Blogi Velmu Unto Muut koirat Rölli † Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Ikävä

26.2.2016
Eilen valmistunut pieni ikuisuusprojekti Herra Hörökorvasta. 

Eilen iski ihan mieletön ikävä. Vieläkään en pysty katsomaan Santusta otettuja videoita ja kuvienkin katselu pitkän tauon jälkeen tuntui mielettömän pahalta. Elämästäni puuttuu niin paljon ilman Santtua. Aamuisin ei vastassa ole läpitunkevaa katsetta, eikä päivisin odotettavissa sitä kahdenkeskeistä lenkkiä tai treenihetkeä. Santtu vain oli Santtu. Yksi ja ainoa. Kukaan ei tule paikkaamaan sen jättämää tyhjää aukkoa, vaikka ikävää voikin helpottaa antamalla vähemmän aikaa ikävöinnille ja asian ajattelulle. Aika auttaa, sen tiedän. Jossittelu on turhaa, mutta sitä on vaikea olla tekemättä. Jos Santtu eläisi, olisi elämäni tälläkin hetkellä erilaista. Miltei kaikki jäi sen myötä. Pieni valkoinen Jäävuori sai elää aivan liian vähän aikaa. 

Helmikuu 2015

6 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu<3..Minun Bellan kuolemasta on jo 1,5 vuotta ja edelleen se ikävä iskee toisinaan todella kovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Minunkin Rampeni kuolemasta tuli juuri neljä vuotta täyteen ja sen muistelu edelleen tekee kipeää, vaikka aika onkin vähentänyt muistelua ja omalla tavallaan muuttanut sen muotoa.

      Poista
  2. Minä olin tuossa paikassa neljä vuotta takaperin. Vanhan ystävän menettäminen tuntuu pahalta eikä sitä pystyisi millään käsittää. Tässä multa sulle yksi vinkki: kirjoita kirje Santulle. Kerro, kuinka kiitollinen olette yhteisistä hetkistänne. Laitoin itse kirjeen kiven alle. Se helpottaa - kirjeen kirjoittaminen. Ja sä pääset siitä kyllä ylitse! Tsemppiä 😉

    VastaaPoista
  3. Mie oon tänään elänyt 474 Amoritonta päivää. Itkin asian vuoksi viimeksi eilen - en saata lukea viimeisiä blogikirjoituksia joissa Amor on mukana. Tuntuu että ikävä iskee keuhkot tyhjäksi ja on pakko painaa silmät kiinni.
    Onneksi elämä jatkuu monessa muussa muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tähän oikeastaan ole mitään sanottavaa. <3 Ilmat keuhkoista vievä suru vain on niin musertavaa ja kipu fyysisesti kosketeltavissa. Onneksi elämä tosiaan jatkuu. Ja onneksi minä sain Rampen jälkeen kokea yhtä suurta rakkautta Santun kanssa. Toivottavasti vielä joskus jostakin muustakin eläimestä tulee minulle yhtä tärkeä, vaikka kukaan ei kenenkään toisen paikkaa viekään. Toivottavasti sinäkin vielä saat jonkun yhtä tärkeän nelijalkaisen eläimen elämääsi kuin Amor sinulle oli. <3

      Poista