Rölli 1v

Tänään pikku-Mörkö täytti jo yhden vuoden verran! Se tietää tästä vuodesta hieman sisällökkäämpää, kun pikkuriisenin kanssa pääsee harrastamaan. Toisaalta se kyllä aiheuttaa monia kysymyksiä: mitä harrastetaan, missä harrastetaan ja miten päästä alkuun. On vaikeaa, kun haluaisi kokeilla yhtä sun toista ja miltei kaikki uusi kuulostaisi kutkuttavalta. Toko kuitenkin lienee hyvä pohja. Ei liene kieltäminen, että syksyn tapahtumat vaikuttivat Röllinkin kanssa touhuamiseen ja uusi kiinnostus koiria kohtaan on vasta palautumassa. Olen yrittänyt olla syyllistämättä itseäni siitä - olen kuitenkin lenkkeillyt Röllin kanssa ja muutoin huolehtinut sen tarpeista, vaikka kaikki ekstra onkin jäänyt tekemättä. 

Millainen vuoden ikäinen Rölli sitten on? Rölli on toiminnan koira selkeästi - se tekee ennen ajattelemista ja on aina valmis toimimaan, oli sitten kyse repimisleikistä tai omistajan puolustamisesta. Sisällä Rölli osaa ottaa varsin lungisti, mutta ulkona pikkuriisenillä on vielä hieman maltin kanssa tekemistä - etenkin kaksipyöräisten päällä liikkuvat ihmiset saavat "vuhvuhhauhau juoksen täysiä suuntaan x, y ja z"-reaktion pintaan. Rölli tykkää yhdessä tekemisestä ja mielellään tekisikin enemmän kuin pyydetään tai sitten Rölli vain on liian iloinen malttaakseen kuunnella ja viuhtoo ja läiskii hännällään, kun pääsee touhuamaan. Rölli on kiltti. Se loikoilee tyytyväisenä paikoillaan trimmatessa ja on mahtava isoveli Velmulle. Tiivistetysti voisin kuvailla Rölliä loputtoman iloiseksi ja mahdottoman energiseksi koiraksi. Hieman hömelöksi kyllä myös. 

Ehkä Röllistä vielä ihan asiallinen kaveri tulee - onhan sillä ollut maailman paras Herra Hörökorva oppaanaan. 

Koiria ovista ja ikkunoista tulvimalla

Viime viikko oli meillä melkoista häslinkiä, kun Otto oli meillä koko viikon hoidossa ja viikonloppuna tuli Topikin matkaan mukaan. Neljä koiraa kaupungissa on kyllä vähän turhan paljon, mutta Velmulla oli kivaa, kun sai leikkiä useamman kaverin kanssa. Kaikki koiratkin onneksi tulivat keskenään toimeen, eikä mitään kärhämiä ollut.

Eipä tänne kai mitään ihmeellisempiä kuulu - arki rullaa omalla painollaan, ja sitä rytmittää hyvin koirien hoito. Molemmat turrikatkin ovat saaneet hieman siistimmän kuosin tässä viime aikoina. Röllin hoitaminen on kyllä mielettömän helppoa, sillä se vain makoili lattialla edessäni, kun nypin sitä ja valmistakin tuli yhden tunnin ohjelman aikana. Pennusta oli kivaa olla pöydällä, kun siinä sai vähän väliä nameja, eikä trimmauskonekaan ollut enää yhtään pelottava, joten sain hyvin ajeltua myös korvat ja posket.  

Uusia kokemuksia pienen snautserin elämässä

Velmun kanssa kävimme tiistaina ensimmäisillä rokotuksilla. Painoa pikkumiehellä oli jo 3,6kg. Itse rokottaminen oli Velmun mielestä hyvin kamalaa, mutta nopeasti se ohi olikin. Pitäisi käydä treffailemassa vieraita ihmisiä ja koiria, kun olemme joulua lukuunottamatta rajoittuneet vain omaan porukkaamme. Tänään kävimmekin pienen kanssa katsomassa hallilla agilitykilpailuja ja voi millainen riiviö se olikaan! Vuhvuhhauhau kuului vain Velmun suusta. ja kun kerran vieras koira erehtyi tulemaan liian lähelle, hyppäsi Velmu eteenpäin hihnassaan rähisemään. Saimme me onneksi leikittyäkin vähän ja opeteltua luoksetuloa häiriössä sivummalla, mutta minusta tuntuu, että Velmun kanssa saa nähdä hieman vaivaa kauniin käytöksen saamiseen. Vemmelsäärestäkin taitaa tulla nimensä veroinen kaveri!

Röllimäistä kivaa

Eilen tuli kyllä taas kysyttyä pikkuriiseniltä, mitä sen päässä oikein mahtaa liikkua vai liikkuuko siellä mitään. Päivällä tulin vielä kehuneeksi Mörköä, kun meitä tuli saaressa lenkkeillessämme vastaan kaksi vapaana olevaa koiraa ja Rölli tuli luokseni heti ja lähti kiltisti kulkemaan toiseen suuntaan, vaikka koirat olivat aivan sen nenän edessä. Voi minkä virheen teinkään ajatellessani, että pikkuriiseni alkaa jälleen järkevöitymään. Ilta tuli ja täytyy sanoa, että omasta suustani tuli melkoiset rääkäisyt siinä vaiheessa, kun havaitsin, mitä Rölli oikein teki. Se käveli tyynesti kenkieni luokse, nosti jalkaansa ja kusta lorotteli minun kenkieni päälle! Lorottelu kyllä loppui kuin seinään, kun avasin suuni. Nyt täytyy toivoa, että tämä oli vain jokin kerran hölmöily, eikä koira ala merkkailemaan sisälle (kotiin!) säännöllisesti. Vieraissa paikoissa jalan nostamisen nuoren uroksen kohdalla ymmärrän, mutta että tutussa paikassa! Välillä tosiaan olen kysynyt itseltäni, mihin olen oikein pistänyt pääni Röllin ottaessani... Mutta ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu taas! 

