Vaaleanpunainen ilta

Viime aikoina olen yrittänyt saada meille Santun kanssa koepaikkaa useammastakin tokokeesta, mutta kaikkialla on tuntunut olevan täyttä ja olemme päässeet muutamaan kokeeseen vain varasijalle tämän tähden. Viime viikolla minua kuitenkin onnisti ja onnistuin saamaan meille paikan 16.11. olevaan kokeeseen. Treenit kotona ovat sujuneet entiseen malliin ja Santtu on tehnyt edelleen hyvällä vireellä. Viime kokeen ongelmakohdista ei tietenkään ole kotitreeneissä näkynyt jälkeäkään, joten toivotaan, että paketti pysyy kasassa seuraavassa kokeessa. Sitä ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu, kun puuhailee snautserin kanssa. Pitäähän elämässä haasteita olla!

Santun treeneihin mielenkiintoa tuodaksemme olemme ottaneet myös uusia elementtejä mukaan - opiskeltavaksi on tullut käpytunnaria (ja hei, ihan turhaan en ole pennusta lähtien pyytänyt Santtua etsimään viskelemiäni keppejä, sillä se osaa käskystä etsiä hajuiseni kävyn!), ruutua ja kaukojen seisomisia. Ruututreeneistä pääsemmekin Santun kepposiin - kuinka soma tuo pieni snautseri olikaan viikonloppuna, kun ruutua kootessani se kävi treenikassista varastamassa hanskani ja rallatteli ympäri kenttää sen kanssa. :D

Emme ole pelkästään tokoilleet viime aikoina, vaan agilityssäkin tuli pyörehdettyä perjantaina. Itse taas näytin Michelin-ukolta videoiden perusteella, mutta Santtu osoitti jälleen olevansa ihan hyvällä mallilla kaiken suhteen. Kepit se haki jokaisella kerralla näppärästi oikein ja minua harmittaakin, ettei viimeinen suorituskerta tullut videolle. Snautserissa ei ollut pienintäkään epäröintiä, vaan se rynnisti suoraan kepeille kuullessaan "kepit" ja pujotteli ne nopeasti. Perjantaina sattuneet virheet olivatkin lähinnä minun virheitäni. Ehkä meidät siis ensi vuonna nähdään agilitykisoissakin - se ei tunnu enää täysin vieraalta ajatukselta.

Santtu 3 vuotta!

Niin vaan se aika vierähtää ja viimeinkin voin todeta, että Santtu taitaa pian olla aikuinen. Toisaalta Santun ikääntyessä jälleen vuodella heräävät minun pohdintani koiran ikääntymisestä - se on kolme ja ensi vuonna se on jo neljä. Viimeistään koiran lähestyessä viidennettä ikävuottaan uuden kaverin hankinta arkea ilahduttamaan alkaa olemaan ajankohtaista. Onhan siihen toki vielä kaksi vuotta, mutta kun nämäkin vuodet ovat vierähtäneet yhdessä hujauksessa, on kaksi vuotta todella lyhyt aika loppupeleissä.

Monet kerrat olen kasvattajiakin selaillut löytämättä juuri kriteerejäni vastaavia - ovatko kriteerini liian kovat? Minähän haluan vain toimivan peruskoiran. Sellaisen kuin Santtukin on. Sellaisen, joka ei pelkää omaa varjoaan ja joka voittaa pelkojaan taisteluhalunsa vuoksi. Sellaisen, josta luonnetestaaja sanoo, että se on menossa rinta rottingilla ja asenteella:"antaa tulla vaan, täältä pesee." Sellaisen, jolla on omaakin tahtoa ja joka myös toteuttaa tätä, vaikka se omistajan hermoja toisinaan raastaisikin.

Syksyn väriloistoa

Viime aikoina on tullut kuvattua hämmästyttävän paljon, jopa niin paljon, että perässä on vaikea pysyä ja kuvia ei tarvitsisi jättää varastoon myöhempää julkaisuajankohtaa varten. Niinpä nämäkin tällä kerralla julkaistavat kuvat ovat kuun alkupuolella kuvattuja ja näiden ottamisesta on ehtinyt vierähtämään jo melkein kolme viikkoa. Luonto on ehtinyt muuttamaan muotoaan näiden jälkeen paljon - syksyn väriloisto pääsi oikeuksiinsa vasta näiden ottamisen jälkeen, mutta jo nyt se on kadonnut harmaan tieltä. Ensilumikin meille sateli muutama päivä sitten antaen ensimmäisen merkin siitä, että talvi on taas tulossa, vaikka toki palasimmekin sameaan syksyyn heti seuraavana päivänä. 

ROPellikorvat

Syysloma oli ja meni, vaikka se enemmän tai vähemmän kuluikin lukemisen merkeissä. Tältä se  hyvin tiivistettynä näytti:

Lenkkeilyä kivoissa maisemissa (joskin koulujuttujen venähdettyä myös pilkkopimeässä) ja Santtu sai jopa ensimmäisen (ja hyvin luultavasti viimeisen) ROP-ruusukkeensa viikonloppuna! Santun tapauksessa ruusuke nimettiin ROPellikorvaruusukkeeksi, sillä se ei tullut edes voitosta, vaan Luusereiden agilitypäivässä kaikki palkittiin. Oli kuitenkin kivaa vaihteeksi pistäytyä niin sanotusti vähän kuplan ulkopuolellekin. Pääsin tapaamaan esimerkiksi Santun emän, siskon ja velipuolen omistajan (sekä itse velipuolenkin) ja kivahan se oli sukulaisista uutta tietoa saada. Alla vielä eräistä viime viikon seuruutreeneistä videota. 

Syysiloa

Herra Hörökorvan kanssa meillä on takanamme meidän mittakaavassamme varsin aktiivinen viikonloppu ja viikon aloitus. Perjantaina kävimme treeneissä ja herra käppänän vauhti oli jälleen hiipunut puoleen siitä, mitä se viikkoa aiemmin oli. Koska jotain hyvää pitää löytää, teki Santtu kokonaiset kepit hakien oikean välin heti alkuunsa.  Sillä on selkeästi jäänyt muistiin keppien idea, vaikka tätä epäilinkin. Nyt niihin kaivataan vain varmuutta lisää, mutta hinkkauslinjallehan ei Santun kanssa voi lähteä, joten se ottaa oman aikansa. Ehkä siitä kuitenkin joskus kisavalmiin vielä saa! Vielä kun keksisi siihen mysteeriin ratkaisun, miksi toisina kertoina kipitetään vauhdilla ja miksi toisina ei. 

Sunnuntaina suuntasimmekin epiksiin Lohjalle mölliluokkaan. Hyvin suuntaa antava ratapiirros löytyy tästä. Radan ihanneajaksi oli laitettu 38s ja etenemäksi 3m/s. Tilaa hallissa ei ollut hirveästi ja etenkin aalle asti esteet oli sijoiteltu hyvin ahtaasti - meidän kannaltamme tämä ei ollut niin hyvä asia. Vaikeimmaksi kohdaksi meille laskin 15-16 välin, johon takaaleikkaus olisi ollut toimivin, mutta Santtuhan olisi silloin liitänyt kyselemättä suoralla linjalla olevalle kontaktiesteelle, joten päädyin tekemään ei-niin-siistin ratkaisun (jos se muukaan rata niin siisti oli) ja valssaamaan ja nappaamaan koiran kirjaimellisesti melkein nenästä kiinni. 

Kuten olin arvellut, etenimme A:lle asti kuin olisimme kulkeneet liisterissä. Ei vaan lähtenyt askel kulkemaan kummallakaan. A:n jälkeen Santtu kuitenkin sai vauhtia lisää, kun ohjaajakin sai laitettua töppöstä toisen eteen. Ysihypyn ohitse kuitenkin tulimme, koska Santtu lähti jostain syystä putkelta etenemään hieman väärään suuntaan ja taisin ohjatakin huonosti kyseisen hypyn. Kymppiputkesta tultuaan Santtu suorastaan ampaisi eteen päin ja sain blokattua koiralta kulun kontaktiesteelle, vaikka karjaisuni "tähän" ei tainnutkaan olla kovin hienovarainen. Ensimmäinen ratamme tuntui todella hyvältä ja Santtukin liikkui omassa mittakaavassaan reippaasti. Toinen suorituskertamme ei tuntunut yhtä näppärältä ja minusta tuntui, että jäin varmistelemaan liikaa luottaen kuitenkin kaikista kriittisimmässä paikassa koiran lukitsemaan putkeen. Aallehan se loikkasi, kun lähdin aavistuksen liian ajoissa tieltä pois. Kontaktin Santtu kyllä otti  häntää viuhtoen, kun oli niin taitava. :--) Oma mokahan tuokin täysin oli, mutta harjoittelemaanhan me menimme. Nollaratoja ei siis tullut, mutta olin tyytyväinen suorituksiin. Oli myös lohduttavaa huomata, että nopeampi ratamme, kumpi se sitten olikaan, oli vain hieman yli ihanneajan: 38,34s.

Epiksiin meidän tekemisemme eivät vielä lopu, vaan episten jälkeen työstimme vielä Santun kanssa seuruuta illalla kotona. Ottokin pääsi hieman harjoittelemaan perusasentoa ensimmäistä kertaa - johan oli korkea aikakin, kun koira on kaksi ja puolivuotias. Otin videota Santun seuruusta ja se ei näyttänyt ollenkaan niin kamalalta kuin tuntui. Santtu piti lähes koko ajan melko hyvän paikan ja säilytti kontaktin, mutta huonohkossa vireessä paketti hajosi joissakin käännöksissä ja juoksupätkissä.

Tämän päivän seuruutreenit yllättivätkin minut täysin, sillä Santtu oli kuin räjähtävä ruutitynnyri. Hyvä, että se pysyi lapasessa! Siitä olisi pitänyt saada videota, koska hädin tuskin uskoin itse sitä. Kun samanlaisen vireen saisi useamminkin esiin, niin voisi hyvästellä seuruuongelmat. Tässähän vaan on jälleen kerran Hörökorvan kanssa se seikka, etten tiedä, mikä tämän päivän treeneissä erosi kaikista muista treeneistämme. Santun motivaation salaisuudet eivät varmaan ikinä selviä minulle.

Otin myös Oton tänään jatkamaan perusasentotreenejä ja se on kyllä käsittämättömän nopea oppija! Sillä on sivulletulon alkeet jo hyvin vahvasti hallussa ja sivulla ollessaan se liikkuu kontaktin säilyttäen ilman namilla houkuttelua oikeassa paikassa yhden askeleen ja istahtaa takaisin sivulle. Joku on varmaan käynyt salaa harjoittelemassa sen kanssa...