Blogi Velmu Unto Muut koirat Rölli † Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

2014

28.12.2014
Vuosi on kulunut yhdessä hujauksessa ja on korkea aika listata tavoitteitamme vuodelle 2015. Ennen uusien tavoitteiden asettamista on kuitenkin hyvä palata kuluneeseen vuoteen. Santun kanssa vuodelle 2014 olimme asettaneet tavoitteiksi luonnetestin, ensimmäisen virallisen tokokokeen ja muutamat mätsärit ja näyttelyt. Oton kanssa ainoana tavoitteena olivat luustokuvaukset.


Tammikuussa emme tehneet ihmeempiä. Santun kanssa aloitimme vuotemme varsin railakkaasti, kun koira sairastui loppiaisen tienoilla ja jouduimme käymään kolme kertaa eläinlääkärillä nesteyttämässä sitä. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin pienen valkoisen sairastelusta, vaikka koira aika hurjassa kunnossa olikin. 


Helmikuussa olimme varsin aktiivisia treenailijoita, sillä kävimme agilitytreeneissä kolme kertaa viikossa. Pidemmän päälle tuo kävi liian raskaaksi itselleni, eikä Santunkaan motivaatio sitä kestänyt, joten helmikuun jälkeen hölläsimme tahtia. Helmikuussa jännitimme myös Santun säkäkorkeutta, kun kävimme mittauttamassa sen agilitykilpailuissa. Santtu mitattiin kuitenkin miniksi ja sen kilpailukirjaan raksittiin S - alle 35cm, joten treenit jatkuivat ilman huolta. 


Maaliskuussa olimme meidän mittapuullamme varsin aktiivisia ja pyörähdimme paljon kotipolkujen ulkopuolellakin. Otto kävi kasvattajansa kanssa näyttelyissä, joista se ei saanut tällä kertaa kotiintuomisia: AVO-ERI AVK1. Kävimme myös kahdet agilityepikset ja täytimme Santun kanssa yhden vuodelle asetetuista tavoitteista: korkkasimme alokasluokan. Hyvin tuloksinhan sieltä ei kotiin tultu, kun koira juuttui nenästään kiinni mattoon, mutta jonkinlaisin tuloksin kuitenkin. Loppukuusta kolmen käppänän poppoota kohtasi suru, kun porukan vanhin, Sini, nukkui pois 14-vuotiaana. 


Huhtikuussa ei tapahtunut mitään ihmeellisempää - Otto kävi yhdistä näyttelyistä hakemassa erinomaisen, mutta muuten vain lenkkeilimme ja nautimme lähestyvästä kesästä. 


Toukokuu oli jälleen aktiivisempaa aikaa meille ja starttasimme sen täyttämällä toisen tavoitteistamme, kun suuntasimme Somerolle luonnetestiin. Santtu testattiinkin varsin kivoilla pisteillä, eikä siitä koko testiä huomannut tehdyksikään jälkeenpäin. Parit mätsäritkin kävimme ja toisista Otto nappasi hienosti sinisten kolmannen sijoituksen. Myös tokoilu oli vahvasti läsnä, sillä kävimme Santun kanssa kahdessa kokeessa: toisesta ALO1 ja toisen keskeytimme. Pari kertaa kävimme myös rannassa. Oton terveys valitettavasti heikkeni toukokuussa, kun siltä löydettiin korva- ja virtsatietulehdus, ylivilkas eturauhanen ja kahdenlaisia virtsakiteitä. 


Kesäkuu kului jälleen normaalien treenien merkeissä ja olimme pariin otteeseen talonvahteina - pojat hoitivat sen homman oikein pätevästi. Kerran kävimme epiksissä ja niistä Santtu saikin napattua itselleen kolmannen sijan. Oton terveyden laita edelleen oli huono: virtsatietulehdus ei poistunut ollenkaan tai uusi hyvin nopeasti lääkekuurin loppumisen jälkeen.


