Maanantai 8.8.2016. Vajaa viikko näyttelyihin. Velmun näyttelytrimmi tekemättä, teen sen vielä tänään. Palaan aamulenkiltä. Olen avaamassa auton takaluukkua ottaakseni Röllin sieltä. Vaan riiseni on jo tipotiessään ja säntää haukkuen talon taakse. Lähden perään. En ehdi kovin kauas, kun hönö porheltaa takaisin ja koitan napata sen kiinni. Koiralla ei ole aikomustakaan pysähtyä. Enhän minä sitä kiinni saa. Ja niin me leikimme hippaa loputtoman pitkältä tuntuvan ajan. Aina välillä saan napattua hieman jostain kyljestä kiinni, mutta Rölli pääsee aina irti. Kun saan koiran kiinni ja vilkaisen vasenta nimetöntäni, se ei näytä normaalilta. Se katsoo väärään suuntaan ja alkaa turpoamaan ja kipeytymään.
Lääkärireissun saldo oli melkein poikki murtuneen sormen toteaminen, kaksi epäonnistunutta kipsausta ja lähete käsikirurgin vastaanotolle Töölöön seuraavaksi aamuksi. Velmun näyttelytrimmi saatiin varattua vielä samaksi illaksi Arjalta, onneksi. Hieno poika siitä kuoriutuikin! Ihan snautserin näköinen kaveri. Kyydinkin sain näyttelyihin järjestettyä, koska ajaminen yksikätisenä ei kuulostanut kivalta vaihtoehdolta. Sormi saatiin taiteiltua tiistaina oikeaan asentoon - sen pysyminen siinä varmistetaan vielä ensi viikolla. Alustavasti sain Velmulle myös sovittua esittäjän, mutta eihän sekään lopulta toteutunut ihan niin kuin piti.
Mikä Röllin sitten sai säntäämään autosta ulos, sitä en tiedä. Normaalisti riiseni on odottanut lupaa tulla pois, koska se on opetettu siihen, Se on noudattanut asiaa jopa äitini luona hoidossa ollessaan. Nyt, kun miesystäväni on hoitanut Rölliä enemmän kuin minä, on luvan odottaminen toiminut tapahtuneen jälkeenkin. Kun olemme käyneet yhdessä ulkona, Rölli ei välttämättä edes "hyväksy" kumppanini lupaa tulla autosta pois, vaan odottaa minun sanaani. Kyse ei siis ollut siitä, etteikö koiraa olisi opetettu toimimaan jollakin tavalla. Tämä on vieläpä hyvin vahvasti taottu Röllin pääkoppaan. Metsän päädyssä koira on pysynyt autossa, vaikka takaluukku olisi auki ja ulkona olisi jo kolme käppänää riehumassa ja haastamassa tai vaikka minä juoksisin auton ympärillä (kyllä, olen sitäkin harjoitellut!). Toivon mukaan tämä oli jokin nuoren uroksen outo päähänpisto, mikä ei toistu, koska en kykene keksimään syytä tapahtuneelle. Rölli ei nimittäin lähtenyt minkään perään, vaikka se ainoa looginen selitys olisikin.
Velmun tosiaan olin ilmoittanut täksi päiväksi Raision Elonäyttelyyn. Hyvä alku päivälle oli sateinen sää, mutta näyttelypaikalla onneksi vältyimme vesisateelta. Velmu ei kuitenkaan ollut aivan samaa mieltä siitä, että Julia esittäisi tämän. Niinpä minä sitten sain mennä pikkusnautserin kanssa kehään ihan itse. Äitini nosti Velmun kyllä pöydälle. Ensimmäinen visiitti näyttelyissä ei mennyt ihan putkeen, kun Velmu keskittyi ihan kaikkeen muuhun kuin minuun ja haukku tahtoi olla herkässä, mikä ei minua kyllä ollenkaan yllätä. Velmu on niin kovin epäluuloinen ja haukkuu selkäkarvat pystyssä kaikelle jännälle. :D Olin hieman yllättynyt kuitenkin siitä, etten saanut Velmun huomiota itseeni oikein millään. Velmu normalisoituikin vasta lähtöä tehdessämme, kun se kulki autolle suhteellisen hyvin hallussa ja välillä hyppeli iloisena ilmaan, kun ei palkkausta kuulunutkaan käppänän mielestä riittävän usein.
Tuomari oli oikein mukavan oloinen ja selitti vielä arvostellessaan, mikä koirassa oli pielessä. Velmussa hän ei nähnyt muuta ongelmaa kuin ulospäin kiertyvät etujalat (Hmm mikähän tälle olisi oikea ilmaus... Länkisäärisyys?), mikä näkyy myös liikkeessä. Niinpä koira sai EH:n ja koska minä en mene ollenkaan asioiden edelle, riittää se paremmin kuin hyvin. Koira voi nimittäin valioitua näyttelytulosten perusteella agilityssä tai vaikkapa tokossa eli pakko ei ole käydä enää Velmua näyttämässä missään, jos ei halua! :D Arvostelu kuitenkin näyttää seuraavalta:
"9 months. Correct type. Typical head. Correct bite. Good eyes, Well set ears & tail. Good size and proportions. Stronger in body. Elbows could be closer. Movement could be better. Well presented." JUN-EH
Näyttelykuvista kiitos Julialle!
Uhmaikä Röllillä! Minulle kävi ihan samalla tavalla Piski-keskarin kanssa, kun se oli vähän toisella vuodella. Se livisti suoraan kadulle ja törmäsi ohiajavan auton kylkeen,ja kuului kaamea tömähdys. Onneksi mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut Piskille eikä autollekaan. Se oppi kerrasta.
VastaaPoistaEka näyttely on on aina arvoitus. Tuomarit käyttävät ulospäin kiertyvistä kyynäristä usein ilmaisua French position, se on yleinen virhe käppänöiden rakenteessa, ja ihan tuomarista riippuu, minkä painoarvon kukin sille antaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista