Blogi Velmu Unto Muut koirat Rölli † Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Erittäin lentävien korvien lisäksi on erittäin lentävä koirakin

27.8.2013

Ulkona tuntuu jo kovin syksyiseltä - iltaisin kädet kaipaavat sormikkaita ja pää pipoa, eikä aamuisinkaan voi lähteä enää yöpaitasillaan koiria ulkoiluttamaan. Päivisinkin, vaikka lämpötila lähentelisi kolmeakymmentä, tekee jokin ilmasta syksyisen. Ulkona ei kuitenkaan näytä vielä syksyiseltä, sillä siellä on vielä kovin vihreätä. Niinpä suuntasimmekin sunnuntaina metsään pitkästä aikaa kameran kanssa etsimään hieman jotain muutakin sävyä kuviin, vaikkakin melko heikoin tuloksin.

Tänään Santulla olikin edessä elämänsä ensimmäinen fysioterapeuttikäynti. Syynä käynnille oli se, että Santtu on mielestäni liikkunut huonosti viime aikoina, joten tilanne oli fiksuinta käydä tsekkaamassa. Pihalla oli tarkoitus katsoa koiran liikkeitä, mutta vieraassa ympäristössähän Santtui liikkui aivan toisin, kuin kotona. Ei merkkiäkään siitä, että takajalkojen liike olisi ollut hieman epäsymmetristä, koira olisi edes satunnaisesti peitsannut tai olisi muutenkaan vaikuttanut jumiutuneelta. Liikkeen lisäksi katsottiin istu-maahan-liikesarjaa, sekä pyörimistä ympärilläni ja sen perusteella fysioterapeutti sanoi, että takapään koordinaatio olisi vielä vähän heikko.

Mitään vakavaa Santusta ei löytynyt - lanneselän loppuosa oli molemmilta puolilta jumissa ja Santtu sai siihen laserhoitoa. Muuten koira oli jumiton ja kaikki oli kondiksessa. Tuon lanneselän fysioterapeutti suositteli kuvauttamaan samalla, kun koira viedään muutenkin kuvattavaksi, ettei siellä ole mitään, mikä jumittumisen aiheuttaisi. Kotiin saimme venyttelyohjeita muutaman ja harrastuksia saamme jatkaa heti. Tänään ja huomenna toki liikunnan ja muun osalta on kevyempää, mutta sen jälkeen. Uusintakäyntiä on luvassa sitten, jos koira alkaa liikkumaan taas huonommin tai viimeistään kolmen kuukauden päästä. 


 

Lystikäs vaiko itsepäinen valkoinen?

20.8.2013
Eilen meillä oli Santun kanssa agilityn alkeiskurssin viimeinen kerta, joten nyt pitäisi jotain käydä itsekseen harjoittelemassa parin viikon ajan ennen kuin alkeisjatkokurssimme alkaa. 

Eiliseen kuitenkin palatakseni, aloitimme ensin kontaktiesteillä, eli puomilla ja aalla. Puomi on Santulle tuttu juttu ja siitä se jostain syystä pitää ja etenee sen aina vauhdikkaasti. Toki siellä on vielä aina toisessa päässä namialusta, joten ehkä se on syynä. Aan teimmekin ensimmäistä kertaa, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa ja kurssin vetäjä sanoikin, ettei uskoisi, että koira menee vasta ensimmäistä kertaa. Jostain syystä nuo kiivettävät vain ovat Santun suosikkeja ja muista esteistä Santtu ei sitten niin välitäkään. Tehtävänä teimme  seuraavaa:


Aluksi otimme vain kolmoseen asti, jonka jälkeen Santtu sai palkan. Tämän jälkeen oli tarkoitus ottaa neljäs mukaan, mutta Santtu lähti kolmoselta hirveää vauhtia namialustan ja ihmisen luokse. Tämän jälkeen saimme kyllä tuonkin pätkän sujumaan, mutta kun siihen olisi pitänyt taas lisätä lisää (5, 6 &7), lähti Santtu "edellisen" tehtävän jälkeen namialustalle, eli hypyltä neljä. Samahan toistui tietenkin seuraavaksikin - seiskan jälkeen olisi pitänyt koiran mielestä tulla palkka, joten se kurvasi komeasti pois ohjaajansa hallusta kasin ja ysin ohitse namialustalle. Välillä Santtu jäi jotain hidastelemaankin, vaikka tiesi, että mitä siltä pyydettiin. Se esimerkiksi siis löntysteli kaikessa rauhassa putken läpi, jäi haistelemaan maata tai tehtävään lähtiessä jäi istumaan esteen taakse ja lähti etenemään vasta toisella hyppy-käskyllä tai jotain muuta vastaavaa.