Heinäkuussa aktivoiduimme jälleen hieman. Santun nouto alkoi näyttämään hyvältä noin kuukauden harjoittelun jälkeen, kävimme uimassa ja yhdet epiksetkin rallateltiin hyvällä mielellä. Kävimme myös jalostustarkastuksessa, josta minulle itselleni jäi hieman erikoinen kuva, mutta siitä ei sen enempää. Santun tarkastustulos näytti mittojen osalta seuraavalta: korkeus 35.5cm, rungon pituus 37cm, pään pituus 17.0, pään suhde runkoon 0.5 ja rinnansyvyys 16.0. Pisteitä tuli seuraavalla tavalla: koko 1p, luusto 0p, pää 5p, purenta 0p, etuosa 5p, takaosa 5p, karvanlaatu 0p, väritys 5p, liikkeet 5p, tyyppi 5p ja luonne 0p. Melko komeat 31p. siis vetäistiin ja vertaus ranskanbuldoggiin hymyilyttää edelleen. Heinäkuussa keskustelimme myös herra hörökorvan kanssa muutamaan otteeseen siitä, onko suussaan sopivaa tuoda omistajalleen lintupaistia...


Elokuussa minimustakin pääsi vielä treenailemaan Santun ohella kerran ennen tauolle jääntiä ja mätsäreissäkin käväistiin molempien kanssa. Santulle irtosi helteiseltä reissulta hienosti PUN4-sijoitus, koska sen liikkumisessa oli tuomarin sanoin 'draivia'. Tallikoiran elämääkin Santtu kävi pitkästä aikaa ihmettelemässä ja se hanskasi homman varsin hyvin - alunperinhän Santun pääasiallinen harrastus ja elämäntapa piti olla tallikoira ja se kävi jo seitsemänviikkoisena naperona korissa haistelemassa hevosia.


Syyskuussa tuli täyteen treenitaukoa puolitoista kuukautta ja kävimme fysioterapeutin käsittelyssä ennen treeneihin paluuta. Iloisena yllätyksenä Santtu oli täysin puhdas jumeista, vaikka taukoa aiempiin käynteihin oli useampi kuukausi. Otto sen sijaan ei ollut ja fysioterapeuttimme mukaan jo sen rakenne altistaa sen sille. Santun kanssa kävimme syyskuussa hakemassa hyviä uutisia myös terveystarkastusten merkeissä: silmät olivat täysin puhtaat ilman lisämerkintöjä, sydämen kuuntelutulos oli puhdas ja samoin polvet olivat 0:t. Kaikki keksimäni Santulta on tutkittu ja niiden valossa minulla on terve koira, mikä on huojentavaa.


Lokakuussa Oton tilanne huononi jälleen, kun siltä löydettiin virtsatietulehdus ja paljon virtsakiteitä. Karva ei edelleenkään kasvanut ja koiran tilanne huolestutti. Koira siirrettiin erikoisruokavaliolle ja kontrollitestit varasimme eri eläinlääkäriasemalle. Santun kanssa pörräsimme harrastelemassa kodin ulkopuolellakin, kun korkkasimme avoimen luokan 2-tuloksella ja kävimme kahdissa agilityepiksissä. 


Marraskuussa pääsimme vihdoinkin nauttimaan muutamien hetkien ajan lumesta. Santusta oli hauskaa jahdata lumipalloja, mutta muuten kuukausi ei ollut meille se paras mahdollinen. Tokokokeemme Santun kanssa peruuntui, kun koira putosi agilitytreeneissä puomilta ja oli liikuntakiellossa fysioterapeutin tsekkaukseen asti - kaikki oli kuitenkin onneksi kunnossa, mutta parempi pelata varman päälle aina. Otolla oli kontrollikäynti sairasteluiden vuoksi ja siltä otettiin liuta verikokeita. Tuloksetkin saimme ja oli karua kuulla, että Oton ikäisellä koiralla ei maksa toimi. Juuri tätähän olimme pelänneet perinnöllisten tekijöiden vuoksi. 


Joulukuussa palloilimme Santun kanssa tokokokeessa nollaten edeltävän kokeen kymppiliikkeet ja saaden kympin aiemman kokeen nollatusta liikkeestä. Muuten treenailimme varsin laiskasti ja agilitytreenejäkin jäi useammat väliin. Yhtenä syynä treenien poisjäämiselle oli Oton eläinlääkärikäynti Helsingissä, kun kävimme ultrauttamassa sen maksan. Vaikka varsinaisesti mitään ei selvinnytkään, niin ainakin shuntti saatiin suljettua pois. 

Vuodelle asetetuista tavoitteista Santun näyttelyt eivät toteutuneet, kuten ei Oton luustokuvauskaan. Näillä näkymin Ottoa ei tullakaan kuvaamaan, sillä nukutus on sille suurempi riski kuin koiralle, jonka maksa toimii. Siitäkin huolimatta, että kokisin kuvauttamisen tärkeäksi ja soisin jalostuskoiriltakin kuvattavan yhtä sun toista. Oton harrastusura on loppunut ja se saa liikkua vapaana sen verran kuin haluaa - menemme päivä kerrallaan sen voinnin mukaan. Pakkotahtisen liikunnan eläinlääkärit ovat sulkeneet pois, joten juoksulenkeillekään Otto ei enää pääse ja pitkät metsälenkitkin ovat sille selkeästi liian raskaita, vaikka se omaan tahtiin saakin edetä.  Tämän vuoksi ensi vuoden tavoitteet ovat ainoastaan Santulle asetettuja. Oton sairautta selvitellään lisää tammikuussa, kun siltä otetaan liuta verikokeita. Mikäli niissä näkyy edelleen jotakin, lähdetään maksasta ottamaan koepalaa. 

Tavoitteet 2015, Santtu:
  • AVO1
  • Uusien liikkeeiden oppiminen: ruutu, kaukojen seisominen, tunnari, hyppynouto, ohjattu nouto, istuminen seuruusta
  • Agilitykisojen korkkaus
  • Muutamat mätsärit/näyttelyt
  • Turkki koko ajan jonkinlaisessa kuosissa, ei karvahirviötä

Rauhaisaa joulunaikaa

22.12.2014

Näissä tunnelmissa toivotamme kaikille lukijoillemme ihanaa joulua ja uutta vuotta 2015! Kuvassa pällistelevä Santeri on kahden vuoden takaa, jolloin näistä kuvatuista kuvista yksikään ei valikoitunut joulukortiksemme. Ihastuin kuitenkin koneen syövereitä kaivellessani kyseisenä päivänä kuvattujen kuvien väreihin ja kinoksiin, joten ajattelin tämän käyttää hyödykseni. 

Hei, me treenataan!

19.12.2014
Tämähän on jo niin harvinaista herkkua, että lienee mainitsemisen arvoinen asia. Eilen sain raahauduttua muutamaksi minuutiksi tekemään Santun kanssa hyvän mielen treenit kentälle ja sellaiset ne olivatkin. Pitäisi vain keksiä jotakin yllätyksellistä snautserin kanssa treenatessa, jotta mielenkiinto pysyisi yllä. Nyt treenimme menevät aika saman kaavan mukaisesti. On meillä ollut parempiakin päiviä, mutta ei tuo huonointakaan ulosantiamme ollut. Etenkään seuruun kanssa emme nillitä turhia, sillä se on Santun kanssa lähinnä oikean mielentilan hakua. Kaukot olivat kyllä rumat, joten niitä varmasti työstämme joululomalla.

Ihania lenkkeilymaastoja

15.12.2014
 Pientä eroa havaittavissa karvanlaatujen välillä

Viikonloppuna nautimme sataneesta lumesta todella - lauantaina en ehtinyt valitettavasti raahaamaan kameraa mukaan kotiuduttuani joulumarkkinoilta, sillä ilta oli jo hämärtymään päin lähtiessämme. Metsälenkillä saimme kuitenkin kokea talven kauniin hämäryyden ja se oli ikuistettava muutamaan kännykkäkuvaan. Tuli tehtyä vahingossa liian pitkä lenkki, sillä unohdin, että Otto ei olisi saanut tallustella niin pitkää lenkkiä. Se kuitenkin jaksoi ihan hyvin väsyen vasta todella lähellä kotia, mutta harmittaa moinen unohdus. Oton lähtiessä pirteänä ulkoilemaan helposti unohtaa sen olevan sairas. 


Sunnuntaina suuntasimme kohti suurempia seikkailuja Santun kanssa ja lähdimme vieraampiin maisemiin tallustelemaan. Aluksi tarkoituksenamme oli mennä erään kultaisennoutajan kanssa, mutta se kävi rähisten Santun päälle, joten yhteislenkki ei luonnollisestikaan voinut toteutua. Yhteenotoksihan tilanne suistui siinä vaiheessa, kun toinen koira kävi Santun päälle - pelkästä rähinästähän Santtu ei korvaansa juuri letkauta. Siinä vaiheessa pieni valkoinen vastasi tilanteeseen, eikä olisi antanut milliäkään periksi. Se vaan, että kokonsa puolesta Santtu on se, johon sattuu. Minulla oli vaikeuksia saada Santtu tilanteesta pois, mutta onneksi mitään pahempaa ei päässyt sattumaan. Mitään turhia pörinöitä sille ei myöskään tilanteesta jäänyt "päälle", vaan lenkillä nähdyt rähisevätkin koirakot ohittuivat näppärästi. 

Itse lenkki tehtiin hieman erilaisissa maastoissa ja minusta oli ihanaa päästä pitkästä aikaa lenkkeilemään jonnekin erilaiseen paikkaan. Santtukin selkeästi nautti päästessään juoksemaan pelloille ja uusille poluille. Yhdessä vaiheessa lenkkiä Santtu joutui kytketyksi, kun se kävi vähän liian villiksi kuultuaan vedessä uivien sorsien ääntelyt ja pelkäsin sen liukastuvan pitkospuilla. En usko sen menevän lintujenkaan tähden virtaavaan koskeen, mutta liukastuminen sinne on asia erikseen, joten parempi oli pelata varman päälle. 

Tilannepäivitystä

12.12.2014
Oton vointi on ollut hyvin vaihtelevaa viime aikoina ja päivä kerrallaan mennään sen suhteen. Joinakin päivinä pieni mies ei halua edes ulkoilla tai tule ovelle katsomaan, kuka kotiin tulee. Se vain makaa noina päivinä sängyssä kipeän näköisenä. Oton painokin vaihtelee paljon ja nyt selkeästi on laskusuunta sen kanssa jälleen menossa, vaikka koira syökin yhtä paljon kuin aina ennenkin. On kurjaa katsoa nuorta koiraa, joka voisi aivan hyvin olla kymmenen vuotta vanhempi ulkoisten seikkojen varjossa. Jotta kuulumiset eivät olisi aivan niin masentavia, niin Santulle kuuluu varsin hyvää ja tänään se liiteli treeneissä varsin mallikkaasti jaksaen kolmentoista minuutin rupeaman. Tokokokeen jälkeisenä päivänä teimme myös kokeessa epäonnistuneet liikkeet ja niissä ei ollut mitään ongelmaa, vaan koira yllättäen teki todella hyvällä vireellä. Tällaista se käppänän kanssa on  - ikinä ei tiedä, millaiset treenit on edessä!

Alla kiteytettynä kuvien ja videon muodossa viime aikojen puuhailumme - mitään ihmeellistä ei siis ole tehty

Epätietoisuutta ja treenimasennusta

7.12.2014
Perjantaina suuntasimme Oton kanssa kohti Helsinkiä, vaan emme millekään huviretkelle. Meillä oli varattuna aika erikoislääkärille, joka ultrasi Oton maksan. Shunttisuonia Otolta ei löytynyt, mutta maksan sisällä oleva porttilaskimo oli eläinlääkärin mielestä vajaakehittynyt. Matka tästä eteenpäin jatkuu kuukauden päästä verikokeisiin, joissa otetaan laajasti erilaisia maksa-arvoja ja mikäli niissä edelleen näkyy jotakin, on vuorossa koepalan ottaminen maksasta. Varsinaisia vastauksia ei siis Oton tilanteeseen vielä saatu, mutta ainakin jotakin saatiin suljettua pois. Tämän eläinlääkärin mielestä Oton sappihappoarvot eivät edes viitanneet shunttiin, sillä Otolla on jo lepoarvo huomattavasti koholla, eikä se kohoa niin paljon syömisestä. Shunttipotilailla kuulemma ennen syöntiä otettava arvo voi hyvinkin olla normaali, mutta syönnin jälkeen otettava arvo kohoaa huomattavasti. Toivottavasti kuitenkin pian saisimme jotain vastauksia sen suhteen, miksi maksa ei toimi, kuten sen pitäisi.


Sitten pienen valkoisen snautserieläimen kuulumisiin... Omistaja jälleen kerran repii hiuksiaan ja miettii, missä meni vikaan, kun täsmällisesti nollasimme eilen edeltävän kokeen kymppiliikkeet ja edeltävän kokeen nollatusta liikkeestä saimme kympin... Kehittäähän tämä tietyllä tavalla huumorintajua kaiken ollessa niin surkuhupaisaa. Olimme eilen siis tokokokeessa Lohjalla ja tuomarina toimi Harri Laisi. Onneksi tuomari sentään oli leppoisa ja toivotti meidät tervetulleeksi seuraavaan kokeeseen, sillä nämä snautserieläimet kuulemma tiedetään. Oli toivonut, että eilen olisi ollut meidän onnistumispäivämme. Sitä samaa minä olisin toivonut, kun paikkamakuut meinaavat viedä järjen (kuten tällä hetkellä koirankin aivotusten ymmärtäminen), vaikka muuten kokeisiin haluaisinkin. 

Paikalla makaaminen 10 - Ei tästä kai mitään mainittavaa. Ei ollut kuulemma kertaakaan edes vilkuillut vieressä olijoita, pätevä pieni Santeri!
Seuraaminen taluttimetta 7,5 - Vire kadoksissa, väljä, laahusti, kamalaa
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - Tämä tehtiin ensimmäisenä ja vire oli vielä kondiksessa
Luoksetulo 0 - Ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä, eikä toisellakaan. Kolmannella käskyllä liikkui askeleen ja pysähtyi, neljännellä käskyllä laahusti puoliväliin ja pysähtyi itse. Viidennellä käskyllä sain itse pysäytettyä. Viime aikoina olemme tehneet vain läpijuoksuja eli mistä näin voimakas ennakointi? 
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Nätisti maahan, tämäkin viime kokeessa kymppi... 
Noutaminen 9 - Tämäkin ruma (hidas), en kotioloissa olisi kelpuuttanut. 
Kauko-ohjaus 0 - Ei noussut ensimmäisellä käskyllä, eikä toisellakaan ja yllätys, pieni snautseri on aiemmin tehnyt kaikki vaihdot varsin pätevästi. 
Estehyppy 10 - Sentään jokin osa sujui ja tässä Santtu liikkuikin ihan näppärästi esteen yli. Tämänhän nollasimme viime kerralla. 
Kokonaisvaikutus 8
Yhteensä 111p., AVO3


Toivon menettäminenkin alkaa olemaan näkyvissä, sillä yksi virheellinen suoritus kokeessa riittää näköjään siirtämään kaiken kotiinkin - miten se näin voi mennä? Ilokseni totesin nimittäin kotona, että Santtu ei lähde enää odottamasta luoksetulokäskyllä, ei ollenkaan. Asia, jota koira on tehnyt pennusta lähtien, on palasina yhden kokeen jälkeen! Jättävien erottelussa ei ole ollut enää pitkiin aikoihin ongelmia, mutta nyt jos nekin muodostuvat kerrasta ongelmaksi, ei huumorintajuni enää riitä, vaikka tällä hetkellä eilinen koe kannustaakin suorastaan raivokkaasti treenaamaan. Noudon hidas palautuskin alkoi nimittäin sen jälkeen, kun olimme kokeessa, jossa koira palautti kerran kapulan hitaasti - sitä aiemmin se oli juossut täysiä kapulan luokse ja täysiä takaisin. Ehkä tästä suosta vielä noustaan, mutta olisihan se liikaa vaadittu, jos kaikki sujuisi kuten tanssi. Ymmärrän sen, että kokeissa voi epäonnistua, mutta siihen käsityskykyni ei enää riitä, miten yksi huono suoritus kokeessa rikkoo kaiken sen liikkeen eteen aiemmin tehdyn. 

Talvinen ihmemaa

24.11.2014
Pojilla on ollut ihan superhauskaa viikonloppuna, kun on ollut lunta ihmeteltävänä. Ulkoiluttajakin kieltämättä on nauttinut lumen ratinasta kenkien alla, pakkasen tunnusta poskissa ja siitä, kuinka paljon valoisuutta lumi tuo. Iltalenkeillä ei ole tarvinnut taskulamppua metsässäkään, sillä sen valo on vain pilannut talven kauniin hämäryyden. Koirien touhujakin on ollut mukava seurata. Otto on keksinyt hinkata partaansa lumeen tähän malliin tuoden etäisesti mieleen iki-ihanan Sinikan ja Santtu on sinkoillut lumipallojen perään entiseen malliinsa. On kurjaa, kun lunta ei kohta enää ole.

Lentolupa saatu

22.11.2014

Hyviä uutisia Santun suunnalta - se pääsee jälleen lenkkeilemään normaalisti ja harrastamaan. Keskiviikkona kävimme fysioterapeutin luona tsekkaamassa, mikä tilanne oli putoamisen jälkeen ja sehän oli varsin hyvä. Todella pientä jumia Santulta löytyi rintarangasta, mutta ei muuta, joten vihreää valoa näytettiin kaikelle. Santtu olisi päässyt jo tänään agilitytreeneihin, mutta sankkenevan lumisateen vuoksi päätimme jättää treenit kuitenkin väliin, kun olisimme olleet paluumatkan julkisten varassa. Sen sijaan olemme tehneet tänään kaksi lenkkiä ihanissa talvisissa maisemissa - päivemmällä lunta ei vielä ollut nimeksikään, mutta sitä satoi onneksi iltaa kohden lisää. Nyt voisi jopa sanoa, että ulkona näyttää talvelta!

Santun pomppusarja. :D 

Otto odottaa edelleen aikaa perusteellisempiin tutkimuksiin ja tässä odotteluajalla päädyin tänään ajelemaan sen turkin ensimmäistä kertaa. Sairasteluiden tähden Oton turkki ei ole enää kasvanut karkeana ja nypittävänä ja miltei puolen vuoden kasvuajasta huolimatta siitä on paikoin paistanut kalju läpi. Vaikka ajeleminen minua harmittikin, ei olisi ollut juuri muita vaihtoehtoja. En kyllä ikinä olisi uskonut, kuinka hankalaa tämä minulle oli. Otto lähinnä ihmetteli, mitä ihmettä minä paruin turkin lähtiessä alas kaistale kaistaleelta. Toivottavasti tulevaisuudessa osaan ottaa kevyemmin tämän ajelun - ajeltiinhan Sinikin, enkä sitä asiaa juuri miettinyt. 

Kun tähdet ovat väärässä asennossa

17.11.2014

Eilen rallateltiin niin iloisina metsässä ja nyt mietitään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...


Tiedossahan se oli, ettei Otto ole terve, mutta miksei sillä voinut olla jotakin helposti hoidettavaa sairautta. Eläinlääkäri laittoi tänään illalla meille tilannekatsauksen Oton verikokeiden tulosten pohjalta: ei kilpirauhasessa mitään, ei punkkivälitteisiä sairauksia, mutta sellainen pieni juttu kuin sappihappoarvot huomattavasti koholla. Se tarkoittaa, että maksa ei toimi. Koiralla, joka on vajaa kolmevuotias. Siispä seuraavaksi suunta on asiaan perehtyneelle eläinlääkärille, jotta saamme tarkemmin tietää, mistä johtuu. Mutta tuoko tieto tässä tapauksessa helpotusta, kun maksasairauksia ei käsittääkseni pahemmin voi hoitaa?

Kaksin kanssa kikkurakarvan

16.11.2014
Tänään saimme lenkkeillä aivan upeassa säässä Oton kanssa. Harmitti kyllä hirveästi jättää Santtu sisälle, mutta eihän näille mitään mahda. Santtu ei ole sopeutunut loikoiluunsa kovin mallikkaasti, vaan se on keksinyt kaikenlaista puuhaa itselleen. Pipojen tupsut ja taljat ovat aika lailla jyrsittyjä ja karvattomia tällä hetkellä. Hihnassa lyhyillä lenkeillä, jos niitä lenkeiksi edes voi kutsua, ollaan hyvin energisiä pieniä pupusia ja saan koko ajan pyytää koiraa liikkumaan rauhallisempaan tahtiin (meillä on käsky rauhallisempaan askellajiin siirtymiselle) - ei se kuitenkaan mene hihnan päähän, mutta eteneminen on varsin lennokasta. 

Ja koska arki on yhtä juhlaa, niin pujahdetaan hetkeksi Oton terveysasioihin. Ottohan tosiaan kävi viime viikolla eläinlääkärissä kontrollissa ja virtsanäyte oli kerrankin puhdas eli se on todella hieno juttu! Näin ei ole tainnut olla miltei koko vuotena. Otto jatkaa erityisruuallaan, jotta kiteitä ei toivottavasti tulisikaan, mutta sen ruokavalioon saa satunnaisesti lisätä muutakin. Tämän lisäksi lähdimme eläinlääkärin johdolla selvittämään, mikä voisi aiheuttaa Oton jatkuvat sairastelut, väsymyksen ja turkin huononemisen. Eläinlääkäri teki ensin perustutkimuksen ja sydäntä kuunnellessan hän kuuli hyvin lievän mahdollisen sivuäänen, mutta se tosiaan oli niin lievä, ettei varmaksi voinut sanoa. Lisäksi Otosta otettiin liuta verikokeita ja niiden tuloksista saamme kuulla ensi viikolla. Otolta lähti testattavaksi ainakin maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot, sappihappotesti (maksan toiminta) ja lisäksi joitakin addisonin tautiin viittavia arvoja. Voi olla, että muutakin testattiin, sillä testattavia oli niin paljon, etten kaikkea välttämättä enää muista. Toivottavasti olemme ensi viikolla viisampia asioiden suhteen - ainakin monta sairautta saadaan suljettua pois, jos ei muuta. 

Mutta nyt niihin lenkkeilykuviin - ei kovin talvista, eihän?

Epäonnea matkassa

12.11.2014
Tekevälle sattuu ja sitä rataa. Viikonlopun tokokoe on osaltamme peruttu, sillä eilen hallilla treenatessamme Santtu putosi puomilta ja vaikka koira liikkuikin normaalisti ja kiipesi reippaasti puomille uudestaan, olin heti treenien jälkeen yhteydessä fysioterapeuttiimme. Fysioterapeutin ohje oli, että Santtu saa lenkkeillä hoitoon asti maksimissaan 15 minuutin lenkkejä riehumatta ja treenaaminen on täten tietenkin myös poissuljettu. Hoitoaika on näillä näkymin ensi keskiviikkona, joten supertylsä viikonloppu on luvassa, kun lenkkeilläkään ei saa. Lauantaina olisi ollut käppänälenkkikin, jonne olisin halunnut, mutta eihän näille mitään mahda.