Elämää jatkoajalla

Kesäkuun alkupuolella Röllin takajalan kynsi alkoi vaivaamaan. Ensin se lohkesi ja sitten lähti kokonaan. Aluksi hoidin sitä tavallisena kynsivammana, onhan niitä monen koiran kohdalla nähty, ja Rölli tuntui liikkuvan kivuitta jalkansa kanssa. Kynsi ei kuitenkaan alkanut parantumaan, kynnen kohdalle ilmestyi laaja tyhjyyttään ammottava kuoppa ja varvas turposi moninkertaiseksi hetkessä. Siinäkin vaiheessa ajattelin, että jalka nyt vain pääsi tulehtumaan, tarvitsee antibioottikuurin ja menimme sen viikonlopun jälkeen arkena eläinlääkärille. 

Eläinlääkäri katsoi varvasta ja halusi Röllin siltä seisomalta röntgeniin. Röntgenkuva oli karua katseltavaa. Varpaan luu oli kokonaan hajonnut todennäköisesti pahanlaatuisen kasvaimen takia. Vaikka varpaassa oli myös tulehdusta, eläinlääkäri halusi leikata Röllin vielä samana iltana klinikan sulkeuduttua. Rölli jäi klinikalle ja itse lähdin kotiin odottamaan. Tunnit tuntuivat mahdottoman pitkiltä. Rölli kuitenkin kotiutui myöhään illalla ja siitä alkoi hidas, edelleen kesken oleva paranemistaival. Jalka on tikattu kahdesti uudestaan, koska tikit ovat aina auenneet uudelleen. Elämistä tötterön kanssa levossa vain lyhyillä hihnalenkeillä on takana jo viisi ja puoli viikkoa. Toiveikkaana silti odotamme, että jalasta tulisi vielä käyttökelpoinen ja Rölli pääsisi nauttimaan edes loppukesästä.  

Poistettu varvas lähti patologille. Amputaatio heti röntgenkuvien perusteella osoittautui oikeaksi toimintatavaksi. Kyseessä oli kynttä muodostavan epiteelin pahalaatuinen kasvain, subunguaalinen levyepiteelikarsinooma. Ennuste kuitenkin tässä nimenomaisessa levyepiteelikarsinoomassa on hyvä: vuoden kuluttua diagnoosista 95% koirista on elossa ja kahden vuoden kuluttua 74%. Mahdolliset metastaasit tulevat yleisimmin läheisiin imusolmukkeisiin tai keuhkoihin, 13% kasvaimista on metastosoitunut diagnoosihetkellä.

Hyvästä ennusteestaan huolimatta tämä herätti siihen todellisuuteen, että Rölli on jo 7,5-vuotias, eikä se tule tästä enää nuortumaan. Varvasamputaation jälkeiset päivät ovat tuntuneet kaikki saaduilta lisäpäiviltä yhteistä aikaa. Toivottavasti näitä päiviä on tiedossa vielä useampi vuosi, mutta huomisesta ei kukaan tiedä. Sitä ei kukaan osa sanoa, poistettiinko varvas tarpeeksi ajoissa vai ei - voimme vain toivoa, että poistettiin. Sen epävarmuuden kanssa on elettävä, koska vaikka koira kuvattaisiin nenästä hännänpäähän, mahdollisia etäpesäkkeitä ei välttämättä löydettäisi niiden olemassaolosta huolimatta. 

 

 

Ja niin ovat kaikki kolme käppänää jälleen yhdessä

Otto sairastui viime viikon sunnuntaina. Se tuli todella kivuliaaksi, eikä halunnut liikkua tai syödä. Otto nuoli koko ajan mahaansa pakonomaisesti. Se ei ollut vielä ikinä ollut niin kivulias kuin noina päivinä. Kuvittelimme, että Oton virtsakivet olisivat uusiutuneet. Näin asia ei kuitenkaan ollut. Oton kivulle ei löydetty mitään kunnollista selitystä. Sappirakko oli täynnä sakkaa, verikokeissa munuais- ja maksa-arvot huonontuneet entisestään, anemia pysynyt ennallaan ja virtsassa kaikkea sinne kuulumatonta. Koska mitään hoidettavaa ei löydetty, eikä Ottoa perussairauksiensa vuoksi olisi voitu lääkitä kivuttomaksi lisäselvityksiä varten puhumattakaan siitä, että mihinkään nukutusta vaativiin toimenpiteisiin ei olisi voitu lähteä, päädyimme siihen, että kaikkien näiden saatujen lisävuosien jälkeen Oton aika mennä oli koittanut. Kotiin sitä ei niin kivuliaana olisi voinut enää tuoda. 

Lepää rauhassa ja paini Santun kanssa sydämesi kyllyydestä, 

Backout's Luvaton Otto 

29.2.2012 - 21.3.2022

Velmun luonnetesti

Eilen koitti pitkään odotettu päivä, kun kävimme Velmun kanssa luonnetestissä Someron Haukkukalliolla. Olimme alunperin menossa keväällä jo luonnetestiin, mutta testi siirtyi koronan takia tänne loppukesään. Testissä ei varsinaisesti tullut mitään sen suurempia yllätyksiä esiin, mutta Velmu oli ehkä aavistuksen verran pidättyväisempi kaveri vieraiden ihmisten suhteen kuin olin odottanut sen olevan. 

I Toimintakyky
+1b Kohtuullisen pieni
-Temperamentti ja pidättyväisyys vaikuttavat pimeässä huoneessa. Kun saa liikkeelle, liikkuu ja löytää hyvin. Rohkeampi omistajan kanssa kuin ilman.

II Terävyys
+3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
- Ei ollenkaan ilman omistajaa niin ärtsy kuin puolustuksessa. Sanoo kyllä ihan reippaasti. Ei tule omatoimisesti luokse hyökkäyksen jälkeen, mutta pystyy koskemaan ja sallii kosketuksen väistämättä.

III Puolustushalu
+2 Suuri, hillitty
- Puolustushalu menee pidättyväisyyden edelle. Ei väistä edestä pois. Normaalia enemmän puolustushalua.

IV Taisteluhalu
+2b Kohtuullisen pieni
- Ilmaisee selkeästi, ettei halua olla tuomareiden kanssa tekemisissä, joten siksi omistaja leikittää. Leikkii ihan kivasti. Käyttää taisteluhalua myös puolustushyökkäyksessä.

V Hermorakenne
+1b Hermostunein pyrkimyksin
- Kokonaisuutena olemus ei sinänsä hirveästi muutu testin aikana. Kerää kuitenkin kuormaa testin aikana.

VI Temperamentti
+1 Erittäin vilkas
- Vilkkaus näkyy ylimitoitettuna väistönä kelkassa, asioiden bongailuna ja oman toiminnan keksimisenä väliin. Erittäin vilkas, mutta tässä enemmän vilkkaan kuin häiritsevän vilkkaan puolella. 

VII Kovuus
+1 Hieman pehmeä
- Löytyy kuitenkin myös kovuutta, joka näkyy esimerkiksi puolustuksessa.

VIII Luoksepäästävyys 
-1a Selvästi pidättyväinen, ei yritä purra
- Jos saisi päättää, ei olisi vieraan ihmisen kanssa. Ei missään nimessä nauti siitä. Sallii kosketuksen, mutta ahdisteluun ei varmaan suostuisi.

Laukaisuvarmuus 
+++ Laukausvarma

Yhteensä 83p.

Koko luonnetesti on katsottavissa täältä.

Kilo kuulumisia

Vastaanotin toiveen blogimme elvyttämisestä. Huh, mistähän sitä edes aloittaisi? Aloitetaan vaikka siitä, että Rölli on kolmevuotias ja kastroitu. Kaikki alkoi  puolitoista vuotta sitten. Röllin kiveksiin ilmestyi kummallinen patti.  Lähetin kuvat ennalta eläinlääkäriin - mahdollinen kasvain. Kävimme eläinlääkärissä. Tuomiona onneksi vain ihon rikkoutuminen ja hoitona voidetta. Pian tämän parantumisen jälkeen ilmestyi kuitenkin kaksi uutta pattia ja sama hoito alusta. Tämä kierre jatkui, mutta kerta kerralta rikkonaisen ihon alue suureni. Lopulta pahkuroita oli jo ihan kauttaaltaan. Koira söi antibiootteja tulehduksen takia - tervetuloa resistentit bakteerikannat.

