Pentukuulumisia

Pieni Velmu sen kuin kasvaa kasvamistaan, eikä perässä tahdo pysyä! Hampaat ovat vaihtuneet tasaiseen tahtiin, trimmauspöydällä ollaan käyty pariin otteeseen ja sisäsiistiksi opittu. Sohvallekin Velmu oppi hyppäämään hiljattain ihan kunnolla, joten sitä ei enää muualla näekään. Pennun karva vaikuttaa kyllä hyvältä edelleenkin, mistä olen enemmän kuin iloinen. Karva on laadultaan karkeaa, eikä pohjavillaa tursua. Uskallan jo olla luottavaisin mielin sen suhteen, ettei tuosta kovin hirveää voi tulla. 

Kävimme hiljattain Velmun kanssa katselemassa hevosia ensimmäistä kertaa ja ne olivat kyllä hyvin jännittäviä pienen käppänän mielestä! Hieman erilainen reaktio kuin Santulta aikanaan... Se toki oli 7-viikkoisena jo ensimmäistä kertaa tallilla. Ylipäänsäkin Velmu on mielestäni hieman arkajalka: esimerkiksi uudet ihmiset jännittävät pientä kovin. Melkoinen kiljukaulakin pentu yhä on, ja sitä puolta on tarkoitus tässä kevään mittaan työstää samalla, kun perehdymme hieman hihnakävelyn saloihin. 

Pari viikkoa takaperin taisin napata pennun ensimmäistä kertaa hihnaan, ja se oli Velmusta hyvin kamalaa. Nyt onneksi pentu on jo siedättynyt hommaan hyvin, ehdollistunut naksuttimelle ja toistaiseksi hihnakävely on vielä ihanan helppoa, kun toinen kävelee niin nätisti vierellä. Odotan vain, koska Velmun kanssa saa kiristellä hampaita - sekin aika kuitenkin on jossain vaiheessa tiedossa. Näin pienen kanssa on vielä ihanaa, kun hihnanpää on maailman paras ihminen ja korvat ovat tallessa. Onneksi isomman kakaran korvapuoli alkaa hiljalleen palautumaan ja se osaa jo useimmiten käyttäytyä mallikelpoisesti - ainoastaan pyöräilijöiden ja meille tulevien vieraiden kanssa on työstämistä. Siitä kuitenkin ehkä toisella kerralla - nyt näihin Velmusta karkauspäivänä otettuihin kuviin.