Blogi Velmu Unto Muut koirat Rölli † Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Ongelmana ohjaaja

30.7.2015

Viime viikko kului enemmän tai vähemmän hevosten parissa, kun keskiviikkona kävimme Hangossa haistelemassa Seahorse Weekin tunnelmia jokavuotisen tapamme mukaisesti ja viikonlopun vietin Vermon Poninäyttelyssä new forestien virallisena valokuvaajana. Koirajuttujen päivittämiselle tai koirakuvien käsittelylle ei siis oikein ole jäänyt aikaa, kun hevosia tuli kuvattua kolmentuhannen ruudun verran ja rankan karsinnankin jälkeen käsiteltävää riitti. Nyt kuitenkin "työt" on saatu tehtyä ja voin hyvillä mielin syventyä koiramaisten kuulumisten purkamiseen.

Perjantaina kävimme taas Herra Hörökorvan kanssa ryhmätreeneissä ja Santulle kyllä selkeästi treenitauko on tehnyt terää, sillä se teki jälleen reippaana ja iloisena. Taakaleikkaukset sille ovat edelleen turkasen vaikeita ja vaikka ne saatiin kohtuullisesti toimimaan, valitsen sen kanssa ehdottomasti jonkin toisen ohjauskuvion ennemmin kisoissakin. Muutoinhan ohjaaja on ongelmiemme alku ja juuri. Helppoahan  se olisi, jos ongelma olisi koirassa, mutta tuskin se ikinä on. :D


Vaikka Santtu eteni hyvin, pitää minun muistaa suhteuttaa vieläkin enemmän omaa liikkumistani sen tahtiin, koska olen liian nopea ja samoin kiihdytän liian nopeasti - harvemmilla koirakoilla taitaa olla näin päin ongelmia. Yleensä ohjaaja taitaa olla se liian hidas ja myöhässä oleva osapuoli. ;) Kepeilläkin huomattiin, että koira kyllä lähtee aina hakemaan oikein, mutta koska se on hidas ja se on minikoira, pitää minun edetä kohti toista keppiä kunnes koira on pujottelemassa. Hiemankin liian aikainen suhaaminen johonkin suuntaan saa Santun avoimesta kulmasta hakeutumaan seuraavaan väliin, koska käännän sen omalla liikkeelläni siten.

Tämä aksakausi loppuu elokuun lopussa ja muutoksia on meidän osaltamme luvassa. Jätin hakematta ryhmätreenipaikkaa (koska ainoana minulle sopivana arkipäivänä on mielestäni vain "jämäryhmiä", joissa treenaaminen ei kehitä minua ohjaajana riittävästi) ja sen sijaan hain Jenna Caloanderin treeneihin kahdesti kuukaudessa. Toivottavasti meille paikka aukeaa, koska muutoin olemme ilman minkäänlaisia ohjattuja neljä kuukautta, vaikka samalla vähän valmiiksi hävettääkin, kun olen itse niin tumpelo. Olen kuitenkin kuullut noista treeneistä niin paljon hyvää, että päätin viimeinkin uskaltautua edes hakemaan, olenhan paikkoja katsellut jo varmaan vuoden päivät.

Haasteita

23.7.2015
Ei kuitenkaan tällä kerralla koirien kanssa (vaikka välillä tulee niidenkin kanssa hakattua päätä seinään), vaan blogin puolella olimme saaneet haasteita kaksin kappalein, joista toinen ehti roikkumaan luonnoksissa jo luvattoman pitkään. Toisaalta juuri tähän roikkuneeseen haasteeseen alunperin kirjoitettuja vastauksia oli hauska lukea nyt ja jätinkin yhden niistä teille näkyviin "korjausten" kera. Vastailen molempiin haasteisiin nyt samalla kerralla, niin sujuu kivuttomammin ja teidänkin on ehkä mukavampi lukea blogia, kun ei tule haastepostausta haastepostauksen perään.


Tämän ensimmäisen haasteen sain Koiravillityksellä eteenpäin-blogista maaliskuussa 2014, kiitos!

