Blogi Velmu Unto Muut koirat Rölli † Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Pikkuharmaa

19.2.2017

Ei ole pikkumustaa, kun on ainoastaan pikkuharmaa ja suurimusta. Pikkuharmaa on viime aikoina joutunut kameran eteen vähän aiempaa useammin ja syy piilee uudessa objektiivissa: vihdoinkin parin vuoden mietinnän jälkeen ostin itselleni lyhyemmän polttovälin lasin. Kameralaukussani majailee nykyisin 70-200mm ja 85mm lisäksi siis 24mm f1.4, joka on kyllä todettu juuri sellaiseksi lasiksi, jota olen kaivannut kameralaukkuni sisältöä täydentämään. Seuraavaksi sitten varmaan päivityslistalle joutuu runko, sillä nykyisen suljin on räpsähtänyt jo miltei 85 000 kertaa, joten voi olla, ettei sen elämänkaari enää pitkään jatku. Tämän harrastuksen hinnoilla kyllä miettii, että olisi kannattanut ehkä kuluttaa nämäkin vuodet ihmisten kuvaamiseen ja tehdä kesäisin tiliä häitä kuvaamalla. :D 

Mutta eipä meidän elämäämme tosiaan hirveästi mitään kuulu. Töitä ja koulua ja koiria sen mukaan, miten ehtii. Olemme viihtyneet erinomaisesti uudessa asuinpaikassamme ja on ihanaa, kun kotiovelta pääsee suoraan metsään. Velmu on jatkanut agilityharrastusta ja piru vie, siitä tulee nopea (kunhan löydän jostain riittävästi aikaa sen kouluttamiseen useammin kuin kerran viikossa ohjatuissa). Röllin kanssakin olisi kiva harrastaa jotakin, mutta työaikojeni vaihdellessa hyvin laajasti, on vaikeaa sitoutua mihinkään "ole täällä tiettynä päivänä ja kellonaikana viikossa"-harrastukseen, kun välillä on joutunut skippaamaan Velmunkin treenit. Mutta tässä kevään aikana aikomuksenamme olisi alkaa käymään säännöllisemmin tuolla muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla hallilla, jolloin Röllikin pääsisi treenaamaan. Ja toki koittava kesä avaa paljon mahdollisuuksia treenata ulkonakin. Tällä hetkellä joka paikassa on ainakin niin liukasta, että meinaan lentää nurin nastakengilläkin. :D 

Ja yhtäkkiä oli talvi

25.12.2016

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Syksy on vaihtunut talveksi aikapäivää sitten ja blogi on vain jäänyt kirjoituksia vaille. On ollut varsin toimintarikas syksy muun elämän suhteen. Työ+koulu+koirat-yhdistelmä vie aika tehokkaasti kaiken ajan ja puolison kanssa vietetty aikakin on useimmiten ollut sitä, että pari kertaa viikossa olemme ehtineet katsomaan Salkkarit yhdessä. Koska hommaa ei ole ollut juuri muuten tarpeeksi, menimme vielä muuttamaan viime viikonloppuna. :D Oma joulufiilis on jäänyt tänä vuonna vähän kadoksiin, kun ei vain ole ollut aikaa mihinkään. Eiköhän tämä kuitenkin tästä ajan myötä helpota! 

Marraskuun alussa kävimme koko pikkupoppoon kanssa sappihappotesteissä ja Velmu kävi lisäksi jalostustarkastuksessa. Velmun molemmat sappihappiarvot olivat selkeästi viitearvoissa eli sen maksan tilanteesta ei tarvitse kantaa huolta. Otonkin tulokset olivat tilanteeseen nähden hyvät: ennen ruokailua arvo oli viitearvoissa, ruokailun jälkeinen arvo yli viitearvojen. Erikoisruokavalionsa kanssa se siis elänee ihan hyvää elämää, kun sen ei pitäisi rasittaa maksaa niin paljoa ja aiempi tilanne oli se, että molemmat arvot olivat huomattavan koholla. Topilla valitettavasti lienee lisätutkimuksien paikka, koska sillä oli molemmat arvot yli viiterajojen.

Velmun jalostustarkastustulos näytti seuraavalta:

Koko lähes ihanne, 1p. 
korkeus: 35,5cm
pituus: 36cm
rinnansyvyys: 16cm
pään pituus: 16,5cm

Luusto erinomainen, 0p.

Pää virheetön, 0p.

Purenta virheetön, 0p.

Etuosa 1 tai 2 pientä virhettä, 1p
hieman pysty lapa
hieman lyhyt rintakehä

Takaosa isompi virhe tai useampia pieniä, 5p.
pysty lantio
pysty hännänkiinnitys
häntä kääntyy saparoksi

Karvanlaatu virheetön, 0p.
Erinomainen karvapeite (lisähuomautuksena)

Väritys isompi virhe tai useampia pieniä, 5p.
puutteellinen maski

Liikkeet isompi virhe tai useampia pieniä, 5p.
kääntää hieman polvia ulos
sivuaskel lyhyt
takaraajat jäävät rungon alle

Tyyppi hyvä, 1p.

Luonne, terveys, kivekset


0p, kivekset normaalit


Retkeilyä, testejä ja arvosteluita

7.12.2016
On tapahtunut tavallaan paljon sitten viime päivityksen, mutta tavallaan ei sitten juuri mitään sen ihmeellisempää. Olihan tässä kahden syksyn välissä lyhyt talvikin, josta nautin suunnattomasti. Ihanan valoisaa iltaisinkin ulkoilla (työpäivän ja kouluillan jälkeen se päivän ainoa lenkkihetki on klo 21 jälkeen), sisälle ei tullut santaa eikä oikeastaan mitään muutakaan sotkua koirista. Röllistä oli hauskaa rallattaa lumessa ja niin minustakin. Velmu etsi aina lenkeillä jotakin lumen alta, mikä toi mieleeni elävästi erään valkean Jäävuoren. Yksi pomppu kerrallaan eteenpäin hangessa, minkä jälkeen pää aina tungettiin hankeen. 

Mutta aloittaakseni ihan ensimmäisestä asiasta, josta haluan jakaa kuvia, on minun palattava ajassa yli kuukausi taaksepäin. Silloin allekirjoittaneella oli lomaviikko sekä töistä, että koulusta. Kirjoitukset ja niiden miltei heti perään ollut koeviikko takana. Luksusta! Auton nokka osoitti kohti Kurjenrahkan kansallispuistoa, jonne olimme sopineet treffit Julian kanssa. Taisi olla ensimmäisiä aamupakkasiakin silloin, koska mies huolehti talvirenkaat alle ennen lähtöä. 




20.10.2016 Pieni Velmukka vietti jo yksivuotissynttäreitään!  





Marraskuun alussa kävimme koko pikkupoppoon kanssa sappihappotesteissä ja Velmu kävi lisäksi jalostustarkastuksessa. Velmun molemmat sappihappiarvot olivat selkeästi viitearvoissa eli sen maksan tilanteesta ei tarvitse kantaa huolta. Otonkin tulokset olivat tilanteeseen nähden hyvät: ennen ruokailua arvo oli viitearvoissa, ruokailun jälkeinen arvo yli viitearvojen. Erikoisruokavalionsa kanssa se siis elänee ihan hyvää elämää, kun sen ei pitäisi rasittaa maksaa niin paljoa ja aiempi tilanne oli se, että molemmat arvot olivat huomattavan koholla. Topilla valitettavasti lienee lisätutkimuksien paikka, koska sillä oli molemmat arvot yli viiterajojen...

Velmun jalostustarkastustulos näytti seuraavalta:

Koko lähes ihanne, 1p. 
korkeus: 35,5cm
pituus: 36cm
rinnansyvyys: 16cm
pään pituus: 16,5cm

Luusto erinomainen, 0p.

Pää virheetön, 0p.

Purenta virheetön, 0p.

Etuosa 1 tai 2 pientä virhettä, 1p
hieman pysty lapa
hieman lyhyt rintakehä

Takaosa isompi virhe tai useampia pieniä, 5p.
pysty lantio
pysty hännänkiinnitys
häntä kääntyy saparoksi

Karvanlaatu virheetön, 0p.
Erinomainen karvapeite (lisähuomautuksena)

Väritys isompi virhe tai useampia pieniä, 5p.
puutteellinen maski

Liikkeet isompi virhe tai useampia pieniä, 5p.
kääntää hieman polvia ulos
sivuaskel lyhyt
takaraajat jäävät rungon alle

Tyyppi hyvä, 1p.

Luonne, terveys, kivekset
0p, kivekset normaalit

Yhteensä 18p. - soveltuu jalostukseen
Huomioitavaa jalostuskäytössä: erinomainen karvapeite, maskittomuus, takaliike

Vuosi

15.10.2016
Tänään on jo vuosi siitä, kun minun rakkain Hörökorvani nukkui pois. Vuosi ja yksi päivää siitä, kun näin Santun viimeisen kerran. Vuosi ja kaksi päivää siitä, kun Santtu viimeisen kerran hyppäsi aamulla sänkyyn herättämään minut ja siitä, kun seikkailimme viimeisen kerran yhdessä metsässä. Eikä se vieläkään tunnu yhtään helpommalta herätä jokaiseen päivään ilman Santun nappisilmiä tuijottamassa kasvoihini. Antaisin miltei mitä tahansa saadakseni Santun takaisin edes hetkeksi. 

Kulunut vuosi on ollut vaikea. Teimme ja koimme Santun kanssa niin paljon, mutta silti aivan liian vähän. Niin paljon kaikkea konkreettistakin jäi saavuttamatta, vaikka se tietenkin on vain kaiken pintataso. Mutta ehkä se osoittaa selkeämmin, kuinka kesken meidän yhteinen matkamme oli. Meidän piti viime vuonna siirtyä kakkosluokkaan ja korkata voittajaluokka. Santusta oli tarkoitus tulla ensimmäinen tokossa valioitunut valkoinen kääpiösnautseri. Meidän oli tarkoitus suorittaa BH-koe, käydä MH-luonnekuvauksessa ja petotestissä. Santtua oli alustavasti ajateltu jalostukseen. Minä tietenkin juoksin asioiden edelle ja haaveilin jo pikku-Jäävuoresta seuraamassa Santun jalanjälkiä. Yhtä viisaasta, taisteluhaluisesta, tasapainoisesta ja pelottomasta koirasta. Ennen kaikkea minä halusin pitää Santun vielä kymmenen vuotta. Mitään näistä asioista en saanut. Menetin parhaan ystäväni, jonka valtavaa arvoa ei voi edes kuvailla. 

Syksyä

6.9.2016

Hyvää syyskuun alkua täältä meidän poppooltamme! Olemme nyt olleet kaupungissa jo viime viikosta lähtien, sillä toissaviikonloppuna äitini koirat sairastelivat, eikä mahatautinen Rölli kuulostanut kovinkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Sen jälkeen tulinkin itse kipeäksi, joten en muutoinkaan olisi koiria enää hirveästi hoidellut. Viikon verran tässä on sairastettu ja hiljalleen olen käynyt Velmun kanssa köpöttelemässä edes puolisen tuntia kerrallaan. Rölli on edelleen saanut jäädä minun osaltani hoitamatta, vaikka sain kipsinkin tänään pois. Kuukauteen en vielä oikeastaan saa nostella yhtään mitään vasemmalla kädellä, joten tuollaisen 40-kiloisen villikon mahdolliset hepulit esimerkiksi lintujen perään eivät liene myöskään sormelle suositeltua aktiviteettia. Tästä syystä kuviin niin instagramissa kuin kamerankin edessä eksyy lähinnä Velmu. Rölli taisi jättää minuun kyllä pysyvän jäljen - sormi oli päässyt liikkumaan huonompaan asentoon (samaan kuin juuri murruttuaan) kipsin sisällä ja nyt se saakin jäädä vinoksi, mikäli se vain kuntoutuu käyttökelpoiseksi. Kauhea vaiva sen tähden, että minulle kuitenkin jää vino ja ruma sormi.

Edellinen riittää sormesta. Jokunen ilta takaperin koimme pieniä kauhunhetkiä metsälenkillä, kun yhtäkkiä takaamme tuli jotakin ärisevää hirmuisella vauhdilla. Aivoilta vei hetken tajuta, ettei kyseessä ole mikään metsänasukas (kävin mielessä läpi kaiken mahdollisen supikoirasta lähtien), vaan koira. Melkein Röllin kokoinen koira, hieman sirompi vain. Juoksemassa täysiä hampaat irvessä raivoten meitä kohden. Röllin kimppuunhan moinen ärripurri sitten eksyi ja meidän jaloissamme oli pian kaksi isoa toisilleen raivoavaa koiraa painimassa. Minä keskityin siinä vaiheessa lähinnä rääkymään mukaan mennyttä Velmua pois. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin ihan hyvin - toisen koiran omistaja huusi koiraansa ja se lähti matkoihinsa. Minä olen oikein ylpeä Röllistä ja sen käytöksestä - se lopetti rähisemisen välittömästi toisen lopettaessa ja vaikka se oli vapaana, se jatkoi lenkkiään eteenpäin kuin unohtaen juuri tapahtuneen. Pari kertaa se pysähtyi katselemaan taakseen, kun kyseinen koirakko tuli meidän perässämme, mutta sillä ei ollut mitään aikeita lähteä sinne hihhuloimaan. Vammoiltakin vältyttiin, mutta kauheaa ajatellakin, mitä olisi voinut käydä, jos Velmu olisi joutunut moisen hampaisiin!