Aika hyvästeille

Joskus huhtikuun puolella havaitsin Röllillä yleisoireita: siitä tuli väsynyt, se oksenteli ja ripuloi säännöllisen epäsäännöllisesti. Myös sen käytös muuttui arvaamattomaksi ja aggressiiviseksi. Nämä oireet laitoin pennun tulemisen piikkiin. Huhtikuun loppupuolella havaitsin kuitenkin Röllillä myös pari pattia sekä uusia kynsimuutoksia - kynsimuutoksia oli muutenkin ilmaantunut tiheään tahtiin sitten viime kesän, mutta kaikkia oli käyty näyttämässä eläinlääkärissä ja saatu puhtaat paperit. Varasin eläinlääkäriajan varmuuden vuoksi. 

Kun ensimmäisen eläinlääkärin mukaan syytä huoleen ei ollut ja hän määräsi Röllille antibiootit suolistovaivoihin tietämättä, mikä koiraa oikeastaan vaivasi, jätin Röllin omalle eläinlääkärille soittoajan seuraavalle viikolle kysyäkseni toista mielipidettä. Hänen mielestään koira olisi tutkittava tarkemmin, mutta aika meni puhelusta jälleen viikolla eteenpäin. Tuon viikon aikana yksi Röllin toisen jalan varpaista alkoi muistuttamaan viime vuonna amputoitua varvasta ja Röllin imusolmukkeet turposivat kauttaaltaan. Arvasin lohduttoman diagnoosin jo ennen käyntiä: syöpä oli levinnyt. Röllin aika mennä oli koittanut. Rölli sai nukkua ikiuneen samana iltana ja jatkaa seikkailuitaan kivuttomana muiden edeltä menneiden kanssa. 

Koti on tuntunut tyhjältä ilman Rölliä. Kotona ei enää kukaan hakkaa häntäänsä kovaäänisesti lattiaan tai seiniin. Ei ole Rölliä nukkumassa työpöydän alla tai tunkemassa väkisin makuuhuoneeseen nukkumaan jostakin ovenraosta. Ei ole enää meidän jokailtaisia kahdenkeskisiä lenkkejämme. Rölli on kulkenut mukanani lähes koko tähänastisen aikuiselämäni. Olen itsenäistynyt Rölli vierelläni  ja kohdannut monet elämän myrskyt luottaen järkähtämättömään pikkumustaan. Olen surrut ja iloinnut sen kanssa. Nyt meidän on kuitenkin jatkettava matkaa erillämme. Olen kiitollinen näistä yhteisistä vuosista, vaikka mieluusti olisin niitä ottanut enemmänkin. 

Lepää rauhassa rakas pikkumusta

Zaphalayaz Thingamajig

31.1.2015 - 9.5.2023

Tervetuloa, Kelmi

Laumamme kasvoi reilu kaksi viikkoa sitten uudella jäsenellä, kun Kelmi liittyi joukkoomme. Päätöstä uuteen laumanjäseneen tuli kypsyteltyä Röllin varvasamputaatiosta lähtien ja loppuvuodesta laitoin kasvattajalle kyselyä lähivuosien pentuesuunnitelmista. Joulun tienoilla tuli tietoa Röllin siskopuolen astutuksesta ja jäin odottamaan, syntyisikö sieltä meille sopiva pentu. Syntyihän sieltä ja neljän viikon iässä pääsimme katsomaan pentuja. Innolla odotamme, mitä pikkuriisenistä kasvaa. Omissa toiveissani olisi saada Kelmistä kaveri ainakin canicrossiin ja tokoon, mutta tulemme kokeilemaan myös pk-lajeja, jos niiden parista löytyisi harrastuskoriimme jotakin uutta. Toukokuussa alkaakin jo tottis!

Unton luonnetesti

Elokuussa koitti viimein Untonkin hetki luonnetestiin, kun suuntasimme tuttuun tapaan Someron Haukkukalliolle SKSK:n järjestämään luonnetestiin. Mitään sen suurempia yllätyksiä testissä ei tullut, vaan tulos oli ihan Unton näköinen, joka on kotona ns pahnan pohjimmainen - kukapa tosin täällä ei olisi Velmun tassun alla. Unto on kotona hyvin paljon Rölliin tukeutuva ja Unto uskaltaa mennä Röllin perässä paikkoihin, joihin ei yksin menisi. Eniten mielenkiintoa testistä itselleni tuo kuitenkin tuloksen ja koiran vertailu arjessa muihin omiin koiriin, etenkin Velmuun, kun Velmu on myös testattu pari vuotta takaperin. Röllin kanssa kun valitettavasti mahdolliset testivuodet jotenkin onnistuivat valumaan sormien läpi muun elämän vaatiessa veronsa. 

I Toimintakyky

-1 Pieni

II Terävyys

+3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

III Puolustushalu

+1 pieni

IV Taisteluhalu

-2 riittämätön

V Hermorakenne

+1b hermostunein pyrkimyksin

VI Temperamentti 

+2 kohtuullisen vilkas

VII Kovuus

+1 hieman pehmeä

VIII Luoksepäästävyys

+2b luoksepäästävä, hieman pidättäytyväinen

Laukauspelottomuus

++ laukauskokematon

Yhteensä 72p.