1. Minkä rotuisen koiran haluaisit tulevaisuudessa?
Alunperin vastattu: Partasuu se tulee varmasti olemaan, mutta koosta en ole ihan varma. Syksyn mittaan keskikokoiset ovat nostaneet päätään, kun mietin joskus tulevaa toista koiraani. Aluksi tämä haave lähti siitä, että tokon treeniryhmässämme oli aivan ihastuttava riiseni, mutta koska palveluskoiralle minulla ei ole käyttöä ja tuskin osaamistakaan, voisi olla keskikokoinen vaihtoehto. Syksyn ja talven mittaan olen myös keskikokoisia nähnyt eri tapahtumissa ja ne vaikuttavat varsin mukavilta. Kääpiösnautserikin on tietenkin vaihtoehto, mutta se on niin ilmeinen, että ehkei sitä ole erikseen tarvetta mainita.

Nyt: Riisenihän sieltä kuitenkin tuli ja kasvattajan kanssa vaihdetut sanat saivat minulle varmuuden siitä, ettei riiseninkään omistaminen mitään ydinfysiikkaa ole (sitä paitsi fysiikkahan on mielenkiintoista;)), eikä sen kanssa tarvitse viettää aikaansa harrastuskentillä 24/7 omistaen koko elämänsä koiralle, vaan minun tarjoamani aktiivisuusmäärä riittää sille ihan hyvin. Seuraava koira tulee luultavasti olemaan kääpiösnautseri jälleen tai mistä sitä tietää, mihin suuntaan elämä kuljettaa. Seuraavan koiran ottaminen siintää kuitenkin niin kaukana tulevaisuudessa, että on vaikea edes haaveilla.

Maailmaasi tupsahdin yhtäkkiä ja sieltä paikan itselleni valloitin

2. Mitä mieltä olet recue-koirista ja niiden tuomisesta Suomeen?
Periaatteessa olen näitä vastaan. Suomessakin olisi kodittomia koiria vailla koteja, eikä rescue-koirien tuonti oikeasti muuta niiden tuontimaan tilannetta miksikään. Se on vain se yksi koira, joka "pelastuu". Monesti näillä rescue-koiria tuovilla sivustoilla näkee kuvia sellaisistakin vammautuneista koirista, jotka olisi reilumpaa päästää pois. 

3. Entä puhdasrotuisten koirien tuonnista?
En mitään mieltä

4. Onko koirallesi/koirillesi ajateltu pentuja?
Ei, vaikka ajatus Santun pennusta kovasti kutkuttaisikin mieltä. Hörökorviensa tähden taitaa jäädä kuitenkin käyttämättä, vaikka muuten koirassa olisi hyviä ominaisuuksia, joista voisin mainita tutkitun terveyden, hyvän karvanlaadun ja tasapainoisen luonteen. Näyttelytulokset vaan ovat se juttu kääpiösnautsereilla, mikä on kurjaa näin "harrastuskoiraa" haluavana. Toki katson asiaa varmasti melko ruusunpunaisten lasien läpi, kun kyseessä on oma koirani. :P

 
Meillä ei harrasteta turhia hörhelöitä ja olen iloinen siitä

5. Kuinka monta koiraa on maximi juuri sinulle?
Tämä lukuhan kasvaa koko ajan. ;) Aiemmin aloittaessani tähän haasteeseen vastaamista olin kirjoittanut, että yhteen panostaminen on minun juttuni ja yhdessä onkin kiistattomat etunsa. En kuitenkaan haluaisi pitää enää koskaan koiraa yksin, kun olen nähnyt niiden olevan yhdessä, ja toisaalta myös kahdessa aktiivisessa on etunsa. Tällä hetkellä koiraluku tuntuu täydeltä tähän elämäntilanteeseen - yksi varhaiseläkeläinen, yksi harrastava ja yksi kasvava. Neljänteen tuskin olisi ajankäytöllisesti enää edellytyksiä. Maksimimäärä on niin riippuvainen siitä, mitä koirien kanssa tehdään, että täsmällistä lukua on vaikea sanoa - jo kolme aktiivisessa "käytössä" olevaa olisi liikaa. 

6. Yksi rotu jokaisesta roturyhmästä, jota et missään tapauksessa ottaisi?
Tämähän menee hankalaksi, jos saa vain yhden valita. Useammasta rotutyhmästä voisin karsia useamman pois, koska en voisi ottaa jalattomia, kuonottomia, nahkaansa hukkuvia tai muuten epämuodostuneita koiria. En myöskään voisi ottaa koiraa, jolle minulla ei ole "käyttöä" eli esimerkiksi en ottaisi metsästyskoiraa. 

7. Suosikkivärityksesi koirilla noin ylipäänsä? (Ei siis rotukohtaisesti)
Enpä ole pahemmin ajatellut koirien värejä. Aika rotukohtaiseksi kyllä menee, jos sanon, että tällä hetkellä silmää miellyttää eniten ehkä "pippuri ja suola"-väritys.


8. Oletko koskaan katunut rotuvalintaasi tai koiran ottamista? (Yksilönä)
En ole varsinaisesti katunut, mutta kyllähän sitä tuli Santun kanssa vuoden tienoilla mietittyä, että mihin sitä on nokkansa pistänyt.  Röllin kanssa ei vielä moisia fiiliksiä ole tullut, mutta onhan se toki vasta piakkoin puolivuotias, vaikka koenkin myös, että osaan suhtautua nykyisin hieman eri tavalla asioihin kuin Santun tullessa. 

9. Mitä mieltä olet koirapuistoista?
En mitään erityistä mieltä. Itse en näe niiden taustalla olevaa ideaa. Tutulla porukalla ehkä saattaa toimia, mutta toisilleen vieraiden koirien sulkeminen pieneen ja rajattuun tilaan on mielestäni turhien riskien ottamista. Poikien kanssa kävin joskus kerran ja nekään eivät ymmärtäneet ideaa, vaan olivat koko ajan portilla päivystämässä, koska lähdetään lenkille. 

10. Entä barffaamisesta?
En ole perehtynyt kovin paljoa asiaan, joten vaikea siihen on mielipiteitäkään esittää.

11. Pidätkö haasteista?
Pääsääntöisesti pidän kyllä, riippuen hieman haasteestakin. Mielenkiintoisiin kysymyksiin on aina mukavaa vastata, koska niihin saa tekstiäkin.


Liebster Awards

Tämän haasteen sain Uniikkikoirat-blogista, kiitos!

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

 

1. Minkä rotuista koiraa et ikinä ottaisi? Miksi?
Edellisen haasteen kohtaan kuusi olen vastannut yli vuosi sitten, eivätkä mielipiteeni ole paljoa muuttuneet. Yhtä rotua on vaikea nimetä, mutta kaikki liioiteltuja piirteitä omaavat rodut sulkisin pois eli kuonottomat, lyhytjalkaiset tai pitkäselkäiset. Koen, että koirarodut, jotka eivät lähtökohtaisesti pysty hengittämään normaalisti, ovat eläinrääkkäystä. Myös nahkaansa hukkuvat sun muut menevät samaan kategoriaan. Niistä on jalostettu sairaita. Ihminen on julma. En myöskään ottaisi käyttötarkoitukseeni sopimatonta koiraa tai sellaista, jolle en voi tarjota rodunomaista käyttöä, eli esimerkiksi metsästysrotuista koiraa.

2. Kuinka vanhana sait ensimmäisen koirasi?
Sini tuli meille ollessani ensimmäisellä luokalla eli olin joko 6- tai 7-vuotias. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut täysin minun vastuullani ja oli perheemme yhteinen. Santtu on ensimmäinen oma koirani ja tuolloin olin 17-vuotias.

3. Minkä väristä koiraa et ikinä ottaisi? Miksi?
En sulkisi koiria värin perusteella pois. Lähinnä siinä tapauksessa, jos jokin väri aiheuttaa terveysongelmia. En kuitenkaan ole perehtynyt kaikkien koirarotujen väreihin ja niihin liittyviin ongelmiin, joten jätän tämän vastauksen avoimeksi.


4. Mitkä ovat sinun mielestäsi 5 parasta blogia?
Viiden parhaan valinta on vaikeaa ellei jopa mahdotonta: varmaankin listassani olisi kuitenkin valokuvaajien blogeja ja hevosblogeja, joita olen seurannut jo vuosia. Valokuvausblogeista listalleni pääsisi ehdottomasti tämä, vaikka blogin kuvat toisinaan aiheuttavatkin kuvaus- ja käsittelymasennusta allekirjoittaneessa.

5. Mitä mieltä olet kotiagilitystä?
Riippuu toki ihan siitä, mikä mielletään kotiagilityksi ja miten sitä harrastetaan. Jos harrastaminen tapahtuu turvallisilla ja oikeilla esteillä terveeksi todetulla koiralla, joka lämmitellään ja jäähdytellään asiaan kuuluvalla tavalla, ei tämä ole mielestäni ongelma tietenkään.

Usein kuitenkin kotiagility-terminä taitaa sisältää nuoren koiranomistajan, joka ei vielä tiedä asioista paremmin ja mahdollisesti hypyttää koirallansa korkeutta vaarallisilla esteillä. Tällöin mielestäni olisi jonkun aikuisen velvollisuus puuttua tähän toimintaan, koska se ei ole hyväksi koiralle ja ohjeistaa jonkun seuran kurssille aloittamaan harrastusta. Agility kuitenkin on riskejä täynnä, vaikka kaikesta huolehtisi parhaalla mahdollisella tavalla, joten turhien riskien otto on mielestäni typerää.

Toki on paljon aikuisiakin ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että koira tulee esimerkiksi lämmitellä tai ettei koiraa voi hypyttää korkeiden kiinteiden esteiden yli jne. Usein tällaiset ihmiset eivät haluakaan kuulla, miksi näin ei "voisi" toimia, vaan perustelevat tekemistään sillä, että ei se nyt kerrasta rikki mene, Musti on ollut aina terve, esteet vain näyttävät korkeilta kuvissa ja niin edelleen.

6. Käytkö koirakursseilla/ Oletko koskaan käynyt?
Onhan sitä joillakin kursseilla tullut käytyä, mutt melko harvoilla. Ensimmäisenä koirakurssina varmaankin oli trimmauskurssi, ja samana vuonna (2013) kävimme arkitottiskurssilla ja tokokurssilla. Agilitykin aloitettiin alkeiskurssin kautta samana vuonna. Tänä vuonna tuli pyörähdettyä MEJÄ-kurssilla. Röllin kanssa olisi kiva käydä joillakin pentukursseilla, mutta yleensä ne osuvat huonoon aikaan, kun arki-iltaisin en pääse harrastamaan.

7. Jos saisit nyt koiran, minkä rotuinen se olisi?
Kyllä se jonkin kokoinen snautseri olisi. Joskus harvoin olen erehtynyt pohtimaan muita rotuja, mutta ne melko nopeasti kariutuvat "mutta"-ominaisuuksiensa tähden. Yleensä "mutta"-ominaisuudet liittyvät jotenkin siihen, etteivät ne ole snautsereita.


8. Monta koira-aiheista kirjaa sinulla on kotona?
Kaksi omaa taitaa hyllystä löytyä: Pennun kasvatus (Kaimio) ja Koiran lihashuolto (Saarelainen, Vallius). Lisäksi tällä hetkellä kirjastosta on lainassa Salme Mujusen agilityradat, osa 1. Suurimman osan lukemistani kirjoista olen lainannut, minkä lisäksi luen artikkeleita netistä ja katson seminaareja, jos sellaisia on tarjolla.

9. Mitä koirasi syövät?
Otto syö Hilssin maksasairaden koirien erikoisruokaa, eikä sen ruokavalioon periaatteessa saisi kuulua mitään muuta, mutta myös se saa silloin tällöin lihaa ja luita samaan tapaan kuin kaksi muutakin. Voi olla, että se elää sen vuoksi hieman vähemmän aikaa, mutta ainakin se elää täysipainoisemmin. Rölli syö Eukanuban isojen rotujen penturuokaa, jonka vaihtaminen kyllä on käynyt mielessä koiran ilmavaivojen vuoksi. Santtu on syönyt Carniloven kalaruokaa, jota ei kuitenkaan enää saa, joten sille on ostettu kokeiluun pussi Acanaa (ei vielä avattu). Toinen vaihtoehto on Orijen - katsotaan, kumpi vaikuttaa paremmalta.

10. Kumpi paimenkoira vai noutaja? Miksi juuri se?
Onpa vaikea valita kumpaakaan, koska koen, ettei kumpikaan vaihtoehto minun käsiini sopisi. Ovat kyllä niin eri maailmasta kuin nämä minun nykyiseni. :D

11. Onko jokin laji, jota haluaisit kokeilla?
Verijälkihän oli todella pitkään "se" juttu, jota oli ehdottomasti päästävä kokeilemaan ja nyt sitä olisi ehdottomasti päästävä jatkamaan. Röllin kanssa kiinnostaisi päästä kokeilemaan pk-lajeja sitten joskus, lähinnä jälkipuolen juttuja. Vesipelastuskin voisi olla kokeilemisen arvoista, kun nyt näyttää siltä, ettei koira vettä todellakaan kammoa.

 

Ensimmäinen haaste ei lähde kenelläkään, sillä vastasin sen osalta vain kysymyksiin. Tämän jälkimmäisen heitän kuitenkin seuraaville blogeille: kääpiösnautseri Nera, Resko & Kasko, IQ Unknown, Shady dags, Kakescript, Huiskuhäntämme, Aida the Sheltie, Paimenten poluilla ja Snautserit Milan ja Lili sekä kääpiösnautseri Nomi. Ihan täyttä yhtätoista ei tullut, koska parista blogista en ottanut selville lukijoiden määrää. :P

Kysymykset:
1. Mitkä olivat tärkeimmät kriteerisi hankkiessasi koiraa?
2. Mikä on paras piirre koirassasi/koirissasi?
3. Missä asioissa koet teillä olevan kehittymisen varaa?
4. Mikä on paras koiramainen muistosi?
5. Missä koulutuksellisissa asioissa olet "ehdoton"?
6. Mikä koukuttaa harrastamissanne lajeissa?
7. Mitä suunnitelmia teillä on loppuvuodelle?
8. Mikä on ollut haasteellisin asia opettaa koirallesi?
9. Jos sinulle nyt tulisi pentu, mitä tekisit sen kanssa eri tavalla kuin aiempien koiriesi kanssa?
10. Mikä on hassuin koirasi tekemä asia?
11. Oletko opettanut jotakin koirallesi naksuttelemalla?

Tekemättömyys

17.7.2015

Heinäkuu on jo yli puolen välin ja minusta näyttää pahasti siltä, että tässäkään kuussa ei ole Röllille sopivia mätsäreitä harjoittelua varten. Emmekä me kyllä Santunkaan kanssa tapahtumissa tule käymään. Heinäkuun viimeinen viikonloppu on varattu Vermon poninäyttelylle ja se on ainoa viikonloppu, jolle olisi löytynyt jotain koiramaistakin menoa. 

Jotenkin tunnen jopa huonoa omaatuntoa siitä, että emme liiku lenkkipolkuja ihmeellisemmissä maisemissa ja vietämme hiljaiseloa. Siitäkin huolimatta, että toukokuussa ja kesäkuussa olimme meidän mittapuullamme varsin aktiivisia: tuli käytyä tokokokeissa, agilitykilpailuissa ja luonnetestissä. Nyt kesällä olisi niin paljon aikaa, jota ei ole taas syksyllä, mutta siitä huolimatta luultavasti aktivoidumme syksyllä.

