Tiistaina kävimme Santun kanssa pitkästä aikaa hiekkakuopilla. Yleensä käyn siellä vain silloin, kun minulla on molemmat pojat mukana, mutta koska Otto oli tuolloin vielä kipeänä, ei se tietenkään päässyt mukaan. Tässä postauksessa kuitenkin taas muutama kuva sieltä, kun löysin kivan kellertävän kohdan. Ehkä syksy saapuu hiljalleen tännekin!
Agilityssä löytyi viimeksi niinkin simppeli ratkaisu hallintaongelmiimme, ettei ole todellistakaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Santtu sai palkkaa myös minulta ja kas kummaa, alkoi koiraakin kiinnostamaan. Ei muuten jäänyt koira jumittelemaan tai käymään tahtojen taistoa siitä, voiko se lähtöpaikalta karata alustan luokse. Koko alkeiskurssin ajanhan Santtu on saanut palkkaa vain alustalta ja siellä olevalta ohjaajalta, joten ei ihmekään, että se on ainut paikka, jonne se pyrkii - mikä syy sillä muka olisi ollut tehdä jotain minun kanssani? Tuntuu vaan todella tyhmältä, etten näin yksinkertaista asiaa ajatellut itse. Hyvä kuitenkin, jos asia lähtisi tästä korjaantumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti