Aamulla minua odotti iloinen yllätys kurkatessani ikkunaverhojen raosta ulos. Vihdoinkin meille satoi lunta! Kuten kuvista saattaa huomata, Santtu pääsi taas kevyempään jalkakarvakuosiin, kun kauhistelin tiistaina illalla hallilla otettujen kuvien puudelikinttuja. Minun mieleeni tämä on liikaa, sillä pidin Santun jalkakarvamäärästä toukokuussa. Silloin nypinnästä oli noin kaksi kuukautta. Eipä siis kauaakaan, kun kintut oli taas nypitty. Hei hei siis puudelikintut ja nähdään ehkä ensi kesänä. Sen pidemmittä puheitta kuitenkin tänään kuvattuihin kuviin. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoillemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti