2014

Vuosi on kulunut yhdessä hujauksessa ja on korkea aika listata tavoitteitamme vuodelle 2015. Ennen uusien tavoitteiden asettamista on kuitenkin hyvä palata kuluneeseen vuoteen. Santun kanssa vuodelle 2014 olimme asettaneet tavoitteiksi luonnetestin, ensimmäisen virallisen tokokokeen ja muutamat mätsärit ja näyttelyt. Oton kanssa ainoana tavoitteena olivat luustokuvaukset.

Tammikuussa emme tehneet ihmeempiä. Santun kanssa aloitimme vuotemme varsin railakkaasti, kun koira sairastui loppiaisen tienoilla ja jouduimme käymään kolme kertaa eläinlääkärillä nesteyttämässä sitä. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin pienen valkoisen sairastelusta, vaikka koira aika hurjassa kunnossa olikin. 

Helmikuussa olimme varsin aktiivisia treenailijoita, sillä kävimme agilitytreeneissä kolme kertaa viikossa. Pidemmän päälle tuo kävi liian raskaaksi itselleni, eikä Santunkaan motivaatio sitä kestänyt, joten helmikuun jälkeen hölläsimme tahtia. Helmikuussa jännitimme myös Santun säkäkorkeutta, kun kävimme mittauttamassa sen agilitykilpailuissa. Santtu mitattiin kuitenkin miniksi ja sen kilpailukirjaan raksittiin S - alle 35cm, joten treenit jatkuivat ilman huolta. 

Maaliskuussa olimme meidän mittapuullamme varsin aktiivisia ja pyörähdimme paljon kotipolkujen ulkopuolellakin. Otto kävi kasvattajansa kanssa näyttelyissä, joista se ei saanut tällä kertaa kotiintuomisia: AVO-ERI AVK1. Kävimme myös kahdet agilityepikset ja täytimme Santun kanssa yhden vuodelle asetetuista tavoitteista: korkkasimme alokasluokan. Hyvin tuloksinhan sieltä ei kotiin tultu, kun koira juuttui nenästään kiinni mattoon, mutta jonkinlaisin tuloksin kuitenkin. Loppukuusta kolmen käppänän poppoota kohtasi suru, kun porukan vanhin, Sini, nukkui pois 14-vuotiaana. 

Huhtikuussa ei tapahtunut mitään ihmeellisempää - Otto kävi yhdistä näyttelyistä hakemassa erinomaisen, mutta muuten vain lenkkeilimme ja nautimme lähestyvästä kesästä. 

Toukokuu oli jälleen aktiivisempaa aikaa meille ja starttasimme sen täyttämällä toisen tavoitteistamme, kun suuntasimme Somerolle luonnetestiin. Santtu testattiinkin varsin kivoilla pisteillä, eikä siitä koko testiä huomannut tehdyksikään jälkeenpäin. Parit mätsäritkin kävimme ja toisista Otto nappasi hienosti sinisten kolmannen sijoituksen. Myös tokoilu oli vahvasti läsnä, sillä kävimme Santun kanssa kahdessa kokeessa: toisesta ALO1 ja toisen keskeytimme. Pari kertaa kävimme myös rannassa. Oton terveys valitettavasti heikkeni toukokuussa, kun siltä löydettiin korva- ja virtsatietulehdus, ylivilkas eturauhanen ja kahdenlaisia virtsakiteitä. 

Kesäkuu kului jälleen normaalien treenien merkeissä ja olimme pariin otteeseen talonvahteina - pojat hoitivat sen homman oikein pätevästi. Kerran kävimme epiksissä ja niistä Santtu saikin napattua itselleen kolmannen sijan. Oton terveyden laita edelleen oli huono: virtsatietulehdus ei poistunut ollenkaan tai uusi hyvin nopeasti lääkekuurin loppumisen jälkeen.

Heinäkuussa aktivoiduimme jälleen hieman. Santun nouto alkoi näyttämään hyvältä noin kuukauden harjoittelun jälkeen, kävimme uimassa ja yhdet epiksetkin rallateltiin hyvällä mielellä. Kävimme myös jalostustarkastuksessa, josta minulle itselleni jäi hieman erikoinen kuva, mutta siitä ei sen enempää. Santun tarkastustulos näytti mittojen osalta seuraavalta: korkeus 35.5cm, rungon pituus 37cm, pään pituus 17.0, pään suhde runkoon 0.5 ja rinnansyvyys 16.0. Pisteitä tuli seuraavalla tavalla: koko 1p, luusto 0p, pää 5p, purenta 0p, etuosa 5p, takaosa 5p, karvanlaatu 0p, väritys 5p, liikkeet 5p, tyyppi 5p ja luonne 0p. Melko komeat 31p. siis vetäistiin ja vertaus ranskanbuldoggiin hymyilyttää edelleen. Heinäkuussa keskustelimme myös herra hörökorvan kanssa muutamaan otteeseen siitä, onko suussaan sopivaa tuoda omistajalleen lintupaistia...

Elokuussa minimustakin pääsi vielä treenailemaan Santun ohella kerran ennen tauolle jääntiä ja mätsäreissäkin käväistiin molempien kanssa. Santulle irtosi helteiseltä reissulta hienosti PUN4-sijoitus, koska sen liikkumisessa oli tuomarin sanoin 'draivia'. Tallikoiran elämääkin Santtu kävi pitkästä aikaa ihmettelemässä ja se hanskasi homman varsin hyvin - alunperinhän Santun pääasiallinen harrastus ja elämäntapa piti olla tallikoira ja se kävi jo seitsemänviikkoisena naperona korissa haistelemassa hevosia.

Syyskuussa tuli täyteen treenitaukoa puolitoista kuukautta ja kävimme fysioterapeutin käsittelyssä ennen treeneihin paluuta. Iloisena yllätyksenä Santtu oli täysin puhdas jumeista, vaikka taukoa aiempiin käynteihin oli useampi kuukausi. Otto sen sijaan ei ollut ja fysioterapeuttimme mukaan jo sen rakenne altistaa sen sille. Santun kanssa kävimme syyskuussa hakemassa hyviä uutisia myös terveystarkastusten merkeissä: silmät olivat täysin puhtaat ilman lisämerkintöjä, sydämen kuuntelutulos oli puhdas ja samoin polvet olivat 0:t. Kaikki keksimäni Santulta on tutkittu ja niiden valossa minulla on terve koira, mikä on huojentavaa.

Lokakuussa Oton tilanne huononi jälleen, kun siltä löydettiin virtsatietulehdus ja paljon virtsakiteitä. Karva ei edelleenkään kasvanut ja koiran tilanne huolestutti. Koira siirrettiin erikoisruokavaliolle ja kontrollitestit varasimme eri eläinlääkäriasemalle. Santun kanssa pörräsimme harrastelemassa kodin ulkopuolellakin, kun korkkasimme avoimen luokan 2-tuloksella ja kävimme kahdissa agilityepiksissä. 

Marraskuussa pääsimme vihdoinkin nauttimaan muutamien hetkien ajan lumesta. Santusta oli hauskaa jahdata lumipalloja, mutta muuten kuukausi ei ollut meille se paras mahdollinen. Tokokokeemme Santun kanssa peruuntui, kun koira putosi agilitytreeneissä puomilta ja oli liikuntakiellossa fysioterapeutin tsekkaukseen asti - kaikki oli kuitenkin onneksi kunnossa, mutta parempi pelata varman päälle aina. Otolla oli kontrollikäynti sairasteluiden vuoksi ja siltä otettiin liuta verikokeita. Tuloksetkin saimme ja oli karua kuulla, että Oton ikäisellä koiralla ei maksa toimi. Juuri tätähän olimme pelänneet perinnöllisten tekijöiden vuoksi. 

Joulukuussa palloilimme Santun kanssa tokokokeessa nollaten edeltävän kokeen kymppiliikkeet ja saaden kympin aiemman kokeen nollatusta liikkeestä. Muuten treenailimme varsin laiskasti ja agilitytreenejäkin jäi useammat väliin. Yhtenä syynä treenien poisjäämiselle oli Oton eläinlääkärikäynti Helsingissä, kun kävimme ultrauttamassa sen maksan. Vaikka varsinaisesti mitään ei selvinnytkään, niin ainakin shuntti saatiin suljettua pois. 

Vuodelle asetetuista tavoitteista Santun näyttelyt eivät toteutuneet, kuten ei Oton luustokuvauskaan. Näillä näkymin Ottoa ei tullakaan kuvaamaan, sillä nukutus on sille suurempi riski kuin koiralle, jonka maksa toimii. Siitäkin huolimatta, että kokisin kuvauttamisen tärkeäksi ja soisin jalostuskoiriltakin kuvattavan yhtä sun toista. Oton harrastusura on loppunut ja se saa liikkua vapaana sen verran kuin haluaa - menemme päivä kerrallaan sen voinnin mukaan. Pakkotahtisen liikunnan eläinlääkärit ovat sulkeneet pois, joten juoksulenkeillekään Otto ei enää pääse ja pitkät metsälenkitkin ovat sille selkeästi liian raskaita, vaikka se omaan tahtiin saakin edetä.  Tämän vuoksi ensi vuoden tavoitteet ovat ainoastaan Santulle asetettuja. Oton sairautta selvitellään lisää tammikuussa, kun siltä otetaan liuta verikokeita. Mikäli niissä näkyy edelleen jotakin, lähdetään maksasta ottamaan koepalaa. 

Tavoitteet 2015, Santtu:

• AVO1
• Uusien liikkeeiden oppiminen: ruutu, kaukojen seisominen, tunnari, hyppynouto, ohjattu nouto, istuminen seuruusta
• Agilitykisojen korkkaus
• Muutamat mätsärit/näyttelyt
• Turkki koko ajan jonkinlaisessa kuosissa, ei karvahirviötä