25.5. epikset, Vihti

Viime viikon sunnuntaina lähdimme Santun kanssa epiksiin mölliluokkaan kokeilemaan kontaktejamme. Treeneissähän Santtu on ottanut kontaktit todella kivasti, eikä ole tullut niiden "lävitse". Ilmoittauduimme siis ensimmäistä kertaa mölliluokkaan. Radalla oli kepitkin, jotka sai mennä verkoilla tai ilman verkkoja. Koska keppimme eivät ole vielä yhtään millään mallilla, valitsin ne verkkojen kera.

Alla on suuntaa antava ratapiirros. Esteiden sijoittelut ja etäisyydet ovat luultavasti ihan pielessä, mutta saa tuosta kuitenkin jonkinlaisen kuvan. Aluksi ajattelin tekeväni persjätön nelosen ja vitosen väliin, mutta neljäs hyppy oli sijoitettu siten, että Santtu olisi luultavasti tullut ohitse siitä persjätöllä. Niinpä päätin valssata siihen. Tein valssin myös neljäntoista ja viidentoista välissä. A:n alla olevasta ansaputkesta en ollut kovinkaan huolissani, sillä meillä kontaktit vetävät kaikkein eniten koiraa. 

Radan sai suorittaa kahteen kertaan ja ensimmäinen suorituksemme ei kyllä mennyt yhtään sinne päinkään. :D Mikään ei tuntunut toimivan ja koira tuli A:n kontaktin pysähtymättä. Ketään ei hylätty, joten saimme varmaan sata virhepistettä. Ihan ensimmäisenä olin myöhässä ensimmäisellä valssauspaikalla, koska jäin odottamaan putken suulle Santtua etenemisen sijasta. Miten typerää. Santtu oli jo iloisesti menossa kymppiputken suuntaan, kun sain sen pysähtymään. Olin koko radan vähän ulapalla. Periaatteessa tiesin, minne suurin piirtein olin menossa, mutta rata ei kyllä ollut kovinkaan hyvin piirtynyt mieleeni. Seuraava ongelma tulikin kolmannentoista hypyn takaakierron kanssa. Kiersihän Santtu, mutta koko hypyn. Se meni varmaan vähän hämilleen, kun yleensä takaakierron myötä lähdetään eri suuntaan ja ohjauspuoli vaihtuu ja nyt oltaisiinkin edetty samaan suuntaan. Olisi pitänyt siis napakasti ottaa se tässä-käskyllä yli hypystä ennen kuin koira oli kiertänyt koko hypyn. Näitä pitää selkeästi treenata. 

Toinen rata meni hieman paremmin, mutta siitä ei ole valitettavasti videota, joten sen analysoiminen jää vähiin. Saimme kuitenkin nollatuloksen, jolla sijoituimme ensimmäisiksi, vaikka lämmin sää verottikin vauhtia. Muuten olin rataan varsin tyytyväinen, mutta selkeästikään A:n kontaktit eivät ole niin varmat kuin kuvittelin niiden olevan. Koira tuli taas pysähtymättä. Ne siis joutuvat nyt syyniin. 

Mietin kyllä kahteen kertaan, kannattaako lähteä, kun olin hieman kipeänä. Tervehtymisen kannalta ei ollut kovin järkevä veto. Koko tämä viikko on nimittäin vietetty sairastelun merkeissä osaltani. Jos sunnuntaina vain lievästi yskin ja tunsin liikkuessani pistoja keuhkoissani, niin maanantaina sitten olinkin kuumeessa ja kunnon räkätaudissa. Hoipertelin koirien kanssa juuri ja juuri talon kulmalle viemään ne pissalle, mutta huimaus oli sitä luokkaa, että lyhyenkin pätkän kävely tuntui ihan kamalalta. Sairastumisessa eniten harmittaa kuitenkin se, etten päässyt kouluun tekemään koetta ja se on seuraavan kerran mahdollista tehdä vasta syksyllä.