Tänään pakkasin autoon eilen yöksi jääneen Oton Velmun ja Röllin lisäksi ja suuntasimme moikkaamaan Juliaa koirineen. Kilometrejä reissulle kertyi ja tuoreen kortillisen toinen nilkka on reissun seurauksena hieman koville joutunut, mutta näille meidän metsäläisille ainakin teki todella hyvää nähdä vieraita koiria. Kaupungissakin voi näköjään elää miltei näkemättä ihmisiä tai muita nelijalkaisia, vaikka se hieman järjestelyitä ja vaivannäköä asian eteen vaatiikin. Rina oli kyllä kasvanut hirmuisesti siitä, kun näin sen viimeksi! Tosin Röllin vierellähän yhtään kukaan ei voi näyttää isolta... :D Koirat tulivat onneksi hyvin juttuun keskenään, vaikka aluksi ääntä riittikin. Kaikki koirat kyllä olivat selkeästi snautsereita, kun jokainen kulki hieman omia polkujaan muista niin välittämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti