31 pisteen koira

Lähdimme tänään aika ex tempore Santun kanssa jalostustarkastukseen. Kuulin tällaisesta tilaisuudesta edeltävänä iltana ja kun kerran mahdollista oli, halusin viedä Santun syyniin. Arvostelemassa olivat Soile Bister ja joku kasvattaja, jonka nimeä en enää muista. Tiukkien silmien alla oltiin ja pisteet olivat sen mukaiset, otsikostakin löytyvät 31 pistettä. Olen kyllä tiedostanut, että mikään erinomainen Santtu ei ulkonäöllisesti ole, mutta ihan rehellisesti en kyllä odottanut näinkään suuria pisteitä. 

Arvostelukaavakkeen saan joskus myöhemmin, joten arvostelua en valitettavasti voi kirjoittaa tähän. Santtu mitattiin kuitenkin vain puoli senttiä ylikorkeaksi, eli mitta näytti 35,5cm. Koosta tuli siis yksi piste. Päästä tuli viisi pistettä. Etuosasta tuli viisi pistettä, samoin takaosasta. Viisi pistettä tuli myös värityksestä ja liikkeistä. Purenta ja karvanlaatu olivat virheettömiä. Purennasta Santtu taisi saada jonkun erityismaininnan jostakin asiasta, joka oli kohdallaan. Jotain hyvää siitäkin sentään löytyi. :D Myös luonne oli hyvä ja kivekset normaalit. Luustostakin Santtu sai nolla pistettä. 

Aluksi Santtu oli saamassa tyypistään hyvän, mutta se vaihtuikin tyydyttävään ja Santtu sai myös mairittelevan vertauksen ranskanbuldoggiin. Ihan niin ruma kuin ranskanbuldoggi se ei ole, joten sen takia tyyppi ei ollut huonompi. Jotain rodunomaista Santusta siis kuitenkin löytyi. Tyypistä Santtu sai ilmeisesti siis viisi pistettä. Voi olla, että joissakin pisteytyksissä tuli virheitä, kun ne ulkomuistista listasin.

Jalostuskoirahan Santtu ei ole ja minun onnekseni sillä on koossa ne palikat, joilla on minulle koiranomistajana eniten merkitystä. Näin ei ilmeisesti aina ole. Santun luonne on kohdallaan, sen karva on helppohoitoinen ja se on terve. Kertoisiko joku, mistä saisin toisen samanlaisen sitten joskus?

Eräänä kesäkuisena iltana

Tavattoman paljon jäljessä seikkaillaan jälleen. Koko kesä on oikeastaan mennyt tämän suuntaisesti. Olen saattanut kaivaa kamerani esille, mutta kuvien käsittely on jäänyt ja niiden lojuttua tietokoneeni syvyyksissä olen unohtanut ne. Vaihtoehtoisesti olen kyllä muistanut kuvat, mutta ne ovat vain jääneet käsittelemättä uudemman materiaalin takia. 

Nämä kuvat tuli kuvattua yli kuukausi takaperin. Olin juuri trimmannut Santun ja päätin lähteä etsimään jostakin jotakin väriä kuviin. Löysinkin ihastuttavan lupiinien täyttämän polun läheiseltä hiekkakuopaltamme. Näistä kuvista kyllä huomaa mieltymykseni maisematyyppisiin eläinkuviin, vaikka vielä en hallitsekaan sellaista toteutusta, johon toivottavasti vielä joskus pääsen. 

Kesäpuuhailuja

Tällä kerralla videon muodossa. Mikään taidonnäytehän tuo ei ole, lähinnä vain koottu sekalaisia klippejä yhteen. Kuitenkin, kun kerrankin on saanut otettua videota, niin pakkohan sitä on jotenkin esille tunkea. Me emme ole kesällä tehneet juuri mitään järkevää, lähinnä vain painelleet metsissä menemään. Yritinkin varoa tunkemasta ihan kaikkia "katsokaa, täällä me lenkkeilemme tänään"-klippejä videolle.

Uusia tuttavuuksia

Eilen reippailimme poikien kanssa tapaamaan Janettea ja tietenkin hänen koiriaan Femmaa ja Fiilistä. Otosta oli ihaaanaaa, kun kerrankin joku juoksi sen edellä niin, ettei pieni snautseri pysynytkään perässä. Santusta kun ei oikein juoksukaveriksi ole intressien ollessa hyvin erilaiset, eikä Ottokaan yksinään intoudu juoksemaan. Omistajastakin kyllä oli kiva saada linssin eteen välillä hieman toisenlaista karvakorvaa, vaikka aika vähän tulikin kuvia loppujen lopuksi otettua.

Harmillisesti jossain vaiheessa lenkkiä alkoi ukkonen jyrähtelemään ja sain huomata Oton reagoivan siihenkin ja stressaantuvan. Santtu ei edelleenkään ollut moksiskaan, onneksi. Se tallusteli miltei koko kotimatkan ajan vapaana, vaikka jyrähtely ei loppunut missään vaiheessa matkaa. Oton otin varoiksi kiinni. Kaatosateelta sentään säästyimme, sillä se alkoi juuri tultuamme kotiin.

Tauko vai ei taukoa?

Siinäpä onkin pohtimista. Molempien vaihtoehtojen välillä on viime aikoina palloiltu. Vielä ei seuran seuraavan kauden ryhmien hakuja ole auki ja siihen mennessä pitäisi päättää. Tauko olisi neljän kuukauden tauko Santun kohdalla. Eri ihmisiltä kuulee niin erilaisia mielipiteitä. Totaalinen tauko tai alkeiden pariin motivaatiota nostattamaan. Suositeltu on myös viikottaisia ryhmätreenejä, mutta hyvin lyhyitä pätkiä tehden ja sitä kautta motivaation nostatusta. Viimeistä vaihtoehtoa lähdimme kokeilemaan jo viime perjantaina - viiden esteen suora pätkä ja puolikkaat kepit. Kentältä rallatellen ulos. Santtu eteni varsin kivasti. 

Viime kädessä päätöshän on minun. En vain tiedä, mikä olisi paras ratkaisu. Haluaisin Santulle lisää vauhtia, totta kai, mutta tuleeko se koskaan saamaan sitä? Se etenee nyt itselleen luontaista vauhtia ja hitaudestaan huolimatta se ei vaikuta mitenkään siltä, ettei se haluaisi tehdä. Itse asiassa sen kerran, kun siihen saatiin kepin avulla sellainen vauhti, ettei ole ennen nähtykään, iski minulle järjettömät paineet. Seuraavat omatoimitreenit menivät ihan penkin alle sen vuoksi. En saanut koiraa nostettua sellaiseen  mielentilaan, että se olisi vastaavaa vauhtia edennyt. Se eteni reippaasti, mutta ei riittävän reippaasti. En ollut tyytyväinen sen hyvään ja sille hyvin etenevään suoritukseen vain siksi, että se oli hidas agilityä silmällä pitäen. En halua valahtaa sinne. Se on tie, joka ei tuota mitään hyvää. En halua laittaa harrastusta koiran edelle, en milloinkaan. 

Totuushan on se, että jos agilityyn jotain tavoitteita haluan asettaa, se on tehtävä Oton kanssa. Sillä on täysin erilainen moottori ja kyllä, myös täysin erilainen motivaatio tehdä asioita. Onko se siis minun syyni, että Santtu on hidas vai onko se vain luonnostaan hitaampi? Saisiko Santun oikein motivoimalla nopeaksi? Se metsässäkin etenee tasaista vauhtia siinä, missä Otto sinkoilee sinne tänne. Santulla on muutenkin hyvin tasainen luonne. En ole varma, onko ongelma Santun motivaatiossa tällä hetkellä. Se ei vaikuta siltä. Se ei vaikuta siltä, ettei se haluaisi tehdä. Toisaalta ei tauko Santtua vahingoittaisikaan, sillä se alkaa olemaan varsin esteosaava. Olisi helppoa, jos oikea vastaus vain tipahtaisi jostakin... Olen vahvasti kyllä kallistumassa tauon puoleen, mutta toisaalta jokin pieni "mutta..."-ajatus sanoo, että ei se ennenkään ole tauolla parantunut. 

 

Noin kuukausi treeniä

Ja tässä ollaan. Kesäkuun alkupuolella starttasivat meidän kapulatreenimme ihan alkeista lähtien. Aluksi naksuttelin siitä, että koira kävi kapulan luona. Seuraava vaihe oli naksuttelu kapulan koskemisesta. Sitten suulla koskemisen kautta kapulan nostamiseen. Sen jälkeen lisäsin kuvioon jo liikkeen alkupuolen - koira sivulla  istumassa, kapulan heitto ja käskysanan liittäminen kapulan luokse menemiseen ja nostamiseen. Hiljalleen kapula alkoi kulkeutumaan minun suuntaani.

Harjoittelimme erikseen muutamaan kertaan sivulla istumista ja liikkeen loppupuolta. Santtu hoksasi hyvin nopeasti, että kapulaa kuuluu pitää suussaan kunnes sanon toisin. Sitten päätin kokeilla oikaisua. Kun koira juoksi kapulan luokse ja otti sen suuhunsa, annoin sille käskyn tulla sivulle. Ja sehän tuli, kapulaa pudottamatta. Teimme parina päivänä yhden toiston tällä tavoin. Parin päivän harjoitusten jälkeen jätin tämän häivytettävän välivaiheen jo pois, eikä Santtu kysellyt asiaa. Tällä hetkellä nouto on yllä olevan videon kaltainen. Hienosäätöä on rutkasti - ohjaajan järkyttävät vartaloavut, kapulan hidas palauttaminen ja liian eteen tuleva perusasento. Palkatta tekemiseenkin on tietenkin vielä matkaa. Silti olen hyvin tyytyväinen. Emme ole tehneet läheskään joka päivä ja silti nouto on edistynyt varsin kivasti. Kyllä me vielä sen avoimen joskus korkkaamme! 

Iltahetki

Kuvat ovat reilun viikon takaa, perjantai-iltana kello kymmeneltä kuvattuja. Kesäillat ovat mielestäni todella kauniita, jos ei lasketa ympärillä hääriviä itikoita tai sitä tosiseikkaa, että todella monena kesäiltana on satanut. Näihin kuviin eksyi tällä kerralla Otto. Otto, joka kahden kipulääke- ja antibioottikuurin jälkeen edelleen kuumeilee omituisesti ja jolla on tulehdus edelleen päällä. Viime torstaina Otto sai matkaansa kolmannet lääkekuurit, jotka toivottavasti ratkaisisivat tilanteen. Viime eläinlääkärireissulla otettiin verikokeetkin mahdollisten sukutekijöiden takia, mutta niistä ei selvinnyt onneksi mitään. (munuais- ja maksa-arvot) Näiden Oton tulehdusten vuoksi sitä ei tulla käyttämään jalostukseen. Otto on myös vaihtanut omistajaa ja täten sen sijoitussopimus on purkautunut. 

Viime viikko

 

"Valoa tunnelin päässä - ihan mahtavat treenit Santun kanssa. Löydettiin pitkään kadoksissa ollut vauhti jostain taas. Vaati kyllä paljon, että malttoi lopettaa lyhyeen, mutta onnistuin siinä. Toivottavasti onnistuttaisiin pitämään motivaatio taas yllä!" Edellä olevien fiilisten siivittämänä lähdin talsimaan viime tiistaina hallilta kotiin. Fiilis saavutettiin kolmen esteen pätkällä (kahdella hypyllä ja suoralla putkella) ja yhdellä keppien suorituskerralla. Muuta ei tarvittu. 

Hyvä fiilis jatkui perjantain treeneissä ja vaikka ne olivatkin lähinnä ohjaajan hahmottamista kehittävät treenit ja ohjaajan liikkuminen oli varsin minimaalista, ei Santun vauhti ihan hirveästi kärsinyt siitä. Fiilis ei suinkaan lässähtänyt lauantain tokoiluistakaan, sillä Santtu oli varsin huippu. Teimme kolmen minuutin piilopaikkiksen ensimmäistä kertaa ja Santun näköpiirissä oli juoksentelevia lapsia ja taisi koirakin vilahtaa, mutta Santtu kesti häiriön hyvin ja makasi rauhallisena paikallaan. 

Teimme myös jättävät, jotta näin niiden tilanteen. Santtu edelleenkin erottelee ne oikein, ainakin kotona siis. Luoksetulon teimme helpotettuna, sillä sen pysähdys on vasta harjoittelussa. Otin välimatkaa vain noin kymmenen metriä, jotta Santulle ei ehtinyt tulla vauhtia liiaksi ja hitsi, että olikin hieno (nopea) pysähtyminen! Ei valunut yhtään.  

Kapulatreenejäkin on tullut tehtyä ja Santtu on edistynyt mielestäni kivasti. Santtu osaa istua sivulla, lähteä käskysanalla hakemaan kapulaa ja ottaa sen suuhunsa suoraan. Se, mihin asti Santtu tulee kapulan kanssa, vaihtelee kuitenkin vielä. Olemme harjoitelleet myös liikkeen loppupuolta, eli olen pitänyt Santun sivulla istumassa ja se on ottanut kapulan kädestäni. Se on "saanut" päästää siitä irti vasta käskysanan kuultuaan ja Santtu on lähtenyt hyvin tämänkin hoksaamaan. Toki virheitä vielä tulee ja varmuutta ja kestoa täytyy treenatata lisää, mutta ehkä me vielä joskus seikkailemme avoimessakin. 

Jos jotain fiilistä pilaavaa pitää keksiä, ettei tämä mene liialliseksi hehkuttamiseksi, niin onhan Santun seuruussa todella paljon työmaata edessä jälleen kerran. Pientä motivaatiokatoa on havaittavissa. Eiköhän seuruukin kuitenkin jollekin mallille taas saada. Tiedän tämän olevan Santun kanssa yhtä jojoilua, mutta olen  osannut asennoitua siihen. Minua ei siis pahemmin haittaa, vaikka seuruu lähdetään rakentamaan jälleen kerran siitä pisteestä, että haetaan vain nopeita perusasentoja ja liikkeellelähtöjä. 

Pahoittelen taas kuvaoksennusta - kaikki postauksen kuvat ovat viime viikon maanantailta. Videoitakin olisi miltei joka päivältä ja saatan tehdä niistä jonkinlaista koostetta.