Blogi Velmu Unto Muut koirat Rölli † Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Snautserimaista

26.8.2016

Viikko sitten oli snautserieläimiä taas vähän enemmän, kun Julia kävi meillä koiriensa kanssa kyläilemässä kisojen jälkeen. Rölli ei kyllä vieraita päässyt treffaamaan, mutta tyytyi melko hyvin kohtaloonsa suljetun oven takana. Olemme muutoinkin nyt elelleet neljän snautserin laumassa, kun olen ollut arkipäivät äitini luona, jotta saan hoidettua Röllin käteni kanssa. Kaupungissa en kyllä uskalla yksikätisenä lähteä pikkumustan kanssa ulkoilemaan kahdestaan, kun täällä on väkeä niin paljon enemmän, rappu Röllin reviiriin kuuluvana alueena hankaloittaa ulosmenoa ja esimerkiksi se auton takaluukun avaaminen ei käy tällä hetkellä kovinkaan kätevästi. Tuolla hiljaisemmilla seuduilla elo on sujunut kyllä oikein mukavasti, pikkuriiseni on ollut rauhallisempi kuin täällä hälinän keskellä, mikä voi johtua siitäkin, että myös minä olen siellä rennompi, enkä niin ahdistunut kaupunkiympäristöstä. Kyllä käppänän kanssa on helppoa, kun se kulkee vaikka käsilaukussakin! :D


Ei ihan suunnitelmien mukaan

13.8.2016
Maanantai 8.8.2016. Vajaa viikko näyttelyihin. Velmun näyttelytrimmi tekemättä, teen sen vielä tänään. Palaan aamulenkiltä. Olen avaamassa auton takaluukkua ottaakseni Röllin sieltä. Vaan riiseni on jo tipotiessään ja säntää haukkuen talon taakse. Lähden perään. En ehdi kovin kauas, kun hönö porheltaa takaisin ja koitan napata sen kiinni. Koiralla ei ole aikomustakaan pysähtyä. Enhän minä sitä kiinni saa. Ja niin me leikimme hippaa loputtoman pitkältä tuntuvan ajan. Aina välillä saan napattua hieman jostain kyljestä kiinni, mutta Rölli pääsee aina irti. Kun saan koiran kiinni ja vilkaisen vasenta nimetöntäni, se ei näytä normaalilta. Se katsoo väärään suuntaan ja alkaa turpoamaan ja kipeytymään. 


Lääkärireissun saldo oli melkein poikki murtuneen sormen toteaminen, kaksi epäonnistunutta kipsausta ja lähete käsikirurgin vastaanotolle Töölöön seuraavaksi aamuksi. Velmun näyttelytrimmi saatiin varattua vielä samaksi illaksi Arjalta, onneksi. Hieno poika siitä kuoriutuikin! Ihan snautserin näköinen kaveri. Kyydinkin sain näyttelyihin järjestettyä, koska ajaminen yksikätisenä ei kuulostanut kivalta vaihtoehdolta. Sormi saatiin taiteiltua tiistaina oikeaan asentoon - sen pysyminen siinä varmistetaan vielä ensi viikolla. Alustavasti sain Velmulle myös sovittua esittäjän, mutta eihän sekään lopulta toteutunut ihan niin kuin piti. 


Mikä Röllin sitten sai säntäämään autosta ulos, sitä en tiedä. Normaalisti riiseni on odottanut lupaa tulla pois, koska se on opetettu siihen, Se on noudattanut asiaa jopa äitini luona hoidossa ollessaan. Nyt, kun miesystäväni on hoitanut Rölliä enemmän kuin minä, on luvan odottaminen toiminut tapahtuneen jälkeenkin. Kun olemme käyneet yhdessä ulkona, Rölli ei välttämättä edes "hyväksy" kumppanini lupaa tulla autosta pois, vaan odottaa minun sanaani. Kyse ei siis ollut siitä, etteikö koiraa olisi opetettu toimimaan jollakin tavalla. Tämä on vieläpä hyvin vahvasti taottu Röllin pääkoppaan. Metsän päädyssä koira on pysynyt autossa, vaikka takaluukku olisi auki ja ulkona olisi jo kolme käppänää riehumassa ja haastamassa tai vaikka minä juoksisin auton ympärillä (kyllä, olen sitäkin harjoitellut!). Toivon mukaan tämä oli jokin nuoren uroksen outo päähänpisto, mikä ei toistu, koska en kykene keksimään syytä tapahtuneelle. Rölli ei nimittäin lähtenyt minkään perään, vaikka se ainoa looginen selitys olisikin. 


Velmun tosiaan olin ilmoittanut täksi päiväksi Raision Elonäyttelyyn. Hyvä alku päivälle oli sateinen sää, mutta näyttelypaikalla onneksi vältyimme vesisateelta. Velmu ei kuitenkaan ollut aivan samaa mieltä siitä, että Julia esittäisi tämän. Niinpä minä sitten sain mennä pikkusnautserin kanssa kehään ihan itse. Äitini nosti Velmun kyllä pöydälle. Ensimmäinen visiitti näyttelyissä ei mennyt ihan putkeen, kun Velmu keskittyi ihan kaikkeen muuhun kuin minuun ja haukku tahtoi olla herkässä, mikä ei minua kyllä ollenkaan yllätä. Velmu on niin kovin epäluuloinen ja haukkuu selkäkarvat pystyssä kaikelle jännälle. :D Olin hieman yllättynyt kuitenkin siitä, etten saanut Velmun huomiota itseeni oikein millään. Velmu normalisoituikin vasta lähtöä tehdessämme, kun se kulki autolle suhteellisen hyvin hallussa ja välillä hyppeli iloisena ilmaan, kun ei palkkausta kuulunutkaan käppänän mielestä riittävän usein. 

Tuomari oli oikein mukavan oloinen ja selitti vielä arvostellessaan, mikä koirassa oli pielessä. Velmussa hän ei nähnyt muuta ongelmaa kuin ulospäin kiertyvät etujalat (Hmm mikähän tälle olisi oikea ilmaus... Länkisäärisyys?), mikä näkyy myös liikkeessä. Niinpä koira sai EH:n ja koska minä en mene ollenkaan asioiden edelle, riittää se paremmin kuin hyvin. Koira voi nimittäin valioitua näyttelytulosten perusteella agilityssä tai vaikkapa tokossa eli pakko ei ole käydä enää Velmua näyttämässä missään, jos ei halua! :D Arvostelu  kuitenkin näyttää seuraavalta:
"9 months. Correct type. Typical head. Correct bite. Good eyes, Well set ears & tail. Good size and proportions. Stronger in body. Elbows could be closer. Movement could be better. Well presented." JUN-EH

Näyttelykuvista kiitos Julialle!

Reissaamista siellä sun täällä

6.8.2016
Heinäkuussa tapahtui yhtä sun toista, vaikka blogiin ei mitään raporttia eksynytkään. Molemmat pojat olivat muutaman päivän ajan hoidossa äitini luona, kun itse olimme reissaamassa Puolassa. Minun pienet enkelini eivät mitä ilmeisimmin olleet käyttäytyneet kovinkaan hyvin, vaan Rölli oli sinkoillut hihnassa lintujen ja jänisten perään. Ei kai Rölli nyt sellaista! Röllillä oli mennyt myös hetki siihen ajatukseen tottumiseen, ettei se saanut olla kotona meidän kanssamme. Ensimmäisenä iltana pikkumusta oli kuulemma ravannut pitkin kämppää ja piipannut. Pikkuriiseni kyllä olikin kovin iloinen, kun palasimme hakemaan sitä. Röllin riemusta (haukusta, pompuista,...) ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Velmu sen sijaan meinasi aluksi jäädä hoitopaikan olohuoneeseen... :D

Totesimme myös käytännössä, mitä mätäkuu voikaan tarkoittaa, kun Velmun poski tulehtui todella pahasti. Toissaviikonlopun lauantaina huomasimme, että sen toinen poski oli aivan veressä ja sunnuntaina poski olikin jo tulehtuneen oloinen puhdistuksesta huolimatta. Maanantaina oli pakko käydä eläinlääkärillä näytillä, kun poski haisi todella epämiellyttävältä ja pikkukoiraan sattui todella paljon, kun poskea putsasi. Hotspothan poskeen oli kehittynyt ja sen verran laaja, että partaakin jouduttiin ajamaan ja Vee sai antibiootit. Olin valmis jo heti siinä kättelyssä hylkäämään ensi viikonlopun näyttelyt (niin, olen jopa ilmoittanut pikkusnautserin sellaisiin!), mutta poski on parantunut hyvin, eikä partakaan ole kovin pahasti ajeltu loppupeleissä, niin aloin miettimään uudelleen lähtemistä. Täytyy katsoa, minkä näköinen tuosta turrikasta tulee huomisen trimmauksen jälkeen, ja päättää sitten.

Heinäkuussa myös mökkeilimme vajaan viikon verran Pohjanmaalla, ja sieltä kuvatkin ovat. Harmillisesti jossain lähistöllä taisi olla juoksunarttu, koska Rölli oli ihan sekaisin koko mökkiloman ajan. Se oli aivan hullaantunut Velmustakin, ja seurasi ulkona sen hajua ihan kaikkialle. Sisällä kaverukset oli pakko erottaakin, kun riiseni ei oikein uskonut Velmun pärinöitä tai sitä, ettei toinen edes ole vastakkaista sukupuolta... Erottamisestakin seurasi vain piippaamista ja huutoa. Nyt kotona Rölli onneksi on tasoittunut taas, ainakin hetkeksi. Muutoin oli kyllä todella mukavaa lomailla maalla ja Röllikin pääsi järvessä uimaan useamman kerran päivässä. Velmu ei niin piitannut vedestä, vaikka kyllä sekin ihan kohtuusyvälle asteli todella lämpimänä päivänä.