Kun saimme tämän tehtävän vihdoinkin rämmittyä läpi, niin loppuun otimme sitten ihan vain suoraa, eli kaksi hyppyä ja suoran putken. Sen Santtu kyllä meni vauhdilla ja loppukommentteina saimmekin sen, että Santtu on vähän itsepäinen kaveri - se etenee hyvää vauhtia, kunhan siitä itsestä siltä tuntuu. Sitten, kun siitä ei siltä tunnu, se saattaa jäädä ihmettelemään maailman menoa. Se on kyllä ihan totta, vaikka en itse Santtua itsepäisenä näekään, vaan enemmänkin ehkä hieman lystikkäänä tapauksena. :D Harjoitukset käskettiin pitämään ihan vain muutamassa esteessä, sillä pidempi pätkä ei Santulta vielä selkeästikään suju ja tämän allekirjoitan täysin.

Hassua sinänsä, että itsekseen treenatessa (tosin emme ole käyneet kuin kerran) Santtu ei ryntää tai karkaile namialustan luokse, vaan kuuntelee minua ja tekee, mitä pyydänkin, mutta heti kun sinne laitetaan ihminen, menee homma ihan plöröilyksi. Itsekseen treenatessa voin myös viedä namialustan koiran kanssa paikoilleen ja se lähtee sen luota mukaani helposti ottamatta nameja, mutta tuolla kun se karkasi ihmisen ja namialustan luokse, ei koira meinannut lähteä millään minun matkaani. Eikä Santtu kyllä ikinä ole silloinkaan saanut mitään, kun se on karannut namialustan ja siellä olevan ihmisen luokse, vaan aina on joutunut kuitenkin tekemään tehtävän ensin. Olen sitten vain ilmeisesti niin hurjan ikävä tyyppi silloin, kun vaihtoehtojakin olisi. :D Toisaalta kuitenkaan Santtu ei ikinä ole kentällä yrittänyt karata toisen koiran luokse, joten siinä tämä ei ihan päde.

Tarinaa kerrakseen

18.8.2013
Viikko sitten lauantaina käväisimme Oton kanssa pitkästä aikaa mätsäröimässä Klaukkalassa. Viimeksi olin mätsäreissä Oton kanssa keväällä hallissa, eikä silloinkaan mennyt järin kehuttavasti. Musta koiruus juoksi nimittäin siellä seiniä karkuun lähes pakokauhun vallassa vailla järjen häivää. Nämä Klaukkalan mätsärit olivat kuitenkin ulkona, mutta tarinaa sieltäkin riittäisi vaikka kuinka. 

Vähemmän viisaina päätimme jättää häkin tällä kerralla autoon, koska meillä ei ollut Santtua matkassa mukana. Ajattelimme myös, että onhan Santtukin kulkenut mätsäreissä (ja esimerkiksi heinäkuussa kokonaisen päivän Hangossakin estekisoissa) pitkän tovin jo ilman häkkiä. Siinä kohtaa meni jo pieleen, sillä eihän Otto osannutkaan odottaa rauhallisena ilman häkkiään, vaan vinkui ja pörräsi ympärillä koko ajan kuin mikäkin herhiläinen. Heti, kun lähdimme vähän liikkeelle, malttoi koirakin olla riehumatta, mutta odottaminen tuntui olevan sille jotain niin kovin hankalaa ilman häkkiä. Koko ajan olisi pitänyt olla tekemässä jotakin. 

Oton mielestä tuskastuttavan pitkän odotusajan jälkeen pääsimme parikehään, jossa parina meillä taisi olla mäyräkoira. Otto oli Otoksi melko hyvä, sillä se taisi liikkua koko ajan kuten kuuluikin, eli ravilla. Seisoessakin se malttoi paikallaan melko hyvin. Pöydällä saimme kommenttia aavistuksen turhan tuhdista kunnosta, hyvistä kulmauksista ja hyvästä hännän kiinnityksestä. Nauhoja tuodessaan tuomari kommentoi myös, että molemmat esiintyivät hyvin, joten ei se tainnut aivan huonosti mennä. Otto sai kuitenkin sinisen nauhan tällä kerralla. 

