Epäonnistuneita suunnitelmia

Niin vaan oli talvilomalle suunniteltu kaikenlaisia treenejä ja hallillekin olin aikeissa mennä pari kertaa perjantain viikkotreenien lisäksi, mutta treenit jäivät treenaamatta Hörökorvan jumiepäilyn vuoksi. Se oli viime viikon perjantaina kummallinen treeneissä ja pudotteli rimoja, joten laitoin fyssarille oitis viestiä ja ajan saimme onneksi jo tälle päivälle.

Fysioterapeuttimme sanoja lainatakseni tuomio oli: "Periaatteessa se on elämänsä kunnossa, mutta kuitenkaan ei ole. Agilitykoiraa ajatellen siinä on jotakin." Mitään siis ei löytynyt, eikä koirasta saatu mitään reaktiota mistään, mutta fysioterapeuttikin oli sitä mieltä, että jotakin siinä on. Santtu on lantiosta vino syystä x, hakee asennonvaihdoissa vinoon ja kulkee vinossa. Seuraavaksi suuntaamme fysioterapeutin suositusten mukaisesti ortopedille tutkimaan ongelmaa ja etenemme sen mukaan, mitä siellä selviää tai ei selviä.

Harmittaahan se, kun lomalla oli aikomus tehdä useammat treenit, mutta eihän näille mitään mahda. Terveys kuitenkin on kriteereistä ensimmäinen ja olen järjettömän tarkka sen kanssa, että jos on epäilyskin jonkin asian vinossa olemisesta, niin sitten ei treenata, vaikka omistaja niin haluaisi. Kyllähän tästä pieni pelko nousee, mitä koirasta mahdetaan löytää: ikinä ei ole fysioterapeutilta tultu tyhjin käsin ilman apua ongelmaan. Pahin kauhuskenaario on se, että marraskuisesta putoamisesta koiralle on jäänyt jotakin piilevää, jonka esimerkiksi liukastuminen on nyt tuonut uudelleen esiin. Ajatuskin siitä, että Santtu olisi rikki, on kauhea.