Hieman hiljaista on ollut blogin puolella viime aikoina, vaikka periaatteessa viimeiset rutistukset tälle keväälle jäivät taakse kaksi viikkoa sitten (käytännössä kyllä eivät, koska edessä on vuosi pelkkää lukemista ilman mitään taukoja kyseisestä aktiviteetista). Alkukesä vaan on mennyt ihan yhtäkkiä ohi! Kokeesta pääsin kyseisenä perjantaina (3.6.) kello 19 ja kello 20 olimme jo snautsereiden kanssa autossa kohti Pohjanmaata... Nukkumassa olimme kolmen aikaan yöllä. Alunperin olimme ajatelleet lähtevämme jo lauantaina takaisin, mutta ei kyllä napannut yhtään, joten suuntasimme kotiin "vasta" sunnuntaina. Pakko oli tänne jo näinkin pian palata, kun toisen piti olla maanantaina töissä ja minun tiistaina.
Eivätkä ne hulinat siihen jääneet - keskiviikkona lähdin heti töiden jälkeen risteilylle ja palasin perjantaina päivällä. Koirat olivat olleet kuulemma tuhmia ja kotiinpalustani oltiin oikein iloisia. Rölli oli mitä ilmeisemmin rähissyt (?!) han kaikelle liikkuvalle ja Velmu haukkunut. Öisin oli pidetty jotain ulvomiskonsertteja ja syöty vähän lelukoria ja peliohjaimia. Eiväthän minun pienet muruseni mitään kauhukakaroita voi olla. Vaan kyllä kyseisen hoitoajankohdan jälkeen yritti Rölli vielä minunkin kanssani, jos saisi hulinoida hihnassa miten haluaa, vaikka se ei koskaan aiemmin ole käyttäytynyt siten. Onneksi pikkumusta kuitenkin on palautunut takaisin kaidalle polulle. En ehkä sittenkään ole ihan täysin metsään mennyt sen kanssa, asiat voisivat olla pahemminkin. Onneksi Rölli ei ole ensimmäinen koirani, eikä Santunkaan kanssa ihan helpolla päässyt. Tilanne voisi olla eri, jos ensimmäinen koira olisi ollut täysin tohveli. Tuossa on ihan riittävästi haastetta nykyiselläänkin.
Muuten alkukesään on sisältynyt sukulointia, sitä lukemista ja töitä. Siinähän kaksi viikkoa on kulunut yhdessä hujauksessa! Vähän olemme kyllä tokoilleet Röön kanssa ja aloitelleet vetojuoksua. Olen aiemminkin myöntänyt ainakin itselleni, että Santun poismeno vei minulta totaalisesti kiinnostuksen koirien kanssa touhuamiseen. En kuitenkaan ole ottanut siitä sen suurempia paineita, kun molempien perustarpeista kuitenkin huolehditaan. Teemme sen verran kuin hyvältä tuntuu. Aikaa meillä onneksi on. Kaipaan edelleen Santtua niin paljon. Jouduin käyttämään Ottoa fyssarilla viime perjantaina ja minut ihan yllätti, miten reagoin paikassa, joka oli niin vahvasti minun ja Santun paikka. Onneksi olimme ajoissa paikalla, koska itkusta ei meinannut tulla loppua autossa.
Tässä alla kuitenkin sekalaisia puhelinkuvia huhti-kesäkuulta.
1-7. Lenkkimaisemia ja hoitolaisia huhtikuun alkupuolelta - oli kyllä todella upeita aamuja ja iltoja!
1. Jos yhteen kuvaan voisi tiivistää käppänän ja riisenin erot... - 2. Mitä iso edellä, sitä pieni perässä. ♥ - 3. Sulassa sovussa neljä syöjää - 4. Rölli ja Röllin sopivat kepit... :D Ja kyllä, se roudasi tuota kepikkoa pitkin metsäautotietä niin, että muut saivat hyppiä tieltä pois.
1. ...pikkuriiseni putosi kalliolta veteen, eikä paniikissa suostunut irrottamaan etutassujaan kallion seinämästä. Meni tosiaan varmaan 10min ennen kuin sen sai vedestä pois, vaikka ranta olisi ollut aivan vieressä, jos se ei olisi kauhuissaan tarrannut kallioon. Illat ja vesi olivat vielä sen verran viileää, että kiireesti marssittiin kohti autoa ja kotia ja riiseni kiedottiin vilttiin. - 2. Kääpiöt lenkkeilemässä. - 3. Neljän koiran eli kuudentoista jalan kanssa kyllä riittää vipinää ja sitä välillä havahtuu ihan miettimään, että ai niin, missähän mahtaakaan olla yksi... - 4. Kun meille tulee kylään, on vaarana jalkojen ja koiran kutistuminen puoleen entisestään. :D
1. Ystävykset ♥ - 2. Tuima pikkusnautseri trimmattavana - 3. "Missä mun ruoka viipyy?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti