Blogi Velmu Rölli Unto Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Kilo kuulumisia

25.5.2018

Vastaanotin toiveen blogimme elvyttämisestä. Huh, mistähän sitä edes aloittaisi? Aloitetaan vaikka siitä, että Rölli on kolmevuotias ja kastroitu. Kaikki alkoi  puolitoista vuotta sitten. Röllin kiveksiin ilmestyi kummallinen patti.  Lähetin kuvat ennalta eläinlääkäriin - mahdollinen kasvain. Kävimme eläinlääkärissä. Tuomiona onneksi vain ihon rikkoutuminen ja hoitona voidetta. Pian tämän parantumisen jälkeen ilmestyi kuitenkin kaksi uutta pattia ja sama hoito alusta. Tämä kierre jatkui, mutta kerta kerralta rikkonaisen ihon alue suureni. Lopulta pahkuroita oli jo ihan kauttaaltaan. Koira söi antibiootteja tulehduksen takia - tervetuloa resistentit bakteerikannat.

Yli vuoden ajan koira kärsi rikkonaisista kiveksistä ja minä riekaleisista hermoista. Asiaa ei  helpottanut suursnautsereilla ilmenevät syövät ollenkaan - koska Rölli nyt vain todennäköisemmin saisi jonkin syövän kuin perheen kääpiösnautserit. Niinpä kypsyteltyäni päätöstä pari viikkoa otin puhelimen käteeni ja soitin eläinlääkäriin varatakseni ajan kastraatioon.

Itse kastraatio meni hyvin. Röllin parantuminen oli kuitenkin vähän hidasta ja hankalaa, minkä vuoksi siitä en silloin kirjoittanutkaan. Rölli kastroitiin siten, että sille jätettiin kivespussit ja sinne kerääntyi todella paljon nestettä. Tilanne vain paheni ja jouduimme käymään myös päivystävällä eläinlääkärillä saaden täyden liikuntakiellon (ei edes kävelytystä). Turvotus oli vielä jälkitarkastuksessakin kahden viikon kuluttua leikkauksesta sellaista, että eläinlääkäri poisti neulalla kivespusseista nestettä ja yksi mahdollisista vaihtoehdoista oli, että Rölli joutuisi uudestaan leikkuriin. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan Rölli lähti vihdoinkin parantumaan nopeampaan tahtiin. Itse potilaana Rölli oli kyllä liiankin reipas oman itsensä: Röllistä oli vain hauskaa käyttää kauluria lumilapiona. Kauluri olikin lopputoipilasajasta kauttaaltaan teipillä paikattu.

Suurempia muutoksia kastraation johdosta ei vielä ole näkynyt onneksi, vaan Rölli on ollut oma iloinen itsensä. Se ei tosin enää istu kummallisesti, kuten se teki ennen kastraatiota eli selkeästi tilanne on vaivannut sitä silloinkin. En voi sanoa, että Rölli olisi liiemmin rauhoittunutkaan, vaan kyllä se toheltaa ihan entiseen malliin.


Myös laumakokoonpanomme on muuttunut, kun perheeseemme muutti sijoitukseen pieni yksisarvispoika Unto keskiviikkona. Unton koko nimi on Unicorns Are Real ja tämä on helppo ymmärtää, kun tarkastelee pennun sukutaulua: hän on mustista vanhemmista ja hänen sisaruksensa ovat mustia. Unton vanhempien taustalla toki on väriristeytyksiä (sillä eihän tämä muuten olisi mahdollista), mutta hän on silti pieni valkoinen ihmeemme. ♥

Unto on näinä parina ensimmäisenä päivänä ollut valtavan reipas ja muut koiramme ovat suhtautuneet häneen ihan hyvin. Rölli on kyllä ollut hieman epäluuloinen, eikä oikein ole pitänyt toisen pusutteluista, mutta on siitä huolimatta nätisti ryöminyt pennun tasolle haistelemaan. Velmukin on uskonut, ettei saa vahtia lelujaan ja antanut Unton leikkiä rauhassa. Ulkona Vee koittaa leikittää Untamoa, mutta on vielä vähän turjan raju pennun makuun juostessaan täyttä häkää kohden. Eiköhän kuitenkin pian mene niin, että Unto on aikuisten koiriemme kauhu!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti