Tässä tulee hirmuinen Rölli, on mulla metsässä tölli. Ja siellä mä asustelen, ja sieltä mä hiippailen.

Kuin kuuta nousevaa odotan pääsiäistä. En sen vuoksi, että se olisi itselleni erityisen tärkeä ajankohta, vaan sen takia, että silloin on aikaa. Pentu ei tullut helpoimpaan mahdolliseen ajankohtaan, sillä koulun vuoksi päiväni ovat aamusta alkuyölle lukemista täynnä. Vaan eiköhän tästäkin ajanjaksosta jotenkin selvitä ja rämmitä läpi, kun tiedossa on, että kohta helpottaa. Pidemmät lenkit Santun kanssa onkin kuluneella viikolla heitetty lähinnä juosten niihin käytetyn ajan minimoimiseksi. Santtu ei ihan hirveästi ole näitä arvostanut, sillä juoksen sen raville aavistuksen liian reipasta tahtia ja laukalle aivan liian hidasta. Niinpä pikkukoira eilenkin kipitteli koko kolmetoista kilometriä pitkän lenkin pari metriä omistajan takana. Vuoden päästä minulla toivottavasti onkin koira, joka hiljalleen pääsee aloittelemaan aavistuksen varteenotettavamman lenkkikaverin uraa. 

Mitä tähän mahdolliseen tulevaisuuden lenkkikaveriin tulee, niin minusta tuntuu jo nyt siltä, että Röllistä saattaa hyvinkin kasvaa sellainen snautseri, joka toiveissani on. Pentu on niin hurjan reipas, eikä sen maailmaa juuri ole erilaiset asiat hetkauttaneet. Eilen kävimme ensimmäisen kerran eläinkaupassa ja sielläkin Rölli vain viipotti menemään häntä pystyssä turhia arastelematta. Kova hinku on mukaan poikienkin leikkeihin ja muutamia kertoja pikkukaveri on huolittukin niihin jo mukaan. Otto edelleen tosin käyttää sisällä minun sänkyäni turvapaikkanaan, mutta sekin intoutui tänään aamulla vähän leikkimään Röllin kanssa ulkona.