Ikinä ei tiedä, minne sitä päätyy, kun tomerat pikkusnautserit kulkevat hännät pystyssä edellä ja johtavat retkeä. Tällä kerralla kuljimme varsin kallioisissa maisemissa. Oli hankalaa saada molemmat samoihin kuviin, kun niillä on niin omanlaisensa jutut. Otto yleensä säntäilee sinne tänne ja ainoastaan Santtu tallustelee edellä rauhallisena. Santunkin kuvaamisessa on omanlaisensa niksit, koska kuullessaan sulkimen äänen, se käännähtää ja pysähtyy. Myöskään kiinteä 85mm objektiivi ei ole se nappivalinta tällaisiin kuviin, vaan lyhyempi olisi ollut parempi.
PS. Jatkossa yritän latailla kuviamme
tänne. Menee kyllä oma aikansa ennen kuin parin vuoden (tai edes tämän kesän) kuvasaasteet on sinne saatu, mutta ainakin yritys on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti