ensi viikonloppuna olisi uutta pestiä tarjolla. 2. Rontti... :D 3. Kyllä ne oikeasti joskus hihnassakin kulkevat! 4. Sateisen ilman metsälenkkiä ja siellä treenailua. Kyseessä tietenkin seisomiskäsky. Metsässä on kätevä tehdä pikkutreenejä, kun vapautus toimii palkkana kaikkea muuta paremmin. 

10.6. epikset, Lohja

11.6.2014

Eilen lähdimme epävirallisiin agilitykilpailuihin Lohjalle. Oton olin ilmoittanut supermölliluokkaan, jossa oli vain hyppyjä ja putkia ja Santun mölliluokkaan, johon ei tullut keppejä, keinua, pussia tai rengasta. Olin ottanut molemmille lisäksi uusintaradat, joilta otettiin vain aika eli ensimmäinen tulos jäi voimaan. Radat olivat oikein mukavan oloisia näin aloittelevan ohjaajan näkökulmasta. Minulle ei tullut sellaisia "apua"-hetkiä, kun radat olivat simppelit.

Oton kanssa ajattelin aluksi juosta radan vain puolta vaihtamatta, mutta lopulta päädyin kuitenkin persjättöön kolmannen ja neljännen välissä ja takaaleikkaukseen kutosputkelle. Ihan fiksu valinta varmasti, kun sain itse juostua paljon suoremman reitin. Otto muutenkin kestää takaaleikkaukset putkille hyvin, sillä se ei paljoa ohjaajaa jää miettimään ampuessaan niihin. Ensimmäinen ratamme oli oikein kiva ja Otto liikkui reippaasti, mutta harmittavasti se tuli ysiputkesta kesken kaiken ulos. Varmaan itse lähdin liian nopeasti liikkumaan tai jotakin. Uusintaradalla Otto jäi hieman ihmettelemään kutosputkea, kun itse taisin jäädä varmistelemaan. Uusintarata ei muutenkaan ollut yhtä kiva kuin ensimmäinen, vaikka puhdas se taisikin olla. 

Santun radalla päätin tehdä persjätön nelosen ja vitosen välissä. Muita ohjauskohtia tuohon ei sitten tullutkaan. Suoraa vain. Santun kanssa meni siten kuin olettaa saattaakin. Se tuntui Oton jälkeen hyvin hitaalta, mutta otti näppärästi kontaktit ja teki muutenkin virheettömän radan. Hidas ratamme riittikin kolmanteen sijoitukseen minimölleissä. Pidimme bileet suorituksen jälkeen ja Santun kanssa päätin jättää uusinnan väliin. Sen kanssa ei ole mitään ideaa lähteä hinkkaamaan samaa rataa kahdesti, jos ensimmäinen onnistuu. Sehän ei ainakaan vielä kestä kovin paljoa toistoja, ne vain tappavat sen motivaation. 

piirrokset ovat taas hyvin suuntaa antavia

PS. Kävimme tänään treenaamassa keppejä hallilla ja arvatkaas mitä! Pieni valkoinen meni ensimmäistä kertaa ilman ohjureita. Otimme keppejä molemmista suunnista hyppyjen ja putkien kautta ja Santtu haki poikkeuksetta oikean aloitusvälin. Tästä se oppiminen lähtee, sillä koira on vihdoinkin selkeästi hoksannut keppien idean. Niin epätoivoiselta kuin se vielä vähän aikaa sitten tuntuikin. Toki vielä tarvitaan treeniä ja paljon, mutta tämä on selkeä edistysaskel. 

Perjantain aksailut

9.6.2014

Perjantaina agilityssä olikin varsin simppeli rata, sillä se oli oikeastaan vain suoraa etenemistä. Takaaleikkausta pääsimme kyllä opettelemaan molempien poikien kanssa, sillä se ei ole hallussa ohjaajalla, eikä kummallakaan koirista. Tähän mennessä olen sen pystynyt kiertämäänkin, mutta perjantain radalla se oli oikeastaan välttämättömyys handlata... Santun kanssa sen olisi voinut vielä kiertää perjantainakin, mutta Oton kanssa ei. Ohjaaja kyllä on hieman huomattavan toispuoleinen, sillä takaaleikkaus tuntui  toisaalta varsin simppeliltä ja toisaalta varsin mutkikkaalta ohjauskuviolta ohjauspuolesta riippuen.



Koko alkuhan on pelkkää suoraa. Otto jäi varsin kivasti lähtöön, joten ehdin sen kanssa juoksemaan. Kisakokoisella kentällä voisikin sitten tehdä tiukempaa. Kutosella valssi, johon ehdin hyvin. Keppejä emme tehneet, koska ohjureita ei löytynyt. Loppukin oli oikeastaan vain suoraa etenemistä, takaaleikkaus yhdelletoista sujui hyvin molempien kanssa. Tosin Santtu on sen verran hitaampi, että meinasin juosta sen yli hidasteluistani huolimatta, joten sen kanssa toimivampi olisi voinut olla se sille niin mainiosti sopiva persjättö putken ja yhdentoista väliin. Lopussahan ei ole mitään ihmeellistä myöskään, suoraa vain.

 

Huomenna luvassa olisikin taas mölleilyä, mutta tällä kerralla molempien poikien kanssa. Oton ilmoitin supermölleihin, jossa on vain hyppyjä ja putkia. Santun kanssa arvoin supermöllien ja möllien väliltä, mutta päätin kuitenkin ilmoittaa sen mölleihin. Arpominen tapahtui sen seikan vuoksi, että edellisissä mölleissä odotin jotain yllä olevan radan tapaista ja rata olikin sitten mielestäni vaikeampi.  Radalla ei kuitenkaan pitäisi olla rengasta, keinua, keppejä tai pussia. Lopun näkee sitten huomenna. 

Aamu

6.6.2014





Pomppiva pieni valkoinen ja musta minikiituri

 

Meillä on ainakin kesäkuun ajan kuukausikortti läheiselle hallille, joten omatoimitreenit helpottuvat huomattavasti. Tai siis... Emmehän me ole mitään omatoimitreenejä tehneet juuri viime aikoina, koska olen ollut laiska, enkä ole jaksanut lähteä busseilla sompailemaan seuran kentälle. Olemme viimeksi harjoitelleet itsenäisesti alkuvuodesta, kun meillä oli kerran viikossa hallilta vuoro. Ei tarvitse ihmetellä, miksi esteiden opettelu ei ole edennyt. Eipä tämä yksi kuukausi vielä ihmeitä tee, mutta ehkä saamme edes jotakin edistystä aikaan. Suunnitelmani olisi käydä nyt pari kertaa viikossa hallilla harjoittelemassa keppejä, kontakteja ja rengasta.

Eilen kävimmekin hallilla ensimmäisen kerran, kun flunssani tuntuu vihdoin hellittäneen. Santtu sai pari kertaa ottaa A:n kontaktin (joo, se otti sen taas nätisti, vaikka alastuloihin olisikin hyvä saada vauhtia lisää) ja muuten harjoittelimme keppejä. Ryhmätreeneissähän meillä on ollut viime aikoina kaikki ohjurit kepeissä, vaikka aiemmin väleistä on ollut poistettuina joitakin ohjureita Santun kanssa. Santtu kuitenkin luultavasti on hoksannut keppien idean ainakin jollain asteella, sillä viimeisillä pujottelukerroilla meillä oli vain neljä ohjuria käytössä, eikä koira pähkäillyt, mitä tässä pitäisi tehdä. Onhan tuosta vielä pitkä matka valmiisiin keppeihin, mutta oli silti kiva huomata, ettei se ihan niin vaiheessa sentään enää ole kuin olen kuvitellut. 

Otto valitettavasti on juuri niin vaiheessa kuin olen kuvitellutkin sen olevan. Kontakteja se ei tajua vielä ollenkaan, joten sen kanssa treenit keskittyvät niihin. Eiköhän Otollekin jossain vaiheessa yhtäkkiä naksahda kontaktien ottaminen paikoilleen kuten Santullekin. Tai sitten ei. Se rallattelee niin iloisena aina, ettei välttämättä malttaisi kuunnella. Kepeistä meillä oli Oton kanssa muutama ohjuri poissa, mutta se ei kyllä vielä kestä enempää tai jää seisomaan ja ihmettelemään. 

Huomenna edessä olisikin ohjatut treenit pitkästä aikaa taas. Kaksi viimeistä kertaa on jäänyt valitettavasti meiltä väliin,  joten saa nähdä, miten hommat huomenna sujuvat. Jotenkin tuntuu, että Santtukin on ihan pösilö tällä hetkellä. :D 





PS. Mitä tälle blogille on tapahtunut? Puhtaasti vain kuvapostauksia on enää murto-osa postauksista ja niistä blogi lähti aikanaan liikkeelle. 

25.5. epikset, Vihti

1.6.2014
Viime viikon sunnuntaina lähdimme Santun kanssa epiksiin mölliluokkaan kokeilemaan kontaktejamme. Treeneissähän Santtu on ottanut kontaktit todella kivasti, eikä ole tullut niiden "lävitse". Ilmoittauduimme siis ensimmäistä kertaa mölliluokkaan. Radalla oli kepitkin, jotka sai mennä verkoilla tai ilman verkkoja. Koska keppimme eivät ole vielä yhtään millään mallilla, valitsin ne verkkojen kera.

Alla on suuntaa antava ratapiirros. Esteiden sijoittelut ja etäisyydet ovat luultavasti ihan pielessä, mutta saa tuosta kuitenkin jonkinlaisen kuvan. Aluksi ajattelin tekeväni persjätön nelosen ja vitosen väliin, mutta neljäs hyppy oli sijoitettu siten, että Santtu olisi luultavasti tullut ohitse siitä persjätöllä. Niinpä päätin valssata siihen. Tein valssin myös neljäntoista ja viidentoista välissä. A:n alla olevasta ansaputkesta en ollut kovinkaan huolissani, sillä meillä kontaktit vetävät kaikkein eniten koiraa. 


Radan sai suorittaa kahteen kertaan ja ensimmäinen suorituksemme ei kyllä mennyt yhtään sinne päinkään. :D Mikään ei tuntunut toimivan ja koira tuli A:n kontaktin pysähtymättä. Ketään ei hylätty, joten saimme varmaan sata virhepistettä. Ihan ensimmäisenä olin myöhässä ensimmäisellä valssauspaikalla, koska jäin odottamaan putken suulle Santtua etenemisen sijasta. Miten typerää. Santtu oli jo iloisesti menossa kymppiputken suuntaan, kun sain sen pysähtymään. Olin koko radan vähän ulapalla. Periaatteessa tiesin, minne suurin piirtein olin menossa, mutta rata ei kyllä ollut kovinkaan hyvin piirtynyt mieleeni. Seuraava ongelma tulikin kolmannentoista hypyn takaakierron kanssa. Kiersihän Santtu, mutta koko hypyn. Se meni varmaan vähän hämilleen, kun yleensä takaakierron myötä lähdetään eri suuntaan ja ohjauspuoli vaihtuu ja nyt oltaisiinkin edetty samaan suuntaan. Olisi pitänyt siis napakasti ottaa se tässä-käskyllä yli hypystä ennen kuin koira oli kiertänyt koko hypyn. Näitä pitää selkeästi treenata. 

Toinen rata meni hieman paremmin, mutta siitä ei ole valitettavasti videota, joten sen analysoiminen jää vähiin. Saimme kuitenkin nollatuloksen, jolla sijoituimme ensimmäisiksi, vaikka lämmin sää verottikin vauhtia. Muuten olin rataan varsin tyytyväinen, mutta selkeästikään A:n kontaktit eivät ole niin varmat kuin kuvittelin niiden olevan. Koira tuli taas pysähtymättä. Ne siis joutuvat nyt syyniin. 

Mietin kyllä kahteen kertaan, kannattaako lähteä, kun olin hieman kipeänä. Tervehtymisen kannalta ei ollut kovin järkevä veto. Koko tämä viikko on nimittäin vietetty sairastelun merkeissä osaltani. Jos sunnuntaina vain lievästi yskin ja tunsin liikkuessani pistoja keuhkoissani, niin maanantaina sitten olinkin kuumeessa ja kunnon räkätaudissa. Hoipertelin koirien kanssa juuri ja juuri talon kulmalle viemään ne pissalle, mutta huimaus oli sitä luokkaa, että lyhyenkin pätkän kävely tuntui ihan kamalalta. Sairastumisessa eniten harmittaa kuitenkin se, etten päässyt kouluun tekemään koetta ja se on seuraavan kerran mahdollista tehdä vasta syksyllä.