Koirakavereita

Viime viikolla treffailimme meidän mittapuullamme varsin paljon koiria. Velmu otti asian ilolla vastaan, mutta Rölli... no, ei niin ilolla. Se ei mitä ilmeisemmin tule tällä hetkellä oikein kenenkään kanssa toimeen, vaikka vasta helmikuussa kävimme Julian luona vierailemassa ja se suhtautui hyvin Neraan ja Rinaan. 

Viime viikon keskiviikkona kävimme minun poikieni ja äitini poikien kanssa lenkkeilemässä tutuissa maisemissa. Olipa kivaa, kun Röllikin saattoi olla tuolla vapaana, kun täällä kaupungin liepeillä olevissa metsissä se on tällä hetkellä sula mahdottomuus. Yllätys yllätys, kaikki muutkin koiranomistajat haluavat kaupunkia pakoon sinne ja Röllillä on korvat kateissa luoksetulon (kuten kaiken muunkin) suhteen. Kyllä oli Rölli tyytyväinen palatessaan kotiin, eikä kotona syöty seuraavana yönä kaukosäätimiä, kuulokkeita tai kasveja... "Pieniä" ongelmia on siis viime aikoina ollut riisenirintamalla. 

Helatorstaina suuntasimme Hirmun kanssa kohti Vantaan Petikkoa, jossa järjestettiin canicross-tutustumispäivä. Hyvähän se on lähteä pikkuriisenin kanssa ihmisten ilmoille puolen vuoden tauon jälkeen (ellei satunnaisia kaupunkikävelyjä lasketa) ja kyllä sen koirasta huomasi, ettei vähään aikaan ole oltu! Yli keitti ja pahasti. Onneksi Rölli rauhottui kuitenkin melko hyvin, ainakin sen mittapuulla. Ihmettelen kyllä, kuinka se saattaa vaikuttaa täysin rauhalliselta ja sitten yhtäkkiä singota johonkin suuntaan. Onneksi siihen kuitenkin osaa nykyään jollain tavalla varautua, että yhtäkkiä saattaa riiseni singota hihnanmitan verran. Maltti ei ole valttia, ainakaan Röllin mielestä.

Aloitimme kuitenkin teoriaosuudella, minkä jälkeen vuorossa oli juoksutekniikkaa ja sitten pääsimme koirien kanssa harjoittelemaan. Kuuma sää muutti koiran kanssa tehtäviä harjoituksia, mutta saimme juosta pikkupätkän kolmen kertaa. Matkalla oli kuvaajakin, jota varoitettiin pikku-Rööstä ja mahdollisista loikista. Meidän tekemisemme ei tosiaan ollut oppikirjoista. Ensimmäisellä vedolla vetonaru lähti vetovyöstä heti ensimetreillä, toisella vedolla Rölli kävi pussaamassa kuvaajaa komean loikan saattelemana ja kolmannella vedolla Rööröö etsi kyseistä henkilöä noin puolivälin tietämiin. Sen jälkeen riiseni kyllä vetikin kunnolla ja pelkäsin jossain vaiheessa lentäväni nurin, kun jalkani eivät ihan hirveän paljoa maanpintaa ehdi koskettamaan tuollaisen ~40kg painavan möhkön vetäessä kunnolla. :D Vaan kyllä tätä lajia olisi aikomus jatkaa, kunhan saamme omat vetokamat hommattua - kunnolla toki vasta koiran luustokuvien jälkeen.

Kuvan on kuvannut Outi Toni

Viime viikonloppuna Julia tulikin meille yöksi Rinan kanssa. Rölli ei valitettavasti tullut Rinan kanssa ollenkaan toimeen ja suhtautui Juliaankin aluksi hyvin epäluuloisesti - lopulta Julia taisi kuitenkin olla ihan ok, kun kävimme kolmistaan pikkulenkin kävelemässä. Velmu kyllä piti Rinasta kovin ja Velmusta oli ilmeisen kivaakin juosta Rinan kanssa, kun kerrankin pysyi jonkun menossa mukana. Riisenin menossa se ei ihan pysy mukana, mutta keskari näytti olevan juuri sopivan reipas kaveri!

Suohirviö viilentymässä suossa ;) 

Mätsärikauden korkkaus

Tänään Velmu pääsi ensimmäistä kertaa ihmis- ja koiravilinään, kun suuntasimme sen kanssa ensimmäisiin mätsäreihin. Aamulla tajusin, ettei pikkukoiralla ole ollut vielä koskaan näyttelypantaa päässään ja normaalissa talutushihnassakin se on ollut ehkä parikymmentä kertaa. Sisällä kotona vaikuttikin siltä, ettei tästä mitään taida tulla, kun Velmu tuijotti minua murhaavasti saadessaan moisen hirvityksen kaulaansa, eikä liikahtanut mihinkään suuntaan. 

Mätsäripaikalla viimeistään kiristeltiin hermoja (tai ainakin annettiin aihetta niiden kiristymiseen), kun Velmu jaksoi haukkua häkissä miltei koko ajan. Hassua kyllä, itse en oikein jaksanut moisesta enää hermostua tai siihen kiinnittää hirveämmin huomiota. Uskon Velmun kuitenkin rauhoittuvan kokemusten myötä (nyt sitä selkeästi jännittää) ja oli se nytkin ajoittain nätisti.

Kehässä Velmu käyttäytyikin oikein nätisti! Suurimmaksi osaksi hihnassa edettiin ravia ja puhinat puhistiin kehän ulkopuolella. Pari kertaa Velmu jotain kehässäkin koitti päteä, kun jännitti, mutta ne kerrat jäivät aikomisen asteelle. Olen oikein tyytyväinen pikkunaperoon siis! Itse tuloksiin: parikehästä poistuimme sinisen nauhan kera ja sinisten kehässä sijoituimme yllätyksekseni neljänsiksi.

Kevättä rinnassa

Pienellä riittää niiin hurjasti energiaa, ettei tosikaan! Nopeakin Velmu on ja kovin koittaa aina pysyä isoveljensä vauhdissa mukana, vaikka ei siinä ihan onnistukaan. Kaikki oikeastaan on Velmun kanssa paremmin kuin hyvin - se on ollut jo pitkään täysin sisäsiisti, ruoka maistuu hyvin, eikä sen maha vaikuta erityisen herkältä. Jonkinlainen mörköikäkin on tainnut mennä ohitse, kun esimerkiksi imuri tai muut kovaa ääntä pitävät laitteet eivät hetkauta. Turkkia pitäisi kyllä taas trimmailla parin viikon tauon jälkeen, jotta sitä kehtaisi lähteä ehkä jonnekin ihmisten ilmoille. Toiveissani olisi tällä kertaa nyppiä jalkakarvojakin, kun aiemmin en ole vielä tohtinut, vaikka ne ainakin osittain ovatkin vaikuttaneet hyvin irtoavilta. Saas nähdä, miten niiden kanssa mahtaa käydä! 

Nämä kuvat ovat maaliskuun ihan loppupuolelta ja osa nyt huhtikuulta, kun Otto ja Topi olivat meillä hoidossa. En ymmärrä, mikä koiria nyt oikein vetää kaikkien mahdollisten vesien puoleen! Topikin siis vahingossa onnistui molskahtamaan veden varaan ollessaan meillä hoidossa, kun ilmeisesti liukastui jäältä/jää petti alta ja Rölli kävi jo koittamassa uimista sorsan perässä minun karjuessa sitä rannalta takaisin... Ei paljoa näyttänyt kylmyys riiseniä hetkauttavan, vaikka aivan liian kylmäähän vesi vielä uimiseen on. Semmoisia sattumuksia siis tänne suunnille on osunut - ainoa, joka ei vielä talviturkkiaan ole kastanut, on Otto, vaikka kahdella se onkin käynyt täysin vahingossa. 

Ikävä

Ne kaikki kerrat, kun minä valitin Santun hitaudesta tai jostain muusta asiasta x. Niin siis nyt täysin vähäpätöisistä ja turhista asioista. Ottaisin ne miljoona kertaa takaisin. Ihan sama, vaikka Santtu olisi viisi kertaa hitaampi tai viisi kertaa jotain muuta vähemmän/enemmän, kunhan minulla olisi Santtu. Minun ihana pieni toimelias Jäävuoreni. Elämä on niin tyhjää ilman Santtua. Kai siitä on kohta jo puoli vuotta, kun Santtu nukkui pois. Toisaalta se tuntuu tapahtuneen ihan vasta eilen, toisaalta taas tuntuu kuin olisin ollut ikuisuuden ilman minun Hörökorvaani. 

