Joskus huhtikuun puolella havaitsin Röllillä yleisoireita: siitä tuli väsynyt, se oksenteli ja ripuloi säännöllisen epäsäännöllisesti. Myös sen käytös muuttui arvaamattomaksi ja aggressiiviseksi. Nämä oireet laitoin pennun tulemisen piikkiin. Huhtikuun loppupuolella havaitsin kuitenkin Röllillä myös pari pattia sekä uusia kynsimuutoksia - kynsimuutoksia oli muutenkin ilmaantunut tiheään tahtiin sitten viime kesän, mutta kaikkia oli käyty näyttämässä eläinlääkärissä ja saatu puhtaat paperit. Varasin eläinlääkäriajan varmuuden vuoksi.
Kun ensimmäisen eläinlääkärin mukaan syytä huoleen ei ollut ja hän määräsi Röllille antibiootit suolistovaivoihin tietämättä, mikä koiraa oikeastaan vaivasi, jätin Röllin omalle eläinlääkärille soittoajan seuraavalle viikolle kysyäkseni toista mielipidettä. Hänen mielestään koira olisi tutkittava tarkemmin, mutta aika meni puhelusta jälleen viikolla eteenpäin. Tuon viikon aikana yksi Röllin toisen jalan varpaista alkoi muistuttamaan viime vuonna amputoitua varvasta ja Röllin imusolmukkeet turposivat kauttaaltaan. Arvasin lohduttoman diagnoosin jo ennen käyntiä: syöpä oli levinnyt. Röllin aika mennä oli koittanut. Rölli sai nukkua ikiuneen samana iltana ja jatkaa seikkailuitaan kivuttomana muiden edeltä menneiden kanssa.
Koti on tuntunut tyhjältä ilman Rölliä. Kotona ei enää kukaan hakkaa häntäänsä kovaäänisesti lattiaan tai seiniin. Ei ole Rölliä nukkumassa työpöydän alla tai tunkemassa väkisin makuuhuoneeseen nukkumaan jostakin ovenraosta. Ei ole enää meidän jokailtaisia kahdenkeskisiä lenkkejämme. Rölli on kulkenut mukanani lähes koko tähänastisen aikuiselämäni. Olen itsenäistynyt Rölli vierelläni ja kohdannut monet elämän myrskyt luottaen järkähtämättömään pikkumustaan. Olen surrut ja iloinnut sen kanssa. Nyt meidän on kuitenkin jatkettava matkaa erillämme. Olen kiitollinen näistä yhteisistä vuosista, vaikka mieluusti olisin niitä ottanut enemmänkin.
Lepää rauhassa rakas pikkumusta
Zaphalayaz Thingamajig
31.1.2015 - 9.5.2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti