Tarinaa kerrakseen

Viikko sitten lauantaina käväisimme Oton kanssa pitkästä aikaa mätsäröimässä Klaukkalassa. Viimeksi olin mätsäreissä Oton kanssa keväällä hallissa, eikä silloinkaan mennyt järin kehuttavasti. Musta koiruus juoksi nimittäin siellä seiniä karkuun lähes pakokauhun vallassa vailla järjen häivää. Nämä Klaukkalan mätsärit olivat kuitenkin ulkona, mutta tarinaa sieltäkin riittäisi vaikka kuinka. 

Vähemmän viisaina päätimme jättää häkin tällä kerralla autoon, koska meillä ei ollut Santtua matkassa mukana. Ajattelimme myös, että onhan Santtukin kulkenut mätsäreissä (ja esimerkiksi heinäkuussa kokonaisen päivän Hangossakin estekisoissa) pitkän tovin jo ilman häkkiä. Siinä kohtaa meni jo pieleen, sillä eihän Otto osannutkaan odottaa rauhallisena ilman häkkiään, vaan vinkui ja pörräsi ympärillä koko ajan kuin mikäkin herhiläinen. Heti, kun lähdimme vähän liikkeelle, malttoi koirakin olla riehumatta, mutta odottaminen tuntui olevan sille jotain niin kovin hankalaa ilman häkkiä. Koko ajan olisi pitänyt olla tekemässä jotakin. 

Oton mielestä tuskastuttavan pitkän odotusajan jälkeen pääsimme parikehään, jossa parina meillä taisi olla mäyräkoira. Otto oli Otoksi melko hyvä, sillä se taisi liikkua koko ajan kuten kuuluikin, eli ravilla. Seisoessakin se malttoi paikallaan melko hyvin. Pöydällä saimme kommenttia aavistuksen turhan tuhdista kunnosta, hyvistä kulmauksista ja hyvästä hännän kiinnityksestä. Nauhoja tuodessaan tuomari kommentoi myös, että molemmat esiintyivät hyvin, joten ei se tainnut aivan huonosti mennä. Otto sai kuitenkin sinisen nauhan tällä kerralla. 

Sinisten kehässä menikin sitten aavistuksen huonommin, eikä mistään tullut mitään. Liikkuessa Oton ainut päämäärä oli edellä menevän takapään saavuttaminen, joten liikkuminen oli lähinnä pomppimista hihna kireänä. Seisoessa Otto ei seisonutkaan kuin aivan pari sekuntia kerrallaan, sillä muun ajan se yritti päästä hyörimään ympyrää, jotta olisi nähnyt molemmin puolin olevat koirat. Pari kertaa heitti musta lapsonen maahan makaamaankin, eli sijoituksetta jääminen ei todellakaan ihmettänyt tai harmittanut.

Kuluneen viikon harrastuksista ei ole tulossa postausta, sillä ne jäivät kaikki harmittavasti väliin.