Pörröisiä pentupäivityksiä

... tai ehkei niin pörröisiä Velmun tapauksessa (hyvä vaan), vaikka söpö sutiparta onkin!

Velmun kanssa kaikki on sujunut oikein hyvin. Harmillisesti lämpötilat ovat olleet viime aikoina niin alhaisia, ettei pidemmille nuuskutteluretkille ole voitu lähteä pennun palellessa ja lämpötila on osaltaan myös estänyt sen, että olisimme päässeet kaupungille harjoittelemaan ja ihmettelemään kaikkea. Sisäsiisteys on Velmun kanssa oikein kivalla mallilla ja suurin osa tarpeista tehdäänkin ulos. Yleensä yön aikana pentu ehtii kerran tekemään sisälle, mutta muutoin kaikki on tehty ulos, vaikka pissatuskeikkojen välissä on ollut aina useampi tunti. 

Röllin kanssa pentu tulee oikein mainiosti toimeen ja ne leikkivätkin paljon keskenään repimis- ja painileikkejä. Rölli yleensä vain makaa ja näyttää vähän kyllästyneeltä moisen termiitin puuhiin, kun pieni roikkuu parrassa tai kävelee pikkuriisenin päällä. Ja voi sitä vihan määrää, jos Rölli makaa sohvalla ja Velmu ei sinne pääse! Pieni oikein raivostuu itselleen, kun ei yrityksistä huolimatta pääse samaan paikkaan isomman kanssa ja alkaa ärisemään. :D Tosin kyllä Velmu on jo kerran vahingossa sohvalle pompannutkin, kun kaikki askeleet osuivat kohdalleen - onneksi ei kuitenkaan ihan säännöllisesti vielä tätä tapahdu, vaikka yritystä löytyykin. 

Joulukuu

Viikon verran on jo tätä vuotta eletty, mutta halusin vielä viime vuoteen joulukuun kännykkäkuvien muodossa. Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä ja Otto oli ainoa, joka pelkäsi. Velmu pyysi kesken illan uloskin pissalle ja kävin sen kanssa silloin. Palattuamme kaupungille paukkui ulkona vielä seuraavankin iltana, eikä pentu onneksi sanonut mitään. Luulen kuitenkin, että todellisen tilanteen näkee vasta seuraavana uutenavuotena, kun Velmu on vanhempi - toivottavasti kaikki kuitenkin sujuu silloin yhtä hyvin kuin nytkin. 

1. Riisenilapsi katselee ikkunasta ulos - paljoa siitä ei kyllä näy, lintuja korkeintaan.  2. Joulukuun kolmantena päivänä kävimme tätä ihanuutta katsomassa. <3 Oli vaikea pitää tietoa itsellään, enkä kyllä siinä ihan täysin onnistunutkaan. 3. Rölli ja Taika vetelemässä päiväunia. 4. Otto ja Taika ihmettelemässä keittiössä, missä ruoka oikein viipyy. 

1. Joulukuussa lenkkeilysäät olivat lumettomuudesta huolimatta varsin kivat, vaikka moni lenkki tehtiinkin mustissa maisemissa päivänvalon kadottua. 2. 12.12. palautimme Taikan ja samalla reissulla äidilleni tuli tällainen nappisilmä, Topi. 3. Velmun tuloon valmistautumista. 4. Röllin kanssa kauniista säästä nauttimassa. 

1. Lunta! 2. Viimeinkin 18.12. koitti päivä, jolloin haimme Velmun kotiin. 3. Röllin vastaus liian pitkään kestäneeseen pennunhakureissuun - mm. Mörön oma ruokakuppi syötynä palasiksi. 4. Pieni tiitiäinen ensimmäisenä iltana pedissään. <3 

 1. Maa tömisee, risut rämisevät ja Röllihän se sieltä vain painelee. :D 2-4. ♥

1. Joululoman voi todeta kahdestakin asiasta - luen sohvalla ja käsissäni on romaani. Tämän jälkeen lomalukemiset olivatkin opiskelupainotteisia... 2. ♥ 3. Jouluaattoa edeltävänä yönä syntyivät vihdoin kahdelle nuorimmaiselle koiralle joulusukat, kun tulin kotiin viettämään joulua pariksi päiväksi. Käppänäthän niihin oli saatava, mutta loput koristelusta jäi seuraavalle vuodelle, kun kello alkoi näyttämään kolmea aamuyöllä... 4. Röllin kanssa kauniissa säässä tepastelua jälleen kerran. 

 1. Penneli ensimmäisiä kertojaan metsässä. 2. Röllin kanssa hämärtyvässä illassa lenkillä. Taisi olla se kerta, kun Hönö söi muovipussin... 3. Kyllä riisenikin voi olla oikein kompaktin kokoinen! 

1. Ylväs pikkuriiseni kallioilla 30.12. 3. Joltakin iltaretkeltämme. 2 &4. Velmulla on kaikenlaisia kummallisia nukkumapaikkoja ja pari kertaa sen katoaminen onkin huolestuttanut. Ensimmäisellä kerralla se löytyi vaatekaapista, toisella kassistani ja kolmannella sängyn alta.