Röllimäistä kivaa

Eilen tuli kyllä taas kysyttyä pikkuriiseniltä, mitä sen päässä oikein mahtaa liikkua vai liikkuuko siellä mitään. Päivällä tulin vielä kehuneeksi Mörköä, kun meitä tuli saaressa lenkkeillessämme vastaan kaksi vapaana olevaa koiraa ja Rölli tuli luokseni heti ja lähti kiltisti kulkemaan toiseen suuntaan, vaikka koirat olivat aivan sen nenän edessä. Voi minkä virheen teinkään ajatellessani, että pikkuriiseni alkaa jälleen järkevöitymään. Ilta tuli ja täytyy sanoa, että omasta suustani tuli melkoiset rääkäisyt siinä vaiheessa, kun havaitsin, mitä Rölli oikein teki. Se käveli tyynesti kenkieni luokse, nosti jalkaansa ja kusta lorotteli minun kenkieni päälle! Lorottelu kyllä loppui kuin seinään, kun avasin suuni. Nyt täytyy toivoa, että tämä oli vain jokin kerran hölmöily, eikä koira ala merkkailemaan sisälle (kotiin!) säännöllisesti. Vieraissa paikoissa jalan nostamisen nuoren uroksen kohdalla ymmärrän, mutta että tutussa paikassa! Välillä tosiaan olen kysynyt itseltäni, mihin olen oikein pistänyt pääni Röllin ottaessani... Mutta ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu taas!