Velmun päivä turistina

Jokunen viikko meidän vierailustamme Uudessakaupungissa on jo ehtinyt vierähtämään, mutta nyt vihdoinkin saan jopa kuvia tänne bloginkin puolelle törkättyä. Oli aika raskas setti taas ajella molempiin suuntiin samana päivänä, vaikka matkalla tulikin bongailtua kaikkea ihmeellistä, kuten söpö pikkukettu pellon reunassa ja kaunis auringonlasku. Ei paljoa auttaneet enää kotiin päin mennessä loppuajasta podcastit tai tankatut kofeiinit. :D Mukava reissu kuitenkin taas ja kevät oli huomattavasti pidemmällä kuin meillä oli silloin kolme viikkoa takaperin!

Kääpiöt tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, mutta Velmu ja Rina eivät oikein voineet leikkiä keskenään tai tuli kärhämää. Kävimme käppäilemässä kaupungilla kivassa tuulimyllypuistossa (jostain syystä kuitenkaan yhdestäkään tuulimyllystä ei ole kuvaa) ja merenrannalla luontopolulla. Tuo luontopolku ei kyllä osoittautunut kauheaksi menestykseksi aurinkoisena kevätpäivänä, sillä olin edellisenä päivänä miltei astunut kotimetsissä kyyn päälle ja kyyt kummittelivat mielessä koko ajan tallustellessamme poluilla. :D

Palakoskella

Kävimme tänään koko poppoon kanssa tsekkaamassa meille entuudestaan vieraan paikan, Palakosken virkistysalueen. Oli kyllä hieno paikka! Todella upeaa kalliota, ihana koski ja kaunis kevätaurinko. Kaiken kruunasi se, että saimme olla ihan rauhassa - missään ei näkynyt yhtään ketään muuta. Tänne varmasti lähdemme joskus toistekin, sillä vaikutti siltä, että merkityn polun lisäksi pääsee muuallekin seikkailemaan. 

Pikkuharmaa

Ei ole pikkumustaa, kun on ainoastaan pikkuharmaa ja suurimusta. Pikkuharmaa on viime aikoina joutunut kameran eteen vähän aiempaa useammin ja syy piilee uudessa objektiivissa: vihdoinkin parin vuoden mietinnän jälkeen ostin itselleni lyhyemmän polttovälin lasin. Kameralaukussani majailee nykyisin 70-200mm ja 85mm lisäksi siis 24mm f1.4, joka on kyllä todettu juuri sellaiseksi lasiksi, jota olen kaivannut kameralaukkuni sisältöä täydentämään. Seuraavaksi sitten varmaan päivityslistalle joutuu runko, sillä nykyisen suljin on räpsähtänyt jo miltei 85 000 kertaa, joten voi olla, ettei sen elämänkaari enää pitkään jatku. Tämän harrastuksen hinnoilla kyllä miettii, että olisi kannattanut ehkä kuluttaa nämäkin vuodet ihmisten kuvaamiseen ja tehdä kesäisin tiliä häitä kuvaamalla. :D 

Mutta eipä meidän elämäämme tosiaan hirveästi mitään kuulu. Töitä ja koulua ja koiria sen mukaan, miten ehtii. Olemme viihtyneet erinomaisesti uudessa asuinpaikassamme ja on ihanaa, kun kotiovelta pääsee suoraan metsään. Velmu on jatkanut agilityharrastusta ja piru vie, siitä tulee nopea (kunhan löydän jostain riittävästi aikaa sen kouluttamiseen useammin kuin kerran viikossa ohjatuissa). Röllin kanssakin olisi kiva harrastaa jotakin, mutta työaikojeni vaihdellessa hyvin laajasti, on vaikeaa sitoutua mihinkään "ole täällä tiettynä päivänä ja kellonaikana viikossa"-harrastukseen, kun välillä on joutunut skippaamaan Velmunkin treenit. Mutta tässä kevään aikana aikomuksenamme olisi alkaa käymään säännöllisemmin tuolla muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla hallilla, jolloin Röllikin pääsisi treenaamaan. Ja toki koittava kesä avaa paljon mahdollisuuksia treenata ulkonakin. Tällä hetkellä joka paikassa on ainakin niin liukasta, että meinaan lentää nurin nastakengilläkin. :D 

Ja yhtäkkiä oli talvi

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Syksy on vaihtunut talveksi aikapäivää sitten ja blogi on vain jäänyt kirjoituksia vaille. On ollut varsin toimintarikas syksy muun elämän suhteen. Työ+koulu+koirat-yhdistelmä vie aika tehokkaasti kaiken ajan ja puolison kanssa vietetty aikakin on useimmiten ollut sitä, että pari kertaa viikossa olemme ehtineet katsomaan Salkkarit yhdessä. Koska hommaa ei ole ollut juuri muuten tarpeeksi, menimme vielä muuttamaan viime viikonloppuna. :D Oma joulufiilis on jäänyt tänä vuonna vähän kadoksiin, kun ei vain ole ollut aikaa mihinkään. Eiköhän tämä kuitenkin tästä ajan myötä helpota! 

Marraskuun alussa kävimme koko pikkupoppoon kanssa sappihappotesteissä ja Velmu kävi lisäksi jalostustarkastuksessa. Velmun molemmat sappihappiarvot olivat selkeästi viitearvoissa eli sen maksan tilanteesta ei tarvitse kantaa huolta. Otonkin tulokset olivat tilanteeseen nähden hyvät: ennen ruokailua arvo oli viitearvoissa, ruokailun jälkeinen arvo yli viitearvojen. Erikoisruokavalionsa kanssa se siis elänee ihan hyvää elämää, kun sen ei pitäisi rasittaa maksaa niin paljoa ja aiempi tilanne oli se, että molemmat arvot olivat huomattavan koholla. Topilla valitettavasti lienee lisätutkimuksien paikka, koska sillä oli molemmat arvot yli viiterajojen.

Velmun jalostustarkastustulos näytti seuraavalta:

Koko lähes ihanne, 1p. 

korkeus: 35,5cm

pituus: 36cm

rinnansyvyys: 16cm

pään pituus: 16,5cm

Luusto erinomainen, 0p.

Pää virheetön, 0p.

Purenta virheetön, 0p.

Etuosa 1 tai 2 pientä virhettä, 1p. 

hieman pysty lapa

hieman lyhyt rintakehä

Takaosa isompi virhe tai useampia pieniä, 5p.

pysty lantio

pysty hännänkiinnitys

häntä kääntyy saparoksi

Karvanlaatu virheetön, 0p.

Erinomainen karvapeite (lisähuomautuksena)

Väritys isompi virhe tai useampia pieniä, 5p.

puutteellinen maski

Liikkeet isompi virhe tai useampia pieniä, 5p.

kääntää hieman polvia ulos

sivuaskel lyhyt

takaraajat jäävät rungon alle

Tyyppi hyvä, 1p.

Luonne, terveys, kivekset

0p, kivekset normaalit