Pienellä riittää niiin hurjasti energiaa, ettei tosikaan! Nopeakin Velmu on ja kovin koittaa aina pysyä isoveljensä vauhdissa mukana, vaikka ei siinä ihan onnistukaan. Kaikki oikeastaan on Velmun kanssa paremmin kuin hyvin - se on ollut jo pitkään täysin sisäsiisti, ruoka maistuu hyvin, eikä sen maha vaikuta erityisen herkältä. Jonkinlainen mörköikäkin on tainnut mennä ohitse, kun esimerkiksi imuri tai muut kovaa ääntä pitävät laitteet eivät hetkauta. Turkkia pitäisi kyllä taas trimmailla parin viikon tauon jälkeen, jotta sitä kehtaisi lähteä ehkä jonnekin ihmisten ilmoille. Toiveissani olisi tällä kertaa nyppiä jalkakarvojakin, kun aiemmin en ole vielä tohtinut, vaikka ne ainakin osittain ovatkin vaikuttaneet hyvin irtoavilta. Saas nähdä, miten niiden kanssa mahtaa käydä!
Nämä kuvat ovat maaliskuun ihan loppupuolelta ja osa nyt huhtikuulta, kun Otto ja Topi olivat meillä hoidossa. En ymmärrä, mikä koiria nyt oikein vetää kaikkien mahdollisten vesien puoleen! Topikin siis vahingossa onnistui molskahtamaan veden varaan ollessaan meillä hoidossa, kun ilmeisesti liukastui jäältä/jää petti alta ja Rölli kävi jo koittamassa uimista sorsan perässä minun karjuessa sitä rannalta takaisin... Ei paljoa näyttänyt kylmyys riiseniä hetkauttavan, vaikka aivan liian kylmäähän vesi vielä uimiseen on. Semmoisia sattumuksia siis tänne suunnille on osunut - ainoa, joka ei vielä talviturkkiaan ole kastanut, on Otto, vaikka kahdella se onkin käynyt täysin vahingossa.
Eikä miten hienoja kuvia, vau! Varsinkin nuo ekat missä rapa lentää on hauskoja! :D
VastaaPoista