Elämää jatkoajalla

Kesäkuun alkupuolella Röllin takajalan kynsi alkoi vaivaamaan. Ensin se lohkesi ja sitten lähti kokonaan. Aluksi hoidin sitä tavallisena kynsivammana, onhan niitä monen koiran kohdalla nähty, ja Rölli tuntui liikkuvan kivuitta jalkansa kanssa. Kynsi ei kuitenkaan alkanut parantumaan, kynnen kohdalle ilmestyi laaja tyhjyyttään ammottava kuoppa ja varvas turposi moninkertaiseksi hetkessä. Siinäkin vaiheessa ajattelin, että jalka nyt vain pääsi tulehtumaan, tarvitsee antibioottikuurin ja menimme sen viikonlopun jälkeen arkena eläinlääkärille. 

Eläinlääkäri katsoi varvasta ja halusi Röllin siltä seisomalta röntgeniin. Röntgenkuva oli karua katseltavaa. Varpaan luu oli kokonaan hajonnut todennäköisesti pahanlaatuisen kasvaimen takia. Vaikka varpaassa oli myös tulehdusta, eläinlääkäri halusi leikata Röllin vielä samana iltana klinikan sulkeuduttua. Rölli jäi klinikalle ja itse lähdin kotiin odottamaan. Tunnit tuntuivat mahdottoman pitkiltä. Rölli kuitenkin kotiutui myöhään illalla ja siitä alkoi hidas, edelleen kesken oleva paranemistaival. Jalka on tikattu kahdesti uudestaan, koska tikit ovat aina auenneet uudelleen. Elämistä tötterön kanssa levossa vain lyhyillä hihnalenkeillä on takana jo viisi ja puoli viikkoa. Toiveikkaana silti odotamme, että jalasta tulisi vielä käyttökelpoinen ja Rölli pääsisi nauttimaan edes loppukesästä.  

Poistettu varvas lähti patologille. Amputaatio heti röntgenkuvien perusteella osoittautui oikeaksi toimintatavaksi. Kyseessä oli kynttä muodostavan epiteelin pahalaatuinen kasvain, subunguaalinen levyepiteelikarsinooma. Ennuste kuitenkin tässä nimenomaisessa levyepiteelikarsinoomassa on hyvä: vuoden kuluttua diagnoosista 95% koirista on elossa ja kahden vuoden kuluttua 74%. Mahdolliset metastaasit tulevat yleisimmin läheisiin imusolmukkeisiin tai keuhkoihin, 13% kasvaimista on metastosoitunut diagnoosihetkellä.

Hyvästä ennusteestaan huolimatta tämä herätti siihen todellisuuteen, että Rölli on jo 7,5-vuotias, eikä se tule tästä enää nuortumaan. Varvasamputaation jälkeiset päivät ovat tuntuneet kaikki saaduilta lisäpäiviltä yhteistä aikaa. Toivottavasti näitä päiviä on tiedossa vielä useampi vuosi, mutta huomisesta ei kukaan tiedä. Sitä ei kukaan osa sanoa, poistettiinko varvas tarpeeksi ajoissa vai ei - voimme vain toivoa, että poistettiin. Sen epävarmuuden kanssa on elettävä, koska vaikka koira kuvattaisiin nenästä hännänpäähän, mahdollisia etäpesäkkeitä ei välttämättä löydettäisi niiden olemassaolosta huolimatta. 

 

 

Ja niin ovat kaikki kolme käppänää jälleen yhdessä

Otto sairastui viime viikon sunnuntaina. Se tuli todella kivuliaaksi, eikä halunnut liikkua tai syödä. Otto nuoli koko ajan mahaansa pakonomaisesti. Se ei ollut vielä ikinä ollut niin kivulias kuin noina päivinä. Kuvittelimme, että Oton virtsakivet olisivat uusiutuneet. Näin asia ei kuitenkaan ollut. Oton kivulle ei löydetty mitään kunnollista selitystä. Sappirakko oli täynnä sakkaa, verikokeissa munuais- ja maksa-arvot huonontuneet entisestään, anemia pysynyt ennallaan ja virtsassa kaikkea sinne kuulumatonta. Koska mitään hoidettavaa ei löydetty, eikä Ottoa perussairauksiensa vuoksi olisi voitu lääkitä kivuttomaksi lisäselvityksiä varten puhumattakaan siitä, että mihinkään nukutusta vaativiin toimenpiteisiin ei olisi voitu lähteä, päädyimme siihen, että kaikkien näiden saatujen lisävuosien jälkeen Oton aika mennä oli koittanut. Kotiin sitä ei niin kivuliaana olisi voinut enää tuoda. 

Lepää rauhassa ja paini Santun kanssa sydämesi kyllyydestä, 

Backout's Luvaton Otto 

29.2.2012 - 21.3.2022