Tänään meillä oli ensimmäinen arkitottelevaisuuskurssin kerta. Kurssilla oli neljä koiraa (viides aloittaa ensi viikolla), joista kolme oli käppäniä. Kaksi toki siis omasta porukastamme, mutta oli silti kiva huomata, että joku muukin käpsyn omistaja oli tullut.
Ensin teimme hieman koirakkokohtaisesti yksitellen niin, että muut odottivat sivummalla. Lähinnä siis katsottiin, missä kukin on koiransa kanssa. Me saimme aloittaa Santun kanssa. Santtu yllättikin ihan täysin (olin odottanut totaalista katastrofia), kun se keskittyi vain ja ainoastaan tekemiseen, eikä ollenkaan muihin koiriin. Sivulle tullessa Santtu jää vinoon, jota lähdemme nyt korjaamaan, mutta liikkeestä istuessa se taas oli kuulemma ihan oikein ja seuraaminen oli täydellistä.
Luoksetulossa ongelma on tiedostettukin jo aiemmin, eli se, että Santtu jää istumaan turhan kauas minusta. Lisäksi pelkonani oli, että muiden koirien läheisyydessä Santulta katoaisi korvat ja se lähtisi sinne huitelemaan, joten ensimmäisellä kerralla kurssin vetäjä piti Santun hihnasta kiinni. Pelkoni osoittautuikin turhaksi, joten muilla kerroilla jätin Santun vapaana odottamaan. Kauas jäämistä lähdimme korjaamaan niin, että pidin namikättä jalkojeni välissä koiran kuonon tasolla ja palkkasin sen siitä ilman istumisia. Kotiläksyksi tulikin tuota ja seuraamisessa käännösten harjoittelua, sillä sitä emme ole tehneet. Kehuja tuli myös meidän välisestämme suhteesta, josta olin erityisen iloinen. Ja kysyttiinpä minulta sitäkin, että olenko ajatellut kilpailemista. En ole kuitenkaan sinne asti vielä suunnitellut mitään. :D Ohjaajan mielestä Santtu muuten on luonteeltaan terävä koira, mitä tuo sitten tarkoittaakaan (piti vielä mainita, vaikken saanutkaan sitä mitenkään fiksusti asiayhteyteen liittymään).
Tämän yksilöharjoittelun lisäksi teimme häiriöharjoittelua niin, että kuljimme ryhmänä sikin sokin ja koirien piti olla keskittymättä muihin. Tulimme myös ryhmänä niin, että kävelimme kaikki vieretysten, tässäkin tarkoituksena se, ettei koira keskittyisi vierellä kävelevään koirakkoon. Ja pujottelimme yksitellen muiden koirakoiden ympärillä. Nämä olivat hieman vaikeampia Santulle, kun ei kuljettu minkään käskyn alla, mutta kyllä sekin lopussa oli keskittymättä muihin. Santtu todellakin yllätti siis tänään ja positiivisella tavalla, joten ehkä meillä on toivoa päästä hallittavuustestistä läpi ja päästä agilityn alkeiskurssille!:)
Luoksetulossa ongelma on tiedostettukin jo aiemmin, eli se, että Santtu jää istumaan turhan kauas minusta. Lisäksi pelkonani oli, että muiden koirien läheisyydessä Santulta katoaisi korvat ja se lähtisi sinne huitelemaan, joten ensimmäisellä kerralla kurssin vetäjä piti Santun hihnasta kiinni. Pelkoni osoittautuikin turhaksi, joten muilla kerroilla jätin Santun vapaana odottamaan. Kauas jäämistä lähdimme korjaamaan niin, että pidin namikättä jalkojeni välissä koiran kuonon tasolla ja palkkasin sen siitä ilman istumisia. Kotiläksyksi tulikin tuota ja seuraamisessa käännösten harjoittelua, sillä sitä emme ole tehneet. Kehuja tuli myös meidän välisestämme suhteesta, josta olin erityisen iloinen. Ja kysyttiinpä minulta sitäkin, että olenko ajatellut kilpailemista. En ole kuitenkaan sinne asti vielä suunnitellut mitään. :D Ohjaajan mielestä Santtu muuten on luonteeltaan terävä koira, mitä tuo sitten tarkoittaakaan (piti vielä mainita, vaikken saanutkaan sitä mitenkään fiksusti asiayhteyteen liittymään).
Tämän yksilöharjoittelun lisäksi teimme häiriöharjoittelua niin, että kuljimme ryhmänä sikin sokin ja koirien piti olla keskittymättä muihin. Tulimme myös ryhmänä niin, että kävelimme kaikki vieretysten, tässäkin tarkoituksena se, ettei koira keskittyisi vierellä kävelevään koirakkoon. Ja pujottelimme yksitellen muiden koirakoiden ympärillä. Nämä olivat hieman vaikeampia Santulle, kun ei kuljettu minkään käskyn alla, mutta kyllä sekin lopussa oli keskittymättä muihin. Santtu todellakin yllätti siis tänään ja positiivisella tavalla, joten ehkä meillä on toivoa päästä hallittavuustestistä läpi ja päästä agilityn alkeiskurssille!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti