Toisinaan on kiva lähteä tutkimaan uusia maisemia, vaikka vähän lähempänäkin kotia. Viime aikoina olemme itse asiassa lenkkeilleet todella paljon uusissa maisemissa ja kotipolut ovat jääneet vähemmälle tallaamiselle. Nämä tämän kertaiset kuvat ovat "meidän" päädystämme Nuuksiota. Olemme aiemmin käyneet Nuuksiossa kerran, mutta lähtöpaikka oli kauempana kotoa. Eikä kyllä tämä lähilenkkikään pettymystä tuottanut, vaan saimme talsia todella kauniissa maisemissa - harmittavasti objektiivivalikoimastani ei vain löydy sopivaa linssiä maisemakuviin, joten kuvat eivät tee oikeutta ja muun muassa upea ja laaja kallioalue jäi kuvaamatta.
Kuten kuvista voi ehkä huomata, on retkiemme johtovastuu siirtynyt Röllille silloin, kun se on mukana. Pikkuriiseni harppoo jo sellaista vauhtia, että pikkupojat jäävät vääjäämättä jälkeen. Pätevä retkienjohtajahan Röllikin on ja karkottaa varmasti epämiellyttävät kulkijat (eli kaikenlaiset käärmekset) tieltä pois pitäessään hirveää töminää. Itsekin kyllä hyppään kapeilla poluilla sivuun, kun takaa alkaa kuulumaan jotakin maanjäristystä muistuttavaa ääntä. Vaan monet mustelmat on silti edelleen omistajankin jalkoihin saatu, kun pienet risut ovat vaihtuneet hieman isompiin ja ne tuppaavat lyömään aika mukavasti riisenilapsen toheltaessa ohi. Toisinaan kyllä mietin, oppiiko Rölli ikinä ymmärtämään kokoaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti