Blogi Velmu Rölli Unto Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Sellainen koe

24.5.2014
Ei tullut toista ykköstä, ei. Itse asiassa koe keskeytettiin ohjaajan toimesta kahden yksilöliikkeen jälkeen. Ei se mikään selitys ole, että lämpöä oli kaksikymmentäkahdeksan astetta plussaa ja kenttä oli suorassa auringonpaisteessa, sillä kyllä osa koirista teki hienosti helteestä huolimatta. Homma vaan ei toiminut meidän osaltamme ja osittain saan siitä syyttää itseänikin, koska emme me ikinä treenaa tällaisissa lämpöasteissa. 

Jo luoksepäästävyys edelsi huonoa. Perusasentoon käskin Santun vaikka kuinka monta kertaa, koska se ei vain suostunut istumaan. Se haki kyllä vierelle, mutta takamustaan ei lyönyt alas tai nosti sen heti ylös. Nousi tuomaria vastaan, joten sai ysin. Paikkamakuu ei ainakaan lisännyt luottamustani koetta kohtaan. Santtu meni hitaaaaasti maahan, kun se yleensä suorastaan hyökkää sinne. Eikä muuten noussut ensimmäisellä istu-käskyllä, kun yleensä Santtu tulee varsin topakkana ylöskin. Silti saimme siitä kympin eli tuomari ei luultavasti kuullut ensimmäistä käskyä. 

Hihnaseuruussa perusasennot jäivät tekemättä ja meno oli muutenkin kaukana siitä, mitä se oli edeltävässä kokeessa ja siitä, mitä se on ollut kotona. Varsinaista haahuilua siis. Juuri sellaista, jota Santun kanssa ei missään tapauksessa saisi päästä tulemaan. Ei ollut kovin tiukka tuomari, sillä saimme kuitenkin kahdeksikon. Ja sitten tuli se liike, jonka jälkeen päätin keskeyttää. Santun bravuuri. Liike, joka ei missään tapauksessa voi mennä pieleen, koska se on koiran suosikki ylitse kaiken. Liikkeestä maahanmeno. Aloitetaan vaikka siitä, että koira teki seuruuosion kahden metrin päässä sivusuunnassa minusta. Maahan Santtu taisi mennä, mutta kääntyessäni se oli istumassa? Santtu ei vielä ikinä ole noussut luvatta. Saimme kuitenkin seiskan, joka oli aika paljon enemmän kuin olisimme ansainneet. 

Yritin kuitenkin vielä tsempata itseni jatkamaan, koska aina ei onnistu ja kyllä se paraskin liike voi joskus mennä pieleen. Seuraavana olisi ollut luoksetulo. Ainakin kolmesti käskettyäni koiran sivulle päätin, että koe on meidän osaltamme ohi. Ei vaan ollut mieltä jatkaa, kun koira ei tullut edes sivulle tai pomppasi heti sieltä ylös. Näin tällä kerralla. Ehkä me suosiolla lähdemme seuraavan kerran vasta syksyllä kokeeseen. Kovin pettynyt en onneksi osaa olla, koska varauduin tällaiseen lopputulokseen. Oikeastaan olen aika tyytyväinen, sillä osasin tehdä sen valinnan, että keskeytän. 

Kuvat ovat eiliseltä kahluureissulta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti