Blogi Velmu Rölli Unto Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Velmun luonnetesti

31.8.2020

Eilen koitti pitkään odotettu päivä, kun kävimme Velmun kanssa luonnetestissä Someron Haukkukalliolla. Olimme alunperin menossa keväällä jo luonnetestiin, mutta testi siirtyi koronan takia tänne loppukesään. Testissä ei varsinaisesti tullut mitään sen suurempia yllätyksiä esiin, mutta Velmu oli ehkä aavistuksen verran pidättyväisempi kaveri vieraiden ihmisten suhteen kuin olin odottanut sen olevan. 

I Toimintakyky
+1b Kohtuullisen pieni
-Temperamentti ja pidättyväisyys vaikuttavat pimeässä huoneessa. Kun saa liikkeelle, liikkuu ja löytää hyvin. Rohkeampi omistajan kanssa kuin ilman.

II Terävyys
+3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
- Ei ollenkaan ilman omistajaa niin ärtsy kuin puolustuksessa. Sanoo kyllä ihan reippaasti. Ei tule omatoimisesti luokse hyökkäyksen jälkeen, mutta pystyy koskemaan ja sallii kosketuksen väistämättä.

III Puolustushalu
+2 Suuri, hillitty
- Puolustushalu menee pidättyväisyyden edelle. Ei väistä edestä pois. Normaalia enemmän puolustushalua.

IV Taisteluhalu
+2b Kohtuullisen pieni
- Ilmaisee selkeästi, ettei halua olla tuomareiden kanssa tekemisissä, joten siksi omistaja leikittää. Leikkii ihan kivasti. Käyttää taisteluhalua myös puolustushyökkäyksessä.

V Hermorakenne
+1b Hermostunein pyrkimyksin
- Kokonaisuutena olemus ei sinänsä hirveästi muutu testin aikana. Kerää kuitenkin kuormaa testin aikana.

VI Temperamentti
+1 Erittäin vilkas
- Vilkkaus näkyy ylimitoitettuna väistönä kelkassa, asioiden bongailuna ja oman toiminnan keksimisenä väliin. Erittäin vilkas, mutta tässä enemmän vilkkaan kuin häiritsevän vilkkaan puolella. 

VII Kovuus
+1 Hieman pehmeä
- Löytyy kuitenkin myös kovuutta, joka näkyy esimerkiksi puolustuksessa.

VIII Luoksepäästävyys 
-1a Selvästi pidättyväinen, ei yritä purra
- Jos saisi päättää, ei olisi vieraan ihmisen kanssa. Ei missään nimessä nauti siitä. Sallii kosketuksen, mutta ahdisteluun ei varmaan suostuisi.

Laukaisuvarmuus 
+++ Laukausvarma

Yhteensä 83p.


Koko luonnetesti on katsottavissa täältä.

Kilo kuulumisia

25.5.2018

Vastaanotin toiveen blogimme elvyttämisestä. Huh, mistähän sitä edes aloittaisi? Aloitetaan vaikka siitä, että Rölli on kolmevuotias ja kastroitu. Kaikki alkoi  puolitoista vuotta sitten. Röllin kiveksiin ilmestyi kummallinen patti.  Lähetin kuvat ennalta eläinlääkäriin - mahdollinen kasvain. Kävimme eläinlääkärissä. Tuomiona onneksi vain ihon rikkoutuminen ja hoitona voidetta. Pian tämän parantumisen jälkeen ilmestyi kuitenkin kaksi uutta pattia ja sama hoito alusta. Tämä kierre jatkui, mutta kerta kerralta rikkonaisen ihon alue suureni. Lopulta pahkuroita oli jo ihan kauttaaltaan. Koira söi antibiootteja tulehduksen takia - tervetuloa resistentit bakteerikannat.

Yli vuoden ajan koira kärsi rikkonaisista kiveksistä ja minä riekaleisista hermoista. Asiaa ei  helpottanut suursnautsereilla ilmenevät syövät ollenkaan - koska Rölli nyt vain todennäköisemmin saisi jonkin syövän kuin perheen kääpiösnautserit. Niinpä kypsyteltyäni päätöstä pari viikkoa otin puhelimen käteeni ja soitin eläinlääkäriin varatakseni ajan kastraatioon.

Itse kastraatio meni hyvin. Röllin parantuminen oli kuitenkin vähän hidasta ja hankalaa, minkä vuoksi siitä en silloin kirjoittanutkaan. Rölli kastroitiin siten, että sille jätettiin kivespussit ja sinne kerääntyi todella paljon nestettä. Tilanne vain paheni ja jouduimme käymään myös päivystävällä eläinlääkärillä saaden täyden liikuntakiellon (ei edes kävelytystä). Turvotus oli vielä jälkitarkastuksessakin kahden viikon kuluttua leikkauksesta sellaista, että eläinlääkäri poisti neulalla kivespusseista nestettä ja yksi mahdollisista vaihtoehdoista oli, että Rölli joutuisi uudestaan leikkuriin. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan Rölli lähti vihdoinkin parantumaan nopeampaan tahtiin. Itse potilaana Rölli oli kyllä liiankin reipas oman itsensä: Röllistä oli vain hauskaa käyttää kauluria lumilapiona. Kauluri olikin lopputoipilasajasta kauttaaltaan teipillä paikattu.

Suurempia muutoksia kastraation johdosta ei vielä ole näkynyt onneksi, vaan Rölli on ollut oma iloinen itsensä. Se ei tosin enää istu kummallisesti, kuten se teki ennen kastraatiota eli selkeästi tilanne on vaivannut sitä silloinkin. En voi sanoa, että Rölli olisi liiemmin rauhoittunutkaan, vaan kyllä se toheltaa ihan entiseen malliin.


Myös laumakokoonpanomme on muuttunut, kun perheeseemme muutti sijoitukseen pieni yksisarvispoika Unto keskiviikkona. Unton koko nimi on Unicorns Are Real ja tämä on helppo ymmärtää, kun tarkastelee pennun sukutaulua: hän on mustista vanhemmista ja hänen sisaruksensa ovat mustia. Unton vanhempien taustalla toki on väriristeytyksiä (sillä eihän tämä muuten olisi mahdollista), mutta hän on silti pieni valkoinen ihmeemme. ♥

Unto on näinä parina ensimmäisenä päivänä ollut valtavan reipas ja muut koiramme ovat suhtautuneet häneen ihan hyvin. Rölli on kyllä ollut hieman epäluuloinen, eikä oikein ole pitänyt toisen pusutteluista, mutta on siitä huolimatta nätisti ryöminyt pennun tasolle haistelemaan. Velmukin on uskonut, ettei saa vahtia lelujaan ja antanut Unton leikkiä rauhassa. Ulkona Vee koittaa leikittää Untamoa, mutta on vielä vähän turjan raju pennun makuun juostessaan täyttä häkää kohden. Eiköhän kuitenkin pian mene niin, että Unto on aikuisten koiriemme kauhu!


Odotetusta totta

1.12.2017

Kahden vuoden pohdinnan verran vei aikaa tilata tämä taulu, vaikka olin tiennyt Santun poismenosta lähtien, että tästä kuvasta haluaisin teetättää taulun olohuoneemme seinää koristamaan. Materiaalivaihtoehtoja oli ihan hirveä kasa ja oli vaikeaa pohtia niiden välillä, minkä tilaisin. Ajattelin, että panostaisin tähän kunnolla tilaamalla alumiinin+lasin yhdistelmän, mutta siitä olisi luultavasti tullut liian painava kyseiselle seinälle, joten päädyin tilaamaan sen vuoksi pelkän alumiiniversion. Kaunis se on silti! Olkoon tämä aikainen valmistujaislahja minulle itselleni.



Röllin terveyttä tutkimassa ja luuseriaksaa

20.11.2017

Röllikin pääsi viime torstaina käymään silmätarkastuksessa ja sai sieltä puhtaat paperit silmien osalta. Käytöksen osalta ei niinkään... Rölliä ei kiinnostanut yhtään, vaikka vieraita ihmisiä seisoi sen vieressä, mutta välittömästi, kun joku koski siihen, se alkoi murisemaan. Ja murinahan ei lakannut ennen kuin kosketus lakkasi. Kaikkein selkeimmin tuo oli havaittavissa eläinlääkärin huoneessa: aina, kun eläinlääkäri vaihtoi välineitään, koira hiljeni, mutta kun hän tuli tutkimaan koiraa, niin murina alkoi. Tämä toistui tasan niin monta kertaa kuin Rölliin koskettiinkin. Itse murinahan tässä ei ole ongelma, vaan se on seurausta syystä sen takana. Sille takana olevalle syylle pitäisi saada tehtyä jotakin. Onko se epävarmuutta, kun Rölli kuitenkin ensin koitti aina pakittaa jonnekin pakoon tilannetta? Silloin varmaankin lääkkeenä ongelmaan olisi asteittainen eteneminen kosketukseen hyvien kokemusten kautta, eikä niin, että vieraista ihmisistä seuraa aina jotakin ikävää pakolla toteutettuna. Rölli on kyllä myös kauhean herkkä minun suhteeni ja reagoi omiin tunnetiloihini herkästi, joten sekin voi vaikuttaa tilanteeseen. Tässä tilanteessa kyllä riittää pohdittavaa, koska koiran itsensä ja minun takiani tilannehan täytyy saada jollain ratkottua.


Pikku-ukot sen sijaan pääsivät eilen aksailemaan ja kisailemaan leikkimielisesti, kun Länsi-Uudenmaan Kääpiösnautserit ry järjesti agilitypäivän. Röllihän joutui taas surumielisenä jäämään kotiin, kun hän ei minun autooni sovi. Velmun ilmoitin supermölliradalle ja Oton tuplamölliradalle, joka oli lyhyempi mölliradoista (13 estettä). Ottohan tosiaan ei ole vuosiin enää aksaa tehnyt, mutta pappakoira kyllä tykkäsi taas kovin! Radoista laskettiin vain ajat. Velmu olisi ollut oman ratansa nopein, mutta koska koulutuksellisen näkökulman vinkkelistä jätimme maassa olevat kontaktiesteen osat tekemättä, Velmua ei palkittu. Tuosta ipanasta tulee kyllä nopea! Ottis sen sijaan rallitteli toiseksi ja lupasi happamalle pikkuveljelleen palkintopussukastaan possulelun.

Velmun terveystarkastukset

31.10.2017

Eilen illalla otimme Vemmelsäären kanssa suunnaksi joukkotarkastukset ja eihän sieltä ihan hirveästi mitään raportoitavaa löydy - silmät, polvet ja sydän saivat kaikki puhtaat paperit! Pienestä kääpiöstä oli kyllä hirvittävän jännittävää kävellä moiseen omituiseen halliin ja voi pientä, kun halli oli täynnä muita kääpiöitäkin vielä kaiken lisäksi. En ole tiennyt yhdenkään koiran kykenevän niin moniin erilaisiin ääntelytapoihin... Velmu kuulosti milloin pikkulinnulta ja milloin kissalta ja milloin joltakin epämääräiseltä örkiltä. Kunnialla kuitenkin selvittiin ja onneksi Velmu ei ollut ainoa äänessä ollut yksilö.