Blogi Velmu Rölli Unto Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Ensilumi

22.11.2015

Ensilumi satoi tännekin kolkkaan ja siitä on nyt nautittu parin päivän ajan - ilman porukan pätevää Hörökorvaa. Sitä suunnannäyttäjää, joka toi tasapainoa tähän hönöttäjien poppooseen. Eipä meille oikeastaan mitään kuulu. Lenkkiä, vähän ongelmia ja pieniä pettymyksiä. Rölli pääsi liinakuurille, kun korvat ovat kadonneet tässä viimeisen viikon aikana jonnekin. Toivottavasti tällä linjalla ei kovin kauaa tarvitsisi jatkaa, mutta tarvittava aika sillä tietenkin jatketaan. Pieniä pettymyksiäkin tuli jälleen siinä mielessä koettua, että olin löytänyt jo näin pian "ehkä"-pentueen, jos joku pennuista olisi tuntunut oikealta, mutta pentueeseen ei valitettavasti syntynyt yhtään urosta, joten se jäi unholaan. Vaikka tiedossa oli, että näin voi ihan hyvin käydä, niin tuntuihan se kuitenkin pettymykseltä, kun oli jo päättänyt menevänsä katsomaan pentuja.

Elämä kuitenkin rullaa aika hyvin arjen ympärillä. Liikaa ei ehdi jäädä miettimään, ja välillä koirien lenkitkin saa tarkkaan sumplia, jotta ehtii kaiken tekemään. Silti on huonompiakin päiviä, kun ei vaan jaksa keskittyä mihinkään muuhun kuin Santtuun. Yleensä hirvittävä kaipaus iskee iltaisin, kun päivän askareet on hoidettu, eikä päivän ohjelmassa ole enää muuta kuin yhdet yöunet (joista tosin kuluneellakaan viikolla en tainnut yhtiäkään nukkua kunnolla, koska nukahtaminen vei niin tajuttomasti aikaa). Taikakin  on täällä vielä hoidossa, mutta se ei oikein piittaa lumesta ja muutenkin nyhvää yleensä sen verran lähellä minua, että kuviin se ei vahingossakaan eksy. Hyvin tuo on kuitenkin lenkeillä pysynyt matkassa mukana ja kuntokin on kasvanut reipasta tahtia, joten eiköhän tässä olla oikeaan suuntaan menossa.

3 kommenttia:

  1. Aivan ihana kuva Otosta, jossa se katsoo vetoavasti suoraan silmiin (tai siis kameran linssiin). Minusta näyttää, että se haluaisi sanoa, että sure vaan, kyllä minä lohdutan.

    Tavallaan harmi, ettei tullut poikia juuri siihen pentueeseen. Toisaalta voi olla hyväkin, että suret ensin kunnolla Santun, niin jaksat sitten täysillä uuden pennun kanssa.

    Santtu jää ihan varmasti sinun sydämeesi asumaan, vaikka vähitellen päästäisitkin elämääsi iloa siitä, mikä on juuri nyt. Silti se haikeus voi tulla pintaan vuosienkin päästä, mutta sen kanssa pystyy elämään, koska silloin mieleen tulevat myös kaikki ihanat muistot yhdessä koetuista hetkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)

      Minä taas luulen, että uusi pentu auttaisi. Santtu oli aikanaan pentu, kun elämäni tärkein asia ja kiinnekohtani kuoli, ja vaikka alku oli vaikeaa ja ehkä hieman epäreiluakin Santulle, kun jaksamiseni oli niin heikkoa, otti se Rampen paikan tärkeimpänä minun elämässäni. Sini tuskin tätä samaa olisi tehnyt, kuten en nyt usko Röllinkään tekevän. Rampea Santtu ei korvannut, mutta siitä tuli ihan yhtä tärkeä ja sen menettäminen ottaa ihan yhtä koville kuin Rampenkin aikanaan. Uskon, että seuraava koira voi hyvinkin lunastaa tämän minun elämäni tärkeimmän paikan, nyt kun se on jälleen vapaana otettavaksi ja sitä kautta auttaa toipumaan tästä hirveästä tuskasta.

      Poista
    2. Ilman muuta tiedät itse parhaiten. Toivottavasti sopiva koiralapsi löytyy pian!

      Poista