Oton kanssa ajattelin aluksi juosta radan vain puolta vaihtamatta, mutta lopulta päädyin kuitenkin persjättöön kolmannen ja neljännen välissä ja takaaleikkaukseen kutosputkelle. Ihan fiksu valinta varmasti, kun sain itse juostua paljon suoremman reitin. Otto muutenkin kestää takaaleikkaukset putkille hyvin, sillä se ei paljoa ohjaajaa jää miettimään ampuessaan niihin. Ensimmäinen ratamme oli oikein kiva ja Otto liikkui reippaasti, mutta harmittavasti se tuli ysiputkesta kesken kaiken ulos. Varmaan itse lähdin liian nopeasti liikkumaan tai jotakin. Uusintaradalla Otto jäi hieman ihmettelemään kutosputkea, kun itse taisin jäädä varmistelemaan. Uusintarata ei muutenkaan ollut yhtä kiva kuin ensimmäinen, vaikka puhdas se taisikin olla.
Santun radalla päätin tehdä persjätön nelosen ja vitosen välissä. Muita ohjauskohtia tuohon ei sitten tullutkaan. Suoraa vain. Santun kanssa meni siten kuin olettaa saattaakin. Se tuntui Oton jälkeen hyvin hitaalta, mutta otti näppärästi kontaktit ja teki muutenkin virheettömän radan. Hidas ratamme riittikin kolmanteen sijoitukseen minimölleissä. Pidimme bileet suorituksen jälkeen ja Santun kanssa päätin jättää uusinnan väliin. Sen kanssa ei ole mitään ideaa lähteä hinkkaamaan samaa rataa kahdesti, jos ensimmäinen onnistuu. Sehän ei ainakaan vielä kestä kovin paljoa toistoja, ne vain tappavat sen motivaation.
piirrokset ovat taas hyvin suuntaa antavia
PS. Kävimme tänään treenaamassa keppejä hallilla ja arvatkaas mitä! Pieni valkoinen meni ensimmäistä kertaa ilman ohjureita. Otimme keppejä molemmista suunnista hyppyjen ja putkien kautta ja Santtu haki poikkeuksetta oikean aloitusvälin. Tästä se oppiminen lähtee, sillä koira on vihdoinkin selkeästi hoksannut keppien idean. Niin epätoivoiselta kuin se vielä vähän aikaa sitten tuntuikin. Toki vielä tarvitaan treeniä ja paljon, mutta tämä on selkeä edistysaskel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti