Tänään Velmu pääsi ensimmäistä kertaa ihmis- ja koiravilinään, kun suuntasimme sen kanssa ensimmäisiin mätsäreihin. Aamulla tajusin, ettei pikkukoiralla ole ollut vielä koskaan näyttelypantaa päässään ja normaalissa talutushihnassakin se on ollut ehkä parikymmentä kertaa. Sisällä kotona vaikuttikin siltä, ettei tästä mitään taida tulla, kun Velmu tuijotti minua murhaavasti saadessaan moisen hirvityksen kaulaansa, eikä liikahtanut mihinkään suuntaan.
Mätsäripaikalla viimeistään kiristeltiin hermoja (tai ainakin annettiin aihetta niiden kiristymiseen), kun Velmu jaksoi haukkua häkissä miltei koko ajan. Hassua kyllä, itse en oikein jaksanut moisesta enää hermostua tai siihen kiinnittää hirveämmin huomiota. Uskon Velmun kuitenkin rauhoittuvan kokemusten myötä (nyt sitä selkeästi jännittää) ja oli se nytkin ajoittain nätisti.
Kehässä Velmu käyttäytyikin oikein nätisti! Suurimmaksi osaksi hihnassa edettiin ravia ja puhinat puhistiin kehän ulkopuolella. Pari kertaa Velmu jotain kehässäkin koitti päteä, kun jännitti, mutta ne kerrat jäivät aikomisen asteelle. Olen oikein tyytyväinen pikkunaperoon siis! Itse tuloksiin: parikehästä poistuimme sinisen nauhan kera ja sinisten kehässä sijoituimme yllätyksekseni neljänsiksi.
Kehässä Velmu käyttäytyikin oikein nätisti! Suurimmaksi osaksi hihnassa edettiin ravia ja puhinat puhistiin kehän ulkopuolella. Pari kertaa Velmu jotain kehässäkin koitti päteä, kun jännitti, mutta ne kerrat jäivät aikomisen asteelle. Olen oikein tyytyväinen pikkunaperoon siis! Itse tuloksiin: parikehästä poistuimme sinisen nauhan kera ja sinisten kehässä sijoituimme yllätyksekseni neljänsiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti