Tilauksessa ihme

Oton tilanne tuntuu nyt olevan hyvin kummallinen ja se on saanut eläinlääkäritkin hämilleen. Maanantaina klinikalta soitettiin minulle viljelyn tuloksista ja kummastus oli suuri, kun kuulin, että Oton tulehdus on sitä laatua, ettei siihen oikein tehoa mitkään antibiootit. Otto kuitenkin sai kahdenkymmenen päivän kuurin jotakin yleensä ihosairauksien hoitoon käytettävää lääkettä, koska siinä on jokin ainesosa, joka saattaa auttaa. Jos tämä lääke ei auta, eivät eläinlääkäritkään tiedä, mitä tehdä. Ei siis auta kuin toivoa, että tulehdus saataisiin tällä pois.

Ansaittu nolla ja ansaittuja kymppejä

Tänään korkkasimme Santun kanssa avoimen luokan Lohjalla tokokokeessa. Lähtö kokeeseen tapahtui hieman yllättäen, kun saimme peruutuspaikan torstaina. Ei muuta kuin kokeenomaiset treenit tekemään silloin ja kaikkihan toimi! Eilen vielä hallilla teimme agilityn (Santtu oli muuten ihan super!) jälkeen viiden ja puolen minuutin paikkamakuun, sekä hieman seuruuta. Santtu teki todella kivalla vireellä, joten melko luottavaisin mielin lähdimme kohti koetta. Tiesin koiran osaavan kaikki liikkeet ja osan ihan rehellisesti kympin arvoisesti. Tuomari kokeessa oli vaihtunut Taru Torpstörmiin, josta en ollut aiemmin kuullut. 

Koepaikalla hermostusta lisäsivät onnettomat yritykseni saada herra valkoisen viretilaa nousemaan, kun se taas vaihteeksi muistutti lähinnä laamaa. Ei koe huonosti mennyt, mutta paremminkin se olisi voinut mennä. Jos jo huonolla ylsimme miltei ykköseen (ja ne puuttuvat pisteet olisi jo saanut kympin paikkamakuusta, siitä meidän normaalista paikkamakuustamme), niin ei tämä päätös varmaan liian nopeasti tullut. Tuomari kyllä oli tiukka, mutta kuitenkin reilu. Tietääpähän ainakin ansainneensa ne paperista löytyvät kympit - meitä aiemmin (olimme 5. koirakko) oli jaettu vain yksi kymppi, eikä niitä avokätisesti jaettu meidänkään jälkeemme. Ja en minä itse meille muista liikkeistä olisikaan niitä antanut. 

Paikkamakuu 7 - Oli maannut rauhallisesti, mutta ollessani miltei koiran vierellä nousi. Eikä Santtu arvatenkaan ikinä ole noussut paikkamakuusta ennen käskyä... Siinä meni se varma kymppi! Jos jotain positiivista on etsittävä, niin rivistä oli lähtenut haahuilemaan joku ja siellä uikutti joku toinen ja silti Santtu oli siellä ollut rauhallisena. 

Seuraaminen taluttimetta 7 - Huono vire näkyi. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 - Huonon vireen aiheuttama huono seuruu rokotti pisteitä

Luoksetulo 10 - Ihan superjuttu! Pelkäsin pahinta, kun Santtu lähti tulemaan oikeasti todella reippaasti, mutta piru, sehän pysähtyi niille sijoilleen täydestä vauhdista! 

Seisominen  seuruun yhteydessä 10!!! - Viretila oli hieman noussut vauhdikkaan liikkeen takia, joten seuruu oli paljon parempaa. Lisäksi tämä oli ensimmäinen ei-nollille mennyt seisominen kokeessa! Vihdoinkin siitä on todiste, että se oikeasti osaa erotella käskyt... 

Noutaminen 7,5 - Yksinkertaisesti harmittaa. Ei ollut ollenkaan Santun tasoinen nouto. Sai kapulasta huonosti kiinni (näin sen jo koiran lähestyessä), joten palautti sen hitaasti ja sivulle tullessa kapula putosi. Nappasi kyllä heti suuhunsa, mutta harmittaa todella paljon. 

Kauko-ohjaus 10 - Näppärät vaihdot! 

Estehyppy 0 - Hidas, laiska lähtö esteelle ja kun kuuli jostain istu-käskyn, istui esteen eteen ja jouduin ottamaan koiran uudelleen sivulle ja siitä hyppy. Hypyn toisella puolella istui nopeasti, mutta ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä. Ei tosiaan ne virheet, joita odotin hypyssä.

Kokonaisvaikutus 6 - Koira katosi kehästä jonkun palautteenvaihdon aikana... (Mikähän aivotus sekin oli?!?) Onneksi ei sentään koko koe mennyt nollille! Tuomari kyllä tykkäsi Santusta ja Santtu on kuulemma ihana, kun se osaa pitää suunsa kiinni. :D Tuomari sanoi suurimmaksi ongelmakohdaksi seuruun ja sen kanssa täytyy jatkossa tehdä paljon töitä. Sehän se todellakin on kompastuskivemme. Santun pitäisi olla juuri, eikä melkein oikeassa vireessä, jotta seuruu toimisi.  

Yhteensä 153p. -> AVO2, sijoitus 3/12

Ei se siis niin huonosti mennyt, vaikka hieman harmittikin nuo pari kohtaa. Ne maksoivat meille ykköstuloksen. Ja se kehästä katoaminen! Santtu ei ole ikinä sellaista harrastanut, joten en ajatellut, että se hiipparoisi minnekään salakavalasti. Tulipahan taas muistutus itselleni, ettei Santusta aina todellakaan tiedä. Huonoa fiilistä ei kuitenkaan jäänyt onnistuneiden osioiden vuoksi ja kaiken kukkuraksi kuulin vielä, että pieni Jäävuori oli sulattanut katsojienkin sydämiä. Onhan se varmasti  melkoinen väripilkku siellä isojen koirien joukossa! :D 

 

Röntgenkuvissa... taas

Santun hyvien tulosten rinnalle on tietenkin tultava jotakin huonoakin... Ja ei, edelleenkään kyse ei ole niistä Oton luustokuvista, vaikka nekin vielä tämän vuoden puolella otetaan. Otto on nimittäin jälleen kipeänä. Perjantain agilitytreeneissä se ei ollut oma iloinen itsensä, vaan ennemminkin hieman hidas ja haluton. Karvakin on nypitty neljä kuukautta sitten, eikä se ole vieläkään kasvanut. Siispä eläinlääkärille pirauttamaan taas! 

Aika Otolle saatiin eiliselle päivälle ja sieltähän löytyi vanha tuttavuus, virtsatietulehdus höystettynä suurella määrällä virtsakiteitä, joten Otto pääsi läpivalaistavaksi - sehän röntgenkuvattiin keväällä tai kesällä samasta syystä. Selviä virtsakiviä ei ollut löytynyt, onneksi. Virtsakiteiden määrä oli ollut tällä kerralla kuitenkin niin suuri, että erikoisruokavaliollehan pieni musta joutui ja hormonipiikki tuikattiin sen enempiä ihmettelemättä. Kortisoniakin Otto sai ja kipulääkkeitä. Antibiootit tulevat jälleen jälkijunassa viljelyn valmistuttua.

Täytyy vain sanoa, että onneksi Oton kohdalla tehtiin lopulta se päätös, ettei sitä käytetä jalostukseen. Tämä sen sairastelukierre on mennyt mahdottomaksi ja väkisinkin sitä miettii, onko kyse vain huonosta tuurista, vai onko taustalla jotakin muuta. Hoidetaanko tässä vain oiretta? 

Joukkotarkastus

 

Tänään suuntasimme Santun kanssa Luusereiden järjestämään joukkotarkastustilaisuuteen tutkituttamaan Santun silmät, polvet ja sydämen. Kaikki oli täysin kunnossa, eikä mistään tullut mitään merkintöjä. Onkin ihan kiva, että terveysrintamalla tapahtuu hyviäkin juttuja! Santulta on nyt aika lailla tutkittu kaikki, mitä siltä olenkin halunnut tutkittavan ja on mukavaa huomata, että minulla on käsissäni tutkimusten valossa terve koira! Harmillista, ettei sen selkätulos ole virallinen, mutta eihän se silti sitä muuta. 

Positiivinen yllätys

Tänään molemmat pojat pääsivät fysioterapeutin käsittelyyn. Katsoin, että tämä voisi olla ihan hyödyllinen juttu ennen kuin palaamme puolentoista kuukauden mittaiselta harrastustauoltamme jälleen agilityn pariin. Edellisestä hoitokerrasta oli kuitenkin aikaa, sillä Santtu on käynyt enää vain silloin, kun olen huomannut sen liikkeessä jotakin muutoksia. Tällä kerralla en ollut mitään nähnyt, vaikka yleensä syynään sen liikkumista hyvinkin tarkasti ja huomaan siinä pienimmätkin muutokset. Syykin tälle löytyi - mistään ei nimittäin löytynyt yhtään mitään. Ei pienintäkään kireyttä missään! Tämä oli todella positiivinen juttu.

Otto sen sijaan ei ollut yhtä hyvässä jamassa, Jo ulkona koiran liikkeestä fysioterapeutti huomasi, että se köyristää selkäänsä, aivan kuten itsekin olen ollut katsovinani. Sisällä tunnusteltaessa selkä ei joustanut lanneselän kohdalta ollenkaan, vaikka sen kuuluisi joustaa. Otolle suositeltiinkin selkäkuvia ja nyt syksyllähän se on muutenkin ollut menossa kuvattavaksi, joten suunnitelmat eivät muuttuneet. Otto oli myös kireä vähän sieltä täältä. Fysioterapeutin mukaan tämä johtuu osin sen rakenteesta ja Oton kanssa onkin tehtävä paljon venytyksiä. Se on kuulemma yksinkertaisesti vain saatava taipumaan enemmän, toki hiljalleen vaatimusta lisäten. Ei sitä päätä voi tuosta vain sinne hännänpäähän saada, jos se tulee nyt puoleenväliin runkoa. Otto kuitenkin vastasi hyvin hoitoon, mutta koska jumitilanne oli tämä, varattiin sille suoraan aika kuukauden päähän uudestaan.

 

PS. Kuten kuvista voidaan todeta, ei herra valkoisen turkkiprojekti etene sitten alkuunsakaan. Jotenkin aika on vain tuntunut hujahtavan arjen koitettua, mutta osin on kyseessä kyllä omistajan laiskuuskin. Tänä viikonloppuna minä kuitenkin teen tuolle ihan oikeasti jotakin.