Maaliskuu

Maaliskuu on näin jälkeenpäin kännykkäkuvien valossa ollut upea kuukausi siitä, että kevään tulon huomaa kuukauden kuvista todella selkeästi. Vielä alkukuusta olemme nauttineet lumesta ja loppukuuta kohden lumi on alkanut sulamaan keväisten  päivien lämmittäessä. Mitään kovin ihmeellistähän me emme maaliskuussa edelleenkään tehneet, elimme vain tavallista koiramaista arkea. Se kuitenkin näytti tältä: 

1. Nukkumiskuvia Vemmusta on todella paljon, mutta kyllähän noin suloista kaveria mielellään kuvaakin. ;) Pieni Menninkäinen. ♥ - 2. Ja näin kiitää pikkuriiseni eteenpäin - 3. Velmukin koittaa ottaa Röllin pompuista mallia ja pysyä isoveikan menossa mukana. - 4. Rölli ja Röllin sopivan kokoiset kepit. :D Velmukin tajusi jättää turvavälin pikkumustaan, kun se vei koko metsätien leveyden verran tilaa risullaan. 

1. "Eeeen minä mitään ole tehnyt! T. Velmu" - 2. Kävimme Velmun kanssa katsomassa ensimmäistä kertaa hevosia ja ne olivat pikkusnautserin mielestä varsin hurjia otuksia. - 3. Röllin kanssa joku kaupungilla tehty juoksulenkki takana. Itselläni on ollut ongelmia terveyden kanssa loppuvuodesta, mutta nyt maaliskuussa olemme hiljalleen päässeet miltei neljän kuukauden tauon jälkeen  aloittelemaan juoksemista. Kuukauden päästä onkin luvassa tutustumista canicrossiin! Rölli tietenkin on opetettu olemaan vetämättä, joten saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Videota meidän lenkeistämme huhtikuun puolelta. ;) 

Näissä ulkoilukuvissa kevät jo todella tekee tuloaan. Ihanan  aurinkoisia päiviä! Velmun seisotuskuvassa pikkunapero on 5kk. 

1. ♥ - 2. Melkein niin kuin ennen. Melkein. Käppänä vapaana edellä ja riiseni hihnassa kiinni perässä. - 3. Pieni söpöläinen ja hönöttäjä taustalla. :'D

1. Ihana keväinen päivä ja sulanut maa yhdessä kohdassa. ♥ - 2. Otto käväisi hoidossa meillä - kumman vähällä käytöllä ovat nuo koiranpedit meillä. Yritäpä katsoa telkkaria, niin kohta on kaikki mahdolliset koirat sohvalla painimassa. ;) - 3. Metsään menossa. Kaupungissa asuessa se vaatii hieman erilaista vaivannäköä käydä kahdesti päivässä metsässä. - 4. Komea pikkuriiseni 

1. Kotikotona Velmun kanssa ja varsin iso möhkäle se jo on! - 2. Pieni taas vetelee sikeitä niin somana. ♥ - 3. Ja näin riemukasta menoa meillä aina metsässä on. 

1. "Missä mun ruoka viipyy? T. Rölli" - 2. On se kyllä komea! - 3. Mahtoi Otolla olla jonain hoitokertana tukalat oltavat. :D 

Ihana keväinen päivä taas. ♥ Velmu loikkaa riemulla kohti kevättä!

1. Tämä pikkusilta on Velmun mielestä huuuurjan pelottava, vaikka olemme tainneet tuon ylittää jo kolmesti. - 2. Pieni ja iso ♥ - 3. Ihana iltalenkki auringonlaskussa. 

1. Velmu osaa kyllä valita nukkumispaikat itselleen. :D - 2. Käväistiin siellä käppänälenkillä - 3. Ihanan aurinkoinen ja lumeton kevätpäivä kallioilla. - 4. Ihana aamuaurinko. 

1. Joku superhieno aamu! - 2. Rölli vähän toheloi ja juoksi pennun kumoon sillä seurauksella, että Velmu putosi leveään ja syvään ojaan vajoten pinnan alle. Onneksi se nousi sieltä heti ylös ja pystyi uimaan ennen kuin ehdin itse auttamaan sitä. Meni kyllä hetki tilanteesta tasaantumiseen (minulla siis, Velmu tallusteli reippaana autolle, kun itse olin itku kurkussa) ja kotonakin vielä itketti säikähdyksestä. - 3. Röllin kanssa saaressa lenkkeilemässä. Ei hassummat näkymät!