Eilen meillä oli Santun kanssa agilityn alkeiskurssin viimeinen kerta, joten nyt pitäisi jotain käydä itsekseen harjoittelemassa parin viikon ajan ennen kuin alkeisjatkokurssimme alkaa.
Eiliseen kuitenkin palatakseni, aloitimme ensin kontaktiesteillä, eli puomilla ja aalla. Puomi on Santulle tuttu juttu ja siitä se jostain syystä pitää ja etenee sen aina vauhdikkaasti. Toki siellä on vielä aina toisessa päässä namialusta, joten ehkä se on syynä. Aan teimmekin ensimmäistä kertaa, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa ja kurssin vetäjä sanoikin, ettei uskoisi, että koira menee vasta ensimmäistä kertaa. Jostain syystä nuo kiivettävät vain ovat Santun suosikkeja ja muista esteistä Santtu ei sitten niin välitäkään. Tehtävänä teimme seuraavaa:
Aluksi otimme vain kolmoseen asti, jonka jälkeen Santtu sai palkan. Tämän jälkeen oli tarkoitus ottaa neljäs mukaan, mutta Santtu lähti kolmoselta hirveää vauhtia namialustan ja ihmisen luokse. Tämän jälkeen saimme kyllä tuonkin pätkän sujumaan, mutta kun siihen olisi pitänyt taas lisätä lisää (5, 6 &7), lähti Santtu "edellisen" tehtävän jälkeen namialustalle, eli hypyltä neljä. Samahan toistui tietenkin seuraavaksikin - seiskan jälkeen olisi pitänyt koiran mielestä tulla palkka, joten se kurvasi komeasti pois ohjaajansa hallusta kasin ja ysin ohitse namialustalle. Välillä Santtu jäi jotain hidastelemaankin, vaikka tiesi, että mitä siltä pyydettiin. Se esimerkiksi siis löntysteli kaikessa rauhassa putken läpi, jäi haistelemaan maata tai tehtävään lähtiessä jäi istumaan esteen taakse ja lähti etenemään vasta toisella hyppy-käskyllä tai jotain muuta vastaavaa.
Kun saimme tämän tehtävän vihdoinkin rämmittyä läpi, niin loppuun otimme sitten ihan vain suoraa, eli kaksi hyppyä ja suoran putken. Sen Santtu kyllä meni vauhdilla ja loppukommentteina saimmekin sen, että Santtu on vähän itsepäinen kaveri - se etenee hyvää vauhtia, kunhan siitä itsestä siltä tuntuu. Sitten, kun siitä ei siltä tunnu, se saattaa jäädä ihmettelemään maailman menoa. Se on kyllä ihan totta, vaikka en itse Santtua itsepäisenä näekään, vaan enemmänkin ehkä hieman lystikkäänä tapauksena. :D Harjoitukset käskettiin pitämään ihan vain muutamassa esteessä, sillä pidempi pätkä ei Santulta vielä selkeästikään suju ja tämän allekirjoitan täysin.
Hassua sinänsä, että itsekseen treenatessa (tosin emme ole käyneet kuin kerran) Santtu ei ryntää tai karkaile namialustan luokse, vaan kuuntelee minua ja tekee, mitä pyydänkin, mutta heti kun sinne laitetaan ihminen, menee homma ihan plöröilyksi. Itsekseen treenatessa voin myös viedä namialustan koiran kanssa paikoilleen ja se lähtee sen luota mukaani helposti ottamatta nameja, mutta tuolla kun se karkasi ihmisen ja namialustan luokse, ei koira meinannut lähteä millään minun matkaani. Eikä Santtu kyllä ikinä ole silloinkaan saanut mitään, kun se on karannut namialustan ja siellä olevan ihmisen luokse, vaan aina on joutunut kuitenkin tekemään tehtävän ensin. Olen sitten vain ilmeisesti niin hurjan ikävä tyyppi silloin, kun vaihtoehtojakin olisi. :D Toisaalta kuitenkaan Santtu ei ikinä ole kentällä yrittänyt karata toisen koiran luokse, joten siinä tämä ei ihan päde.
Kun saimme tämän tehtävän vihdoinkin rämmittyä läpi, niin loppuun otimme sitten ihan vain suoraa, eli kaksi hyppyä ja suoran putken. Sen Santtu kyllä meni vauhdilla ja loppukommentteina saimmekin sen, että Santtu on vähän itsepäinen kaveri - se etenee hyvää vauhtia, kunhan siitä itsestä siltä tuntuu. Sitten, kun siitä ei siltä tunnu, se saattaa jäädä ihmettelemään maailman menoa. Se on kyllä ihan totta, vaikka en itse Santtua itsepäisenä näekään, vaan enemmänkin ehkä hieman lystikkäänä tapauksena. :D Harjoitukset käskettiin pitämään ihan vain muutamassa esteessä, sillä pidempi pätkä ei Santulta vielä selkeästikään suju ja tämän allekirjoitan täysin.
Hassua sinänsä, että itsekseen treenatessa (tosin emme ole käyneet kuin kerran) Santtu ei ryntää tai karkaile namialustan luokse, vaan kuuntelee minua ja tekee, mitä pyydänkin, mutta heti kun sinne laitetaan ihminen, menee homma ihan plöröilyksi. Itsekseen treenatessa voin myös viedä namialustan koiran kanssa paikoilleen ja se lähtee sen luota mukaani helposti ottamatta nameja, mutta tuolla kun se karkasi ihmisen ja namialustan luokse, ei koira meinannut lähteä millään minun matkaani. Eikä Santtu kyllä ikinä ole silloinkaan saanut mitään, kun se on karannut namialustan ja siellä olevan ihmisen luokse, vaan aina on joutunut kuitenkin tekemään tehtävän ensin. Olen sitten vain ilmeisesti niin hurjan ikävä tyyppi silloin, kun vaihtoehtojakin olisi. :D Toisaalta kuitenkaan Santtu ei ikinä ole kentällä yrittänyt karata toisen koiran luokse, joten siinä tämä ei ihan päde.
Omituiset otukset on blogilistaus kaikille eläimistä kertoville aktiivisille blogeille. Mukana olevia blogeja on jo 78!
VastaaPoistaKävijöillä on mahdollisuus antaa palaute toimintojen avulla blogeihin ja näin voit saada helppoa ja nopeaa palautetta sivuillesi tekemättä itse mitään. Liittyminen on todella helppoa eikä se vaati jatkotoimenpiteitä, joten käyhän ihmeessä tutustumassa Omituisiin Otuksiin.