Keskiviikkona olimme Santun kanssa treeneissä ensimmäistä kertaa fysioterapiakäynnin jälkeen. Tiedä sitten, että mikä oli tässä ajassa ehtinyt muuttumaan, mutta treeneissä oli jälleen täysin eri koira. Santtu eteni hyvin, ohjautui sinne, minne ohjasinkin ja suoritti innokkaasti kaiken. Radan teimme Santun kanssa kerran, eikä sitä ollut tarvetta lähteä veivaamaan sen enempää. Eihän pieni rintarangan jumi voi tällaista aiheuttaa?
Keskiviikkona aloimme myös harjoittelemaan puolikkaita keppejä ensimmäistä kertaa ohjurien kanssa. Suorittamallamme radalla olisi ollut kepit, mutta jouduimme jättämään ne väliin, koska Santtu ei vielä osaa. Santtuhan on harjoitellut keppejä aiemmin verkkojen kanssa ja välillä väleistä on ollut poistettunakin muutama verkko. Minusta olikin jännä huomata, ettei Santulla ole vieläkään mitään hajua keppien ideasta. Koko ajan on painotettu sitä, että koira oppisi itsenäiset kepit, mutta tämä ensimmäinen harjoituskerta ohjureilla meni kyllä siten, että jouduin ohjaamaan koiraa molemmilla käsillä, koska muuten se olisi hypännyt ohjureiden yli. Jotenkin sitä olisi luullut, että kyllä tähän mennessä jokin haju asiasta on jo syntynyt, mutta ei ilmeisesti. Läksyksi saimmekin keppien harjoittelua ohjureilla - näin yllättäen.
Kaikki kuvat ovat viime tiistailta, kun teimme kahden ja puolen tunnin metsäreissun ihanilla metsäteillä. Kävimme tsekkaamassa muutaman uuden paikankin, vaikka kulkeminen olikin melko raskasta, koska lämpötila oli plussan puolella. Retken huvittavin kohta olikin se, kun Santtu kieltäytyi tulemasta kanssamme ylös kalliolle ja jäi alas seisomaan. Pahoittelen taas seuraavaa kuvaoksennusta.
 |
| "Kiivetkää keskenänne" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti