Eilen molemmilla pojilla oli ensimmäiset silmätarkastukset ja sormet ristissä toivoin, että molemmilla olisi terveet silmät. Otolla näin olikin. Santulla sen sijaan todettiin distichiasis lievänä (yksi hento ripsi) perinnöllisistä silmäsairauksista. Periytymättömistä sillä oli jonkun kalvon joku rappeutuma/vettymä hyvin lievänä, jonka vuoksi erityisesti sen silmiä on syytä tarkastaa parin vuoden välein, jotta nähdään, säilyykö se ennallaan vai lähteekö pahenemaan. Ell. selitti kyllä tuon sairauden, mutta mitään ei oikein jäänyt mieleen ja koska minulla ei ole muistissa nimeäkään, en voi netistä tutkia asiaa. Kyllä harmittaa, vaikka eiväthän nuo ainakaan toistaiseksi vaikutakaan koiran elämään mitenkään.
Alla muutama kuva eiliseltä "hieman" lumiselta metsälenkiltä, kun parhaimmillaan koirat pomppivat lumessa niin, että vain pää näkyi. Onhan sitä lunta tässä muutaman päivän sisään sadellutkin ihan kiitettävästi lisää, eikä loppua näy.
Alla muutama kuva eiliseltä "hieman" lumiselta metsälenkiltä, kun parhaimmillaan koirat pomppivat lumessa niin, että vain pää näkyi. Onhan sitä lunta tässä muutaman päivän sisään sadellutkin ihan kiitettävästi lisää, eikä loppua näy.
No, onneksi ei mitään koiraa vaivaavaa kuitenkaan! Ja noilla lumipainoilla luulis pojille kasvavan muhkeat lihakset ennen kevään tuloa ;)
VastaaPoistaNiin totta, olisihan noissa jotain pahempaakin voinut olla, vaan eipä se paljon lohduta, kun täysin terveet silmät tietenkin olivat toiveena. Varsinkin, kun ajattelen aina kaikesta pahinta vaihtoehtoa ja tällä hetkellä kuvitelmissani minulla on huomenna sokea koira, vaikkei tuo tuosta välttämättä edes etene mihinkään. Ja toivotaan muhkeita lihaksia, josko Santtukaan ei olisi niin rimpula ja miehistyisi vähän lisää... :D
Poista