Viime torstaina meillä oli tokon/BH-kurssin viimeinen kerta ja Santtu saikin taas kehuja. Kuulemma se olisi jo valmis suorittamaan BH:n, mutta omistaja ei kyllä taida olla. En ollut edes suunnitellut moisen suorittamista, mutta toisaalta, miksei? Tokoa katsellen tekemistähän meillä riittää vielä erityisesti pysähtymisissä, eli liikkeestä seisominen ja estehyppy ei sen vuoksi ole kondiksessa. Otin nyt kokeiluun takapalkan ja se vaikuttaisi toimivan - ainakin koira on vihdoinkin hoksannut, että mitä siltä haluan.
On Santtu aiemminkin toki oppinut yhdistämään pysähtymisen käskysanan, mutta sillä tuloksella, että se on ymmärtänyt sen vain luoksetulossa. En siis ole treenannut sitä luoksetulossa, mutta yhtäkkiä hoksasin vain, että hei, Santtuhan osaa sen! Seuruussa Santtu on tarvinnut koko ajan sen pysäyttävän käden, eikä ole jotenkin yhdistänyt sitä käskysanaa siihen, vaikka sitä on hinkattu ja jankattu. Hassua sinänsä, että se on oppinut sen kuitenkin tuolla tavalla ihan vahingossa. Toivottavasti se lähtisi hiljalleen toimimaan toisellakin tapaa.
Perjantaina liitelimme taas agilityn alkeisjatkokurssilla - kun pelkän suoran meneminen todettiin liian helpoksi meille, teimme pientä rataa, johon sisältyi takaakiertoja ja valssauksia. Johan alkoi tulemaan haastetta peliin, kun ohjaaja tahtoi olla vähän myöhässä koko ajan ja pää meni pyörälle moisesta kiemurtelusta, joten koirakin sitten ohjautui sen mukaan. Radoista ette saakkaan videoita, mutta tästä hieman harhautuneesta suorasta ehkä kehtaan laittaa.
Tänään suuntasimme mölliagilitykisoihin hieman hetken mielijohteesta. Luokkana oli supermöllit, johon oli luvattu sisältyvän 6-8 estettä, ja kun äitinikin oli menossa Oton kanssa, ajattelin uskaltautua mukaan Santunkin kanssa. Rata olikin melko lailla suoraa ja siihen sisältyi kuusi estettä - neljä tavallista hyppyä, putki ja pöytä, jota emme ikinä ennen olleet harjoitelleetkaan. Radan sai suorittaa kahteen kertaan ja vain parempi suoritus otettiin huomioon.
Ensimmäisellä suorituskerralla Santtu juoksi tyylikkäästi vauhdilla putken ohi morjestamaan ihmisiä, mutta loppurata sujui hyvin, eikä pöytäkään tuottanut ongelmaa. Toisella kerralla rata meni hyvin ja tulimmekin tällä tuloksella toisiksi. Otto tuli äitini kanssa yhdeksänsiksi. Heillä oli ensimmäisellä radalla ilmeisesti sattunut samanlainen putkesta ohijuokseminen ja toisella kerralla he olivat lähteneet pöydältä hieman liian aikaisin, eli muuten oli heilläkin mennyt hyvin! Kaikki osallistujat palkittiin, joten molemmat pojat saivat vinkulelut itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti