Kesäkuun alkupuolella Röllin takajalan kynsi alkoi vaivaamaan. Ensin se lohkesi ja sitten lähti kokonaan. Aluksi hoidin sitä tavallisena kynsivammana, onhan niitä monen koiran kohdalla nähty, ja Rölli tuntui liikkuvan kivuitta jalkansa kanssa. Kynsi ei kuitenkaan alkanut parantumaan, kynnen kohdalle ilmestyi laaja tyhjyyttään ammottava kuoppa ja varvas turposi moninkertaiseksi hetkessä. Siinäkin vaiheessa ajattelin, että jalka nyt vain pääsi tulehtumaan, tarvitsee antibioottikuurin ja menimme sen viikonlopun jälkeen arkena eläinlääkärille.
Eläinlääkäri katsoi varvasta ja halusi Röllin siltä seisomalta röntgeniin. Röntgenkuva oli karua katseltavaa. Varpaan luu oli kokonaan hajonnut todennäköisesti pahanlaatuisen kasvaimen takia. Vaikka varpaassa oli myös tulehdusta, eläinlääkäri halusi leikata Röllin vielä samana iltana klinikan sulkeuduttua. Rölli jäi klinikalle ja itse lähdin kotiin odottamaan. Tunnit tuntuivat mahdottoman pitkiltä. Rölli kuitenkin kotiutui myöhään illalla ja siitä alkoi hidas, edelleen kesken oleva paranemistaival. Jalka on tikattu kahdesti uudestaan, koska tikit ovat aina auenneet uudelleen. Elämistä tötterön kanssa levossa vain lyhyillä hihnalenkeillä on takana jo viisi ja puoli viikkoa. Toiveikkaana silti odotamme, että jalasta tulisi vielä käyttökelpoinen ja Rölli pääsisi nauttimaan edes loppukesästä.
Poistettu varvas lähti patologille. Amputaatio heti röntgenkuvien perusteella osoittautui oikeaksi toimintatavaksi. Kyseessä oli kynttä muodostavan epiteelin pahalaatuinen kasvain, subunguaalinen levyepiteelikarsinooma. Ennuste kuitenkin tässä nimenomaisessa levyepiteelikarsinoomassa on hyvä: vuoden kuluttua diagnoosista 95% koirista on elossa ja kahden vuoden kuluttua 74%. Mahdolliset metastaasit tulevat yleisimmin läheisiin imusolmukkeisiin tai keuhkoihin, 13% kasvaimista on metastosoitunut diagnoosihetkellä.
Hyvästä ennusteestaan huolimatta tämä herätti siihen todellisuuteen, että Rölli on jo 7,5-vuotias, eikä se tule tästä enää nuortumaan. Varvasamputaation jälkeiset päivät ovat tuntuneet kaikki saaduilta lisäpäiviltä yhteistä aikaa. Toivottavasti näitä päiviä on tiedossa vielä useampi vuosi, mutta huomisesta ei kukaan tiedä. Sitä ei kukaan osa sanoa, poistettiinko varvas tarpeeksi ajoissa vai ei - voimme vain toivoa, että poistettiin. Sen epävarmuuden kanssa on elettävä, koska vaikka koira kuvattaisiin nenästä hännänpäähän, mahdollisia etäpesäkkeitä ei välttämättä löydettäisi niiden olemassaolosta huolimatta.
