Tekemättömyys

Heinäkuu on jo yli puolen välin ja minusta näyttää pahasti siltä, että tässäkään kuussa ei ole Röllille sopivia mätsäreitä harjoittelua varten. Emmekä me kyllä Santunkaan kanssa tapahtumissa tule käymään. Heinäkuun viimeinen viikonloppu on varattu Vermon poninäyttelylle ja se on ainoa viikonloppu, jolle olisi löytynyt jotain koiramaistakin menoa. 

Jotenkin tunnen jopa huonoa omaatuntoa siitä, että emme liiku lenkkipolkuja ihmeellisemmissä maisemissa ja vietämme hiljaiseloa. Siitäkin huolimatta, että toukokuussa ja kesäkuussa olimme meidän mittapuullamme varsin aktiivisia: tuli käytyä tokokokeissa, agilitykilpailuissa ja luonnetestissä. Nyt kesällä olisi niin paljon aikaa, jota ei ole taas syksyllä, mutta siitä huolimatta luultavasti aktivoidumme syksyllä.

Eihän toki kaikkina aikoina voi olla hypersuperaktiivinen, mutta nyt hiljaisen kauden todella huomaa, kun erinäisistä syistä emme tälläkään kaudella ole päässeet liiaksi perjantain ryhmätreeneihinkään. Jotenkin tuntuu siltä, että emme tee mitään tai käy missään, vaikka olemmehan me Santun kanssa treenanneet. Ja toisaalta on Röllinkin hyvä oppia jo tässä vaiheessa siihen, ettei 24/7 olla tekemässä ja menossa, vaikka rauhallinen aika onkin nyt jokseenkin korostunut.

Pieni valkoinen on itse asiassa ollut varsin pätevä. Kaukojen seisominen oikealla tekniikalla on lähtenyt sujumaan heti, kun niitä on jaksanut treenatakin. Voin käskyttää Santun ylös jo parin metrin päästä, mutta takaisin palatessa se tarvitsee vielä "tyrkkäysapua", jotta varmasti palautuu taaksepäin, sillä Santun kaukot on opetettu siten, että takajalat pysyvät paikoillaan. Mutta noustessa ei ole mitään probleemaa enää. 

Tunnariakin on lähdetty tekemään onnistuneesti ihkaoikeilla tunnarikapuloilla. Tässä on Santun ensimmäinen tunnari neljällä kapulalla (yksi ei näy videolla). Pitäisi vielä keksiä, miten noita kierrättää sitten jossain vaiheessa, kun tarvetta tulee. Treenikavereita ei ole, joten kapuloiden vaihdattaminen ei tule onnistumaan. Olenkin miettinyt keittämistä, mutta mikäli teillä on kokemuksia muistakin tavoista, niin kertokaa ihmeessä.

Ruutua ja ohjattua noutoakin olemme tehneet. Molemmissa on edelleen hyvät pohjat lähteä tekemään lisää. Ruudussa olen alkanut paneutumaan siihen, minne Santtu hakeutuu. Se helposti menee lähelle (minusta katsottuna) oikeanpuoleista etummaista kartiota, jonka korjaamisen olemme aloittaneet. Ainakin viimeksi pari päivää sitten sain Santun hakeutumaan hyvin keskelle ruutua jälleen, mutta tilanne voi olla toinen, kun jatkamme treenejä. Ohjatussa työn alla on tietenkin ohjauksen osuus, koska suotavaa ei ole lukita päättäväisenä ensimmäistä näkemäänsä kapulaa ja päättää itse. ;)

Santun panostus tähän uimahommaan on hieman eri luokkaa kuin Röllillä. :D

Niin ja toden totta, kyllähän Röllin menemisiä alkukuusta rajoitti purukalustokin, sillä en viitsinyt viedä kuusikulmurista koiraa mätsäreihin sitten kuitenkaan. Kun kulmurit olivat tulleet puoleen väliin vanhaa hammasta, varattiin aikaa eläinlääkärille, koska olen aiemmin kuullut ohjeeksi, että siihen asti voi seurata tilannetta, mutta mikäli hampaat eivät vieläkään liiku yhtään, ei ole oikein vaihtoehtoja enää. 

Aika hampaiden poistoon oli viikko sitten perjantaina. Poistopäivänä uudet kulmurit olivatkin jo miltei vanhojen pituiset. Uudet alakulmuritkin olivat tulossa kovaa vauhtia, joten vaikka tilanne ei vielä niiden kohdalla pakottanut poistattamaan vanhoja, poistatettiin ne, jotta Rölliä ei jouduttaisi nukuttamaan ainakaan toistamiseen. Eläinlääkärireissu sujui hyvin ja hampaat saatiin pois. 

Aikamoiset torahampaat sieltä lähtivätkin - pituutta niillä oli monta senttimetriä ja eläinlääkärikin totesi, että tuskin olisivat itsekseen irronneet missään vaiheessa. Hampaat eivät olleet tippaakaan haparoituneet tai heikentyneet juuresta. Yksi hammas oli jouduttu paloittelemaan neljään osaan, kun ei muuten ollut lähtenyt ja kahteen kohtaan neljästä Rölli sai tikit, kun oli jouduttu viiltämään suuta. Tiukassa siis kyllä olivat! Santtu onkin ainoa koiristamme, jonka purukalusto on vaihtunut täysin itsekseen - tai Sinistä en tietenkään tiedä, koska se ei tullut meille pentuna. 

Minusta onkin kurjaa, että vaikka eläinlääkärinkin näkemys on ollut poistoa hyvin tukeva (suusta otettiin röntgenkuvatkin ennen poistoa, jotta nähtiin tilanne, eikä tyydytty vain kopeloimaan) ja olen käyttänyt kaikkia "kotikonsteja", on tästä eläinlääkärireissusta kuulunut ikävää puhetta sen suhteen, kuinka tyhmää on nukuttaa pentu turhaan ja kuinka luonto hoitaa homman kuitenkin. Kovaa pureskeltavaa vain olisi pitänyt tarjota ja odottaa hampaiden irtoamista itsekseen - sitähän ei ole ollut ollenkaan tarjolla.