Näissä merkeissä vietimme Koiranpäivää viime viikolla. Lähdin pitkästä aikaa poikien kanssa seikkailemaan yhteen lempimetsistäni, vaikka aikaa harmillisesti olikin vain pari tuntia. Yli puolet suunnitellusta reitistä jäi vielä käymättä, sillä matkoihin kyseiseen metsään ja sieltä takaisin menee jo neljäkymmentä minuuttia. Lähtiessäni olin ajatellut, että ehdimme hyvin katselemaan kaikki paikat, mutta kuinka taas kävikään. Kotia kohden tullessa sai jo todella laittaa töppöstä toisen eteen.
Lenkkeilyn ohella emme ole tehneet mitään ihmeellistä. Viime viikolla meillä oli agilitytreenit tavalliseen tapaan ja sen lisäksi olen Santun kanssa tokoillut silloin tällöin. Kotonahan Santtu on varsin kiva, suorittaa innokkaasti ja oikein liikkeet, mutta saa taas nähdä, että mitä kokeessa tapahtuu. Nyt minun pitää vain yrittää malttaa mieleni, etten tee ainakaan liikaa ja onnistu tappamaan Santun halukkuutta tehdä juuri ennen koetta.
Niin joo, olemmehan me aloittaneet parvekekoulutuksen poikien kanssa näin kevään koittaessa. Aiempina vuosina emme juuri ole siellä aikaamme viettäneet, joten ei ole ollut tarvetta opetella siellä olon pelisääntöjä. Nytkin lähinnä vain pyrin siihen, että koiran havaitessaan pojat tulevat luokseni ilman äänellä hälytystä. Jalkakäytävällä kulkevien koirien osalta koulutus on lähtenyt varsin mukavasti käyntiin, vaikka valkoisen suusta joskus ehtiikin kuulua haukahdus ennen kuin se tulee luokseni. Viereiselle parvekkeelle tuleva koira on kuitenkin vielä liikaa, jolloin suosiolla vien pojat sisälle rauhoittumaan.
Pidän toosi paljon blogistasi. Kuvat ja tekstit ovat kivoja. Olen liittynyt lukijaksi jo vähän aika siiten. :)
VastaaPoistaVoit käydä myös kurkkaamassa minun blogia, missä kerron marsustani, siskoni kääpiösnautserista ja vähän kaikesta muustakin. :)
http://tassujajamakuja.blogspot.fi
Kiitos mukavasta kommentistasi! :)
Poista