Joko saa avata?

Kuvilla oli olevinaan jokin tarinakin takanaan. Tässä tarinassa joku lurjus oli viekkaudella käynyt varastamassa oman joulusukkansa takan päältä malttamattomana. Kiinni jäätyään kyseinen lurjus oli hyvin pettynyt, kun vielä ei saanutkaan avata lahjaansa. Kuitenkin... 

Rauhallista joulunaikaa kaikille! 

Ihan pipariksi meni

Pitkään aikaan meistä ei olekaan kuulunut tai siltä minusta ainakin tuntuu! Santun tilanne nyt huolestuttaa minua, sillä se vaikuttaa jälleen jumissa olevalta. Eipä tämän huomaamisesta kyllä kovin kauaa ole kulunut, sillä maanantaina alkoi peitsaaminen. Fysioterapeuttiin on tietenkin oltu taas asian tiimoilta yhteyksissä ja ajan saimme ensi maanantaille. Edellisen ja tulevan käynnin väliin on mahtunut pari viikkoa treenitaukoakin eli oikeasti olemme tehneet hyvinkin vähän tässä välissä. Kurjaa tämä tietenkin on. 

Muuten elämäämme on kuulunut melko hiljaista aikaa. Lumesta saimme valitettavasti nauttia vain muutaman päivän ajan, mutta eihän se kuvafiilistelyjä sentään estä? Taitaa tulla lumeton joulu meidän poppoomme osalta ja jouluvalmisteluista huolimatta joulufiilikseni puuttuu. On leivottu snautseritorttuja, snautseripipareita ja täytetty koirien joulusukkia. Jotakin olennaista kuitenkin puuttuu. 

Vihdoinkin

Aamulla minua odotti iloinen yllätys kurkatessani ikkunaverhojen raosta ulos. Vihdoinkin meille satoi lunta! Kuten kuvista saattaa huomata, Santtu pääsi taas kevyempään jalkakarvakuosiin, kun kauhistelin tiistaina illalla hallilla otettujen kuvien puudelikinttuja. Minun mieleeni tämä on liikaa, sillä pidin Santun jalkakarvamäärästä toukokuussa. Silloin nypinnästä oli noin kaksi kuukautta. Eipä siis kauaakaan, kun kintut oli taas nypitty. Hei hei siis puudelikintut ja nähdään ehkä ensi kesänä. Sen pidemmittä puheitta kuitenkin tänään kuvattuihin kuviin. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoillemme! 

Taitaa olla talvi taas

Parin päivän ajan meilläkin oli melko talvisen oloista, vaikka ensilumia emme vielä tämän vuoden osalta olekaan kokeneet. Talvinen näkymä on kuitenkin tätä kirjoittaessani vaihtunut jo takaisin märkään kuramössöön ja pimeyteen. Koirat olivat tässä päivitysten välissä melkoisen retuperällä ja minimilenkkeilyillä melkein puolentoista viikon ajan. Ensin olin itse kipeänä viikon ajan ja tästä palautumiseen meni vielä pari päivää. Harrastuksiakin on luonnollisesti tämän johdosta jäänyt väliin. Nyt kuitenkin olisi tarkoitus hiljalleen pyrkiä palaamaan normaaliin arkeen ja saada kahden Duracell-pupun energiamäärät taas aisoihin. 

Vilkaisin tänään muuten Santun osalta KoiraNettiin ja viralliset tulokset röntgenkuvista olivat vihdoinkin tulleet. Kuvissa oli ollut jotain häikkää, joten ne oli tässä välissä lähetetty kerran eläinlääkärille takaisin ja tuloksien saamisessa kesti sen vuoksi. Kannatti kuitenkin odottaa, sillä virallisesti Santulla on nyt A:n lonkat ja 0:n kyynärät! Iloisempi en voisi ollakaan, sillä eläinlääkärin arviosta huolimatta odotin melkoisella kauhulla näitä tuloksia. 

Olen myös päivitellyt ulkoasua talvisempaan. Onko ulkoasu toimiva? Sen pitäisi näyttää tältä. 

Vastauksia

Kysymyspostaukseen ei juuri tullut kysymyksiä, joten tässä olisi niihin muutamaan kysymykseen vastaukset. Kiitos kysyjälle näistä!

Kuinka kauan olet harrastanut koiria?

Siitä harrastamisesta en tiedä, koska meillä on nyt vain sattunut olemaan koira. Sinihän on kuitenkin ollut meillä monen monta vuotta jo ja ollessani aivan pieni meillä oli sekarotuinen Muru. Varsinaisen koiraharrastuksen voisin katsoa kuitenkin kohdallani alkaneen sen jälkeen, kun hevoseni lopetettiin ja aloitin tämän blogin raapustamisen. Se ei suinkaan alkanut siis silloinkaan, kun Santtu asteli taloon, vaan huomattavasti sen jälkeen. 

Oton ja Santun huonot puolet?

Jos Santusta pitäisi keksiä huono puoli, olisi se ehdottomasti sen rähinäherkkyys. Käytännössä katsoen tuo ominaisuus sulkee esimerkiksi kaikenlaiset koiratapaamiset pois. En tiedä, miksi tuota "ominaisuutta" pitäisi kutsua, mutta nämä kaksi muuta eivät rähise. Sini korkeintaan on vastannut Santun rähinään, mutta ei ikinä itse aloita.

Oton huonoksi puoleksi lukisin taas sen, että se pelkää joitakin käsittämättömiä asioita, kuten hallien seiniä. Kuinka monet hallimätsärit ovatkaan menneet pilalle ihan vain tämän seikan vuoksi! Eikä asiaan siltikään ole saatu mitään parannusta.

Top 3 parhaat kuvat koirista?

Tässä varmaankin tarkoitettiin minun kuvaamiani kuvia koiristamme. On kyllä aika vaikea valita kolmea parasta, sillä kuvia on ehtinyt kertymään tuhottomasti, enkä yleisesti ottaen pidä kuviani kovin kummoisina. Voisin kuitenkin kertoa pitäväni maisekuva-tyyppisistä koirakuvista, joissa koira on melko pienessä osassa kuvassa. Jostain syystä en itse kuitenkaan ole kuvannut tällaisia kuvia.

Kuitenkin niihin kolmeen parhaaseen tai oikeastaan lempikuvaani koiristamme.

Tämän kuvan valitsin, koska tästä tulee niin hyvin esille Sinin luonne. Korvat ovat kadoksissa ja temputtajan roolissa oleva omistaja juoksee karanneen koiran perässä namipala kädessään edestakaisin kotitiellä. ;) En tiedä, että aukeaako tämä kuva muille, mutta minusta tämä vain ilmentää Siniä täydellisesti. 

Toinenkin valitsemani kuva on Sinistä.  Tämä kuva on kuvattu elokuussa 2012 ja tuossa kunnossa olevana haluan Sinin muistaakin. 

Kolmatta kuvaa en osaa valita, sillä sellaista ei ole syntynyt. Minulla ei ole sellaista kuvaa Santusta tai Otosta, joihin kiteytyisi niiden luonne tai johon liittyisi toisen valitsemani kuvan kaltaisia muistoja. Juuri oma mielikuvani tekee näistä kahdesta ensimmäisestä kuvasta suosikkejani.