Viimeisiä viedään ja uusia tuulia

Viimeisiä viedään Santun agilityn alkeiskurssin saralla, sillä jäljellä on enää kaksi kertaa ja se on sitten siinä. Jatkoa kuitenkin on luvassa syyskuussa, kun agilityn alkeisjatkokurssi starttaa. Kolmena edeltävänä kertana olemme opetelleet uusina asioina pussia, rengasta, pituutta, muuria ja aloittaneet keinun harjoittelua. Santtu on kyllä ottanut kaiken todella hyvin vastaan. Pieniä ratojakin olemme jo päässeet tekemään, jos niitä niiksi voi kutsua - ainakin peräkkäin on tullut useampia hyppyjä ja putkia, vaikka pelkästään "suoraa" periaatteessa olemmekin menneet. Valssaustakin on harjoiteltu parina viime kertana. Alla on muutamia esimerkkejä harjoituksistamme, joista viimeistä teimme kumpaankin suuntaan.

  

Keskiviikkona Otolla alkoi neljän kerran arkitottelevaisuuskurssi, jonne me menimme Santun kanssa tällä kerralla vain katselemaan. Arkitottelevaisuuskurssilla harjoiteltiin ihan arjen perustaitoja: istumista, maahanmenoa, sekä hihnassa toisten koirien ohittamista. Mekin pääsimme Santun kanssa häiriökoiriksi hetkeksi, sekä itse tekemään hieman häiriötreeniä, vaikka emme kurssille mukaan olleetkaan ilmoittautuneet. 

Syykin tähän poisjääntiin löytyy, sillä torstaina minulla ja Santulla alkoi tokon/BHn alkeiskurssi. Kun laitetaan tähän päälle vielä agilityn alkeiskurssi, on Santulle kyllä ihan tarpeeksi tuumailtavaa kahdesti viikossakin ja lyhyissä harjoituspätkissä kotona. Ensimmäisellä kurssikerralla aiheena oli luoksepäästävyys, sekä paikkamakuu. Luoksepäästävyydessä ongelma on tiedostettu jo aiemmin, sillä Santtu nousee viereltäni ja lähtee lähestyvää ihmistä vastaan. Tätä lähdettiin harjoittelemaan niin, että aluksi lähestyvä ihminen ei tullut ollenkaan luoksemme, vaan kääntyi sitä ennen takaisin. Parin toiston jälkeen lähestyvä ihminen kosketti minua esimerkiksi käsivarteen, mutta ei vielä koiraan. Vasta tämän jälkeen otettiin mukaan Santun koskeminen.

Paikkamakuuta emme olekaan aiemmin tehneet niin, että ympärillä olisi muitakin koiria, joten sitä jännitin hieman. Paikkamakuuta tietenkin tehtiin helpotetusti uudessa paikassa ja tilanteessa, mutta silti se sujui paremmin, kuin olin ajatellut. Santtu makasi jokaisella kerralla rauhallisena paikoillaan, eikä noussut silloinkaan, kun vieruskaveri lähti. Paikkamakuuta saimme kotiläksyksi mennä harjoittelemaan esimerkiksi kauppojen pihoille. 

Tällä ensimmäisellä kerralla katsoimme myös, että missä tilassa seuraaminen on. Sivulle tulohan oli valkoiselle aivan ihmeellinen asia ja jouduin sen pariin otteeseen tekemään niin kuin ensimmäisiä kertoja harjoiteltaisiin. Seuraamisesta kommenttina oli, että se on hyvää, mutta käännöksissä riittää tehtävää ja niinhän se kyllä on. Ei liene siis yllätys, että saimme niiden harjoittelua läksyksi. Ihan tyytyväinen kuitenkin olen ensimmäiseen kertaan, sillä olin pitänyt tarkoituksella hieman taukoa tokoilusta, kun kaikki tuntui viimeksi menevän hiljalleen pieleen ja innostus tekemiseen katosi koiraltakin.