Sinisten kehässä menikin sitten aavistuksen huonommin, eikä mistään tullut mitään. Liikkuessa Oton ainut päämäärä oli edellä menevän takapään saavuttaminen, joten liikkuminen oli lähinnä pomppimista hihna kireänä. Seisoessa Otto ei seisonutkaan kuin aivan pari sekuntia kerrallaan, sillä muun ajan se yritti päästä hyörimään ympyrää, jotta olisi nähnyt molemmin puolin olevat koirat. Pari kertaa heitti musta lapsonen maahan makaamaankin, eli sijoituksetta jääminen ei todellakaan ihmettänyt tai harmittanut.

Kuluneen viikon harrastuksista ei ole tulossa postausta, sillä ne jäivät kaikki harmittavasti väliin.

Viimeisiä viedään ja uusia tuulia

10.8.2013

Viimeisiä viedään Santun agilityn alkeiskurssin saralla, sillä jäljellä on enää kaksi kertaa ja se on sitten siinä. Jatkoa kuitenkin on luvassa syyskuussa, kun agilityn alkeisjatkokurssi starttaa. Kolmena edeltävänä kertana olemme opetelleet uusina asioina pussia, rengasta, pituutta, muuria ja aloittaneet keinun harjoittelua. Santtu on kyllä ottanut kaiken todella hyvin vastaan. Pieniä ratojakin olemme jo päässeet tekemään, jos niitä niiksi voi kutsua - ainakin peräkkäin on tullut useampia hyppyjä ja putkia, vaikka pelkästään "suoraa" periaatteessa olemmekin menneet. Valssaustakin on harjoiteltu parina viime kertana. Alla on muutamia esimerkkejä harjoituksistamme, joista viimeistä teimme kumpaankin suuntaan.

  

Keskiviikkona Otolla alkoi neljän kerran arkitottelevaisuuskurssi, jonne me menimme Santun kanssa tällä kerralla vain katselemaan. Arkitottelevaisuuskurssilla harjoiteltiin ihan arjen perustaitoja: istumista, maahanmenoa, sekä hihnassa toisten koirien ohittamista. Mekin pääsimme Santun kanssa häiriökoiriksi hetkeksi, sekä itse tekemään hieman häiriötreeniä, vaikka emme kurssille mukaan olleetkaan ilmoittautuneet. 

Syykin tähän poisjääntiin löytyy, sillä torstaina minulla ja Santulla alkoi tokon/BHn alkeiskurssi. Kun laitetaan tähän päälle vielä agilityn alkeiskurssi, on Santulle kyllä ihan tarpeeksi tuumailtavaa kahdesti viikossakin ja lyhyissä harjoituspätkissä kotona. Ensimmäisellä kurssikerralla aiheena oli luoksepäästävyys, sekä paikkamakuu. Luoksepäästävyydessä ongelma on tiedostettu jo aiemmin, sillä Santtu nousee viereltäni ja lähtee lähestyvää ihmistä vastaan. Tätä lähdettiin harjoittelemaan niin, että aluksi lähestyvä ihminen ei tullut ollenkaan luoksemme, vaan kääntyi sitä ennen takaisin. Parin toiston jälkeen lähestyvä ihminen kosketti minua esimerkiksi käsivarteen, mutta ei vielä koiraan. Vasta tämän jälkeen otettiin mukaan Santun koskeminen.

Paikkamakuuta emme olekaan aiemmin tehneet niin, että ympärillä olisi muitakin koiria, joten sitä jännitin hieman. Paikkamakuuta tietenkin tehtiin helpotetusti uudessa paikassa ja tilanteessa, mutta silti se sujui paremmin, kuin olin ajatellut. Santtu makasi jokaisella kerralla rauhallisena paikoillaan, eikä noussut silloinkaan, kun vieruskaveri lähti. Paikkamakuuta saimme kotiläksyksi mennä harjoittelemaan esimerkiksi kauppojen pihoille. 

Tällä ensimmäisellä kerralla katsoimme myös, että missä tilassa seuraaminen on. Sivulle tulohan oli valkoiselle aivan ihmeellinen asia ja jouduin sen pariin otteeseen tekemään niin kuin ensimmäisiä kertoja harjoiteltaisiin. Seuraamisesta kommenttina oli, että se on hyvää, mutta käännöksissä riittää tehtävää ja niinhän se kyllä on. Ei liene siis yllätys, että saimme niiden harjoittelua läksyksi. Ihan tyytyväinen kuitenkin olen ensimmäiseen kertaan, sillä olin pitänyt tarkoituksella hieman taukoa tokoilusta, kun kaikki tuntui viimeksi menevän hiljalleen pieleen ja innostus tekemiseen katosi koiraltakin.