Eihän toki kaikkina aikoina voi olla hypersuperaktiivinen, mutta nyt hiljaisen kauden todella huomaa, kun erinäisistä syistä emme tälläkään kaudella ole päässeet liiaksi perjantain ryhmätreeneihinkään. Jotenkin tuntuu siltä, että emme tee mitään tai käy missään, vaikka olemmehan me Santun kanssa treenanneet. Ja toisaalta on Röllinkin hyvä oppia jo tässä vaiheessa siihen, ettei 24/7 olla tekemässä ja menossa, vaikka rauhallinen aika onkin nyt jokseenkin korostunut.


Pieni valkoinen on itse asiassa ollut varsin pätevä. Kaukojen seisominen oikealla tekniikalla on lähtenyt sujumaan heti, kun niitä on jaksanut treenatakin. Voin käskyttää Santun ylös jo parin metrin päästä, mutta takaisin palatessa se tarvitsee vielä "tyrkkäysapua", jotta varmasti palautuu taaksepäin, sillä Santun kaukot on opetettu siten, että takajalat pysyvät paikoillaan. Mutta noustessa ei ole mitään probleemaa enää. 

Tunnariakin on lähdetty tekemään onnistuneesti ihkaoikeilla tunnarikapuloilla. Tässä on Santun ensimmäinen tunnari neljällä kapulalla (yksi ei näy videolla). Pitäisi vielä keksiä, miten noita kierrättää sitten jossain vaiheessa, kun tarvetta tulee. Treenikavereita ei ole, joten kapuloiden vaihdattaminen ei tule onnistumaan. Olenkin miettinyt keittämistä, mutta mikäli teillä on kokemuksia muistakin tavoista, niin kertokaa ihmeessä.

Ruutua ja ohjattua noutoakin olemme tehneet. Molemmissa on edelleen hyvät pohjat lähteä tekemään lisää. Ruudussa olen alkanut paneutumaan siihen, minne Santtu hakeutuu. Se helposti menee lähelle (minusta katsottuna) oikeanpuoleista etummaista kartiota, jonka korjaamisen olemme aloittaneet. Ainakin viimeksi pari päivää sitten sain Santun hakeutumaan hyvin keskelle ruutua jälleen, mutta tilanne voi olla toinen, kun jatkamme treenejä. Ohjatussa työn alla on tietenkin ohjauksen osuus, koska suotavaa ei ole lukita päättäväisenä ensimmäistä näkemäänsä kapulaa ja päättää itse. ;)

Santun panostus tähän uimahommaan on hieman eri luokkaa kuin Röllillä. :D

Niin ja toden totta, kyllähän Röllin menemisiä alkukuusta rajoitti purukalustokin, sillä en viitsinyt viedä kuusikulmurista koiraa mätsäreihin sitten kuitenkaan. Kun kulmurit olivat tulleet puoleen väliin vanhaa hammasta, varattiin aikaa eläinlääkärille, koska olen aiemmin kuullut ohjeeksi, että siihen asti voi seurata tilannetta, mutta mikäli hampaat eivät vieläkään liiku yhtään, ei ole oikein vaihtoehtoja enää. 

Aika hampaiden poistoon oli viikko sitten perjantaina. Poistopäivänä uudet kulmurit olivatkin jo miltei vanhojen pituiset. Uudet alakulmuritkin olivat tulossa kovaa vauhtia, joten vaikka tilanne ei vielä niiden kohdalla pakottanut poistattamaan vanhoja, poistatettiin ne, jotta Rölliä ei jouduttaisi nukuttamaan ainakaan toistamiseen. Eläinlääkärireissu sujui hyvin ja hampaat saatiin pois. 

Aikamoiset torahampaat sieltä lähtivätkin - pituutta niillä oli monta senttimetriä ja eläinlääkärikin totesi, että tuskin olisivat itsekseen irronneet missään vaiheessa. Hampaat eivät olleet tippaakaan haparoituneet tai heikentyneet juuresta. Yksi hammas oli jouduttu paloittelemaan neljään osaan, kun ei muuten ollut lähtenyt ja kahteen kohtaan neljästä Rölli sai tikit, kun oli jouduttu viiltämään suuta. Tiukassa siis kyllä olivat! Santtu onkin ainoa koiristamme, jonka purukalusto on vaihtunut täysin itsekseen - tai Sinistä en tietenkään tiedä, koska se ei tullut meille pentuna. 

Minusta onkin kurjaa, että vaikka eläinlääkärinkin näkemys on ollut poistoa hyvin tukeva (suusta otettiin röntgenkuvatkin ennen poistoa, jotta nähtiin tilanne, eikä tyydytty vain kopeloimaan) ja olen käyttänyt kaikkia "kotikonsteja", on tästä eläinlääkärireissusta kuulunut ikävää puhetta sen suhteen, kuinka tyhmää on nukuttaa pentu turhaan ja kuinka luonto hoitaa homman kuitenkin. Kovaa pureskeltavaa vain olisi pitänyt tarjota ja odottaa hampaiden irtoamista itsekseen - sitähän ei ole ollut ollenkaan tarjolla. 

Metsän siimeksessä

16.7.2015

Toisinaan on kiva lähteä tutkimaan uusia maisemia, vaikka vähän lähempänäkin kotia. Viime aikoina olemme itse asiassa lenkkeilleet todella paljon uusissa maisemissa ja kotipolut ovat jääneet vähemmälle tallaamiselle. Nämä tämän kertaiset kuvat ovat "meidän" päädystämme Nuuksiota. Olemme aiemmin käyneet Nuuksiossa kerran, mutta lähtöpaikka oli kauempana kotoa. Eikä kyllä tämä lähilenkkikään pettymystä tuottanut, vaan saimme talsia todella kauniissa maisemissa - harmittavasti objektiivivalikoimastani ei vain löydy sopivaa linssiä maisemakuviin, joten kuvat eivät tee oikeutta ja muun muassa upea ja laaja kallioalue jäi kuvaamatta. 

Kuten kuvista voi ehkä huomata, on retkiemme johtovastuu siirtynyt Röllille silloin, kun se on mukana. Pikkuriiseni harppoo jo sellaista vauhtia, että pikkupojat jäävät vääjäämättä jälkeen. Pätevä retkienjohtajahan Röllikin on ja karkottaa varmasti epämiellyttävät kulkijat (eli kaikenlaiset käärmekset) tieltä pois pitäessään hirveää töminää. Itsekin kyllä hyppään kapeilla poluilla sivuun, kun takaa alkaa kuulumaan jotakin maanjäristystä muistuttavaa ääntä. Vaan monet mustelmat on silti edelleen omistajankin jalkoihin saatu, kun pienet risut ovat vaihtuneet hieman isompiin ja ne tuppaavat lyömään aika mukavasti riisenilapsen toheltaessa ohi. Toisinaan kyllä mietin, oppiiko Rölli ikinä ymmärtämään kokoaan... 

Kanssas kaksin haluan kulkea maailman ääriin

12.7.2015


Sattuipa niinkin hassusti, että lähdimme Santun kanssa metsään kera kameran ja asetuimme molemmat linssin samalle puolen. Kuvatessa tuntui siltä, että eihän tästä mitään tule, mutta lopulta tykästyin näihin kuviin. Ne ovat meidän näköisiämme. Ne kertovat jotain siitä, millaisia olemme yhdessä. Ne kertovat meidän tarinaamme.

Herra Hörökorva on mielettömän tärkeä minulle, jopa pelottavissa määrin. Olisi vaikea kuvitella kulkevansa päivästä toiseen ilman sitä. Ehkei se vielä ole menossa minnekään, mutta joskus sekin aika koittaa. Ja mistä sitä ikinä lopulta tietää, mitä huomenna tapahtuu. Jokaisesta hetkestä täytyy nauttia ja jokainen päivä täytyy elää. Siinä voisin ottaa oppia Santulta. Se ei mieti, mitä huominen tuo tullessaan. 

Hauskanpitoa

10.7.2015
Keskiviikkona lähdimme pienen hörökorvaisuuden kanssa pitkästä aikaa hieman treenaamaan kentälle. Mitään ihmeellistä emme tehneet, vaan pidimme lähinnä hauskaa ja valkkailin pari suorahkoa pätkää, joilla olisi hyvä edetä tiedossa olevaa palkkiota kohden. Ja tulipahan taas todettua, että ei koiran esteosaamisessa pitäisi olla ongelmaa (pujotteluongelmat kisoissa). Pitkästä aikaa kokeilimme pienen snautserin irtoamistakin, mutta totesin sen jälleen kerran melko kannattamattomaksi tavaksi toimia. Hyvähän se kuitenkin on tietää, että koira irtoaa jonkin verran, mikäli sille joskus tulee tarvetta. Toistaiseksi kuitenkin ohjaajan mukana kipittäminen tuntuu parhaiten toimivalta ratkaisulta, mitä tulee koiran etenemiseen. Niin tavoitellemisen arvoista palkkiota ei taidakaan olla, että snautseri sen tähden liikkuisi itsenäisesti kunnolla eteenpäin.

Pienen pojan päiväkirja

8.7.2015

Tai ehkei enää pienen pojan päiväkirja, vaan ennemminkin jonkun jättiläiskalmarin jaarittelut. Röllin kasvu tuntuu kuitenkin hidastuneen, mikä lienee täysin normaalia, sillä eihän sekään suursnautseri-odotuksistaan huolimatta loputtomiin voi kasvaa. Pienen pojan nenä alkaa kuitenkin näyttämään ihkaoikean riisenin nenältä jo ja kaikenlaisiin asentoihin pyrkivät korvatkin ovat melko komean kokoiset edelleen. Tosin korvat pyrkivät kirjaimellisesti kaikenlaisiin asentoihin ja niitä on jouduttu silloin tällöin teippailemaan päivästä pariin päivään, koska ovat lähteneet taittumaan hupsusti ja yksi hörökorvaisuus mieluusti riittäisi minulle.

Sisäsiisteys tuntuu vihdoinkin asialta, joka on meidän saavutettavissamme. Tai en tiedä, voinko sanoa vihdoinkin, sillä eihän Rölli koostaan huolimatta ole kuin viisi kuukautta vanha. Se kuitenkin tekee sisälle enää harvakseltaan, mutta toki ulkona saa vielä ravata melko usein. Vertailun vuoksi Santtu taisi olla noin seitsemän - kahdeksan kuukautta vanha oppiessaan, mutta toisaalta Otto oli sisäsiisti samoihin aikoihin ja sillä on ikäeroa veljeensä neljä kuukautta. Tuntuu hyvin yksilökohtaiselta asialta siis ja voihan Röllillekin toki vielä tulla taantumakausi, kuten kävi Santunkin kanssa.

Arki on kulunut ahkerasti naksutellen. Naksuteltu on ulkona kaikenlaisia kulkijoita, kun Rölli tulee hakemaan kontaktia bongatessaan jotakin ja kaupungillakin on käväisty naksuttelemassa varmasti seonneen oloisena, kun kainalossa on keikkunut ruokakuppi. Se vain sattuu olemaan kesäkuumalla kätevä, kun vaatteista ei löydy taskun taskua - saati sitten, että turvotettuja nappuloita tekisikään mieli minnekään vaatteisiin tunkea ja muovipussit taskuissa ovat auttamattoman hitaita vaihtoehtoja.

Hieman ikävää kyllä, mutta eläinlääkäriäkin Rölli pääsee treffailemaan on perjantaina, kun riisenilapselta poistetaan molemmat yläkulmurit. Muutoin Röllin hymy on varsin hampaaton edestä, mutta kulmurit eivät edes heilu ja pysyvät hampaat tekevät tuloaan, joten vaihtoehtoja ei ole, mikäli mielii kauniin purukaluston saada.