Yli vuoden ajan koira kärsi rikkonaisista kiveksistä ja minä riekaleisista hermoista. Asiaa ei  helpottanut suursnautsereilla ilmenevät syövät ollenkaan - koska Rölli nyt vain todennäköisemmin saisi jonkin syövän kuin perheen kääpiösnautserit. Niinpä kypsyteltyäni päätöstä pari viikkoa otin puhelimen käteeni ja soitin eläinlääkäriin varatakseni ajan kastraatioon.

Itse kastraatio meni hyvin. Röllin parantuminen oli kuitenkin vähän hidasta ja hankalaa, minkä vuoksi siitä en silloin kirjoittanutkaan. Rölli kastroitiin siten, että sille jätettiin kivespussit ja sinne kerääntyi todella paljon nestettä. Tilanne vain paheni ja jouduimme käymään myös päivystävällä eläinlääkärillä saaden täyden liikuntakiellon (ei edes kävelytystä). Turvotus oli vielä jälkitarkastuksessakin kahden viikon kuluttua leikkauksesta sellaista, että eläinlääkäri poisti neulalla kivespusseista nestettä ja yksi mahdollisista vaihtoehdoista oli, että Rölli joutuisi uudestaan leikkuriin. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan Rölli lähti vihdoinkin parantumaan nopeampaan tahtiin. Itse potilaana Rölli oli kyllä liiankin reipas oman itsensä: Röllistä oli vain hauskaa käyttää kauluria lumilapiona. Kauluri olikin lopputoipilasajasta kauttaaltaan teipillä paikattu.

Suurempia muutoksia kastraation johdosta ei vielä ole näkynyt onneksi, vaan Rölli on ollut oma iloinen itsensä. Se ei tosin enää istu kummallisesti, kuten se teki ennen kastraatiota eli selkeästi tilanne on vaivannut sitä silloinkin. En voi sanoa, että Rölli olisi liiemmin rauhoittunutkaan, vaan kyllä se toheltaa ihan entiseen malliin.

Myös laumakokoonpanomme on muuttunut, kun perheeseemme muutti sijoitukseen pieni yksisarvispoika Unto keskiviikkona. Unton koko nimi on Unicorns Are Real ja tämä on helppo ymmärtää, kun tarkastelee pennun sukutaulua: hän on mustista vanhemmista ja hänen sisaruksensa ovat mustia. Unton vanhempien taustalla toki on väriristeytyksiä (sillä eihän tämä muuten olisi mahdollista), mutta hän on silti pieni valkoinen ihmeemme. ♥

Unto on näinä parina ensimmäisenä päivänä ollut valtavan reipas ja muut koiramme ovat suhtautuneet häneen ihan hyvin. Rölli on kyllä ollut hieman epäluuloinen, eikä oikein ole pitänyt toisen pusutteluista, mutta on siitä huolimatta nätisti ryöminyt pennun tasolle haistelemaan. Velmukin on uskonut, ettei saa vahtia lelujaan ja antanut Unton leikkiä rauhassa. Ulkona Vee koittaa leikittää Untamoa, mutta on vielä vähän turjan raju pennun makuun juostessaan täyttä häkää kohden. Eiköhän kuitenkin pian mene niin, että Unto on aikuisten koiriemme kauhu!

Odotetusta totta

Kahden vuoden pohdinnan verran vei aikaa tilata tämä taulu, vaikka olin tiennyt Santun poismenosta lähtien, että tästä kuvasta haluaisin teetättää taulun olohuoneemme seinää koristamaan. Materiaalivaihtoehtoja oli ihan hirveä kasa ja oli vaikeaa pohtia niiden välillä, minkä tilaisin. Ajattelin, että panostaisin tähän kunnolla tilaamalla alumiinin+lasin yhdistelmän, mutta siitä olisi luultavasti tullut liian painava kyseiselle seinälle, joten päädyin tilaamaan sen vuoksi pelkän alumiiniversion. Kaunis se on silti! Olkoon tämä aikainen valmistujaislahja minulle itselleni.