Säikähdyksellä selvitty

Ensimmäisten pahojen pakkasten iskiessä Santtu mitä ilmeisemmin jäädytti arat paikkansa. Koska tilanne ei tasaantunut muutamassa päivässä, vaan paikat punoittivat edelleen ja koira nuoli lakkaamatta, suunnattiin eläinlääkärille viikko sitten. Valkoinen käppänä oli hurmannut jonkun riiseninkin omistajan ja vaikka itse en päässyt mukaan, oli koira osannut käyttäytyä eläinlääkärissä mitä ilmeisemmin hyvin (vaikka luultavasti minun mittapuullani kurittomasti ja tavalla, jota en sille sallisi). Kotiin koira kuitenkin palautui tötterö päässään ja voidetta muutamina päivinä levitettäväksi. Santtu ei jostain syystä arvostanut tätä ratkaisua, mutta myöskään omistajan vanhoista kalsareista väsätyt housut eivät olleet koiran mieleen. Tilanne kuitenkin on palautunut normaaliksi viikon kuluessa ja on taas huokaistu helpotuksesta, kun koiralla ei ole mitään sen vakavampaa. Oton tilanteen tietäen pelkään jatkuvasti, että Santultakin löytyy jotakin vakavaa - sydänvika, virtsakivet tai vaikkapa haimavika... Listaa voisi jatkaa niin pitkälle kuin olen kääpiösnautsereilla ilmenneistä sairauksista lukenut. Toistaiseksi kuitenkin kaikki on hyvin Santulla. 

Kuvat ovat parin viikon takaa - kuvattu kyllä on, mutta havaittavissa on ollut jonkinlaista käsittelylomaa. Nyt, kun ulkona ei ole enää lunta, on mukavaa palata näihin tunnelmiin.