Tasan kaksi vuotta sitten oli todella erilaista. Kevät oli tulossa jo kovaa vauhtia. Oli vielä aito ja alkuperäinen kolmen käppänän kopla: Sini, Santtu ja Otto. Santtu oli juuri edeltävässä kuussa mitattu miniksi: agility sai siis jatkua. Ensimmäinen virallinen tokokoe lähestyi kovaa vauhtia. Parissa vuodessa ehtii tapahtumaan paljon. Tässä maaliskuussa luulin meidän jo korkanneen voittajan ja kisaavan kakkosissa. Luulin seikkailevani pienen valkoisen Hörökorvan kanssa metsissä ja juoksevani ja porhaltavani milloin missäkin. Herääväni aamuisin sen tuijotukseen ja pitävän huolta siitä, ettei Mörkö tule hönöttämään hänen valtakuntaansa, sänkyyn.
Kuvat kuvattu 7.3.2014. Löysimme lempparimetsästämme uuden hienon paikan - en vain kuollaksenikaan muista, mistä sieltä. Se oli taianomainen jäätynyt suolampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti