Toukokuun loppupuolella pakkasimme koirat autoon ja ajelimme vanhan asuinpaikkamme lähistölle. Osasimmekin valita aika kivan illan, kun muita kulkijoita ei näkynyt sinä aikana, jonka me vietimme vesimontulla ja sen ympäristössä. Ja Röllistä oli niin huisin hauskaa päästä uimaan! Täällä nykyisessä asuinpaikassamme kun ei valitettavasti ole ihan vieressä mitään vastaavaa, niin kesäisin ei riiseni enää pääse harva se päivä uimaan, vaan uiminen on harvinaisempaa herkkua. Siinä, missä Rölli voisi lillua loputtomiin vedessä, niin Velmu kyllä pitää mieluiten tassunsa kuivalla maankamaralla ja keskittyy vaanimaan vedestä nousevaa Rölliä.
P.S. Otsikon sanat eivät jääne arvoitukseksi, kun katsoo erään snautserieläimen ilmeitä ja olemusta - kyllä tuo lapsen, jos toisenkin karkottaa